Antonius ja Cleopatra | Page 5

luvatta. Vast'ik??n?Kolm' oli kuningasta vierainani,?Enk' ollut sama, mik? aamull' olin,?Sen itse h?lle huomenissa sanoin;?Se anteeks-pyynn?n veroista jo oli.?Tuo mies on tyhj?n turha riidassanne;?jos ottelemme, pois h?n laskust' olkoon.
CAESAR.?Valanne s?itte; moisest' ette koskaan?Voi mua syytt??.
LEPIDUS.
Caesar, tyyntyk??!
ANTONIUS.?Ei, Lepidus! Ei, puhukoon h?n vain.?Se lupaus pysyy, jonka nyt h?n mainii?Ja rikkoneen mun luulee. No niin, Caesar:?Valani s?in --
CAESAR.
Niin, lupasitte mulle?Aseellist' apua, kun sit? vaadin.?Sen kielsitte.
ANTONIUS.
Pikemmin laimin l?in,?Kun myrkylliset hetken nautteet multa?Tajunnan veiv?t. Mink? verran saatan,?Osoitan katumusta, kunhan suoruus?Ei vain tee vaivaiseksi suuruuttani?Ja tehottomaks valtaani. Niin, Fulvia,?Mua Egyptist? houkutellakseen,?Viritti t??ll? sodan, josta min?,?Sen tiet?m?t?n syy, nyt anteeks pyyd?n,?Mik?li arvo n?yrtymist? sallii.
LEPIDUS.?Ylev? sana!
MAECENAS.
Suvaitkaahan j?tt???Nuo kanteet ainaiset; ne unhottuisi,?Jos muistaisitte uhkaavata vaaraa.?Mi sovintoon nyt vaatii.
LEPIDUS.
Oiva sana!
ENOBARBUS.?Taikka, sopisihan teid?n hetkeksi lainata yst?vyytenne toisillenne; voittehan sen sitten peruuttaa, kun ette en?? kuule hiiskaustakaan Pompejosta. Aikaa sit? teill? on kinastamiseen silloin, kun ei ole muuta tekemist?.
ANTONIUS.?Sin' olet pelkk? soturi; siis vaiti!
ENOBARBUS.?Niin, totuuden pit?? vaieta, olinhan sen aivan unohtaa.
ANTONIUS.?Puheillasi vain loukkaat; vaiti siis!
ENOBARBUS.?Niin oikein, vaikenen kuin kivi.
CAESAR.?Tuon puheen min' en moiti sis?llyst?,?Vaan tapaa. Mahdotontahan on meid?n?Pysy? sovussa, niin meill' on luonteet?Ja toimet erilaiset. Vaan jos siteen,?Meit' yhdist?v?n, tiet?isin, niin totta?Maailman hakisin ma p??st? p??h?n.
AGRIPPA.?Suvaitkaa, Caesar, --
CAESAR.
Puhu, Agrippa!
AGRIPPA.?Sinulla sisar ?idin puolelt' on,?Tuo ihana Octavia. Antonius?Nyt leskimies on.
CAESAR.
Malta, Agrippa;?Cleopatra jos kuulis tuon, sua syyst??Hopusta soimaisi.
ANTONIUS.
En ole nainut,?Agrippan jatkaa sallikaatte, Caesar.
AGRIPPA.?Jott' ikiyst?vyys teit' yhdist?isi?Ja h?ltym?t?n veljesside sopuun?Syd?mmet liitt?is, ottakoon Antonius?Octavian vaimoksensa, jonka kauneus?H?nelle mieheks vaatii miesten parhaan?Ja jonka sulous ja hyve voittaa?Kehutkin kaikki. T?m?n liiton kautta?Pien' ?k?, joka nyt niin suureks n?ytt??,?Ja vaara suuri, joka nyt meit' uhkaa,?Raukeevat tyhjiin; taruksi j?? totuus,?Kun puoli taruakin nyt on totta.?Kumpaakin lempien, h?n teiss? lemmen?Vain lujentaa ja kansan lemmen teihin.?Anteeksi puheeni, se velvoituksen?On kyps? harkinta, ei hetken oikku.
ANTONIUS.?Tahtooko Caesar puhua?
CAESAR.
Ei ennen?Kuin kuulee, mit' Antonius sanottuhun?Sanoopi.
ANTONIUS.
Mik? valta Agrippalla,?Jos sanon: ?olkoon menneeksi, Agrippa!??Toteuttaa t?m??
CAESAR.
Valta Caesarin,?Ja t?m?n valta Octavian yli.
ANTONIUS.?En esteit' uneksikaan hankkehelle,?Joll' on n?in kaunis muoto. -- K?tes anna:?T?t' armoty?t? edist?! T?st' alkain?Ohjatkoon veljesmieli liittoamme?Ja suurta yhteistointa!
CAESAR.
Tuohon k?teen!?Sisaren sulle annan, jota lemmin?Niin kuni koskaan veli. El?k??n h?n,?Maat yhdist?in ja syd?mmet! T?? liitto?Ik?n? ?lk??n lauetko!
LEPIDUS.
Niin, aamen!
ANTONIUS.?En aikonut Pompejoa sodittaa;?H?n hiljan mulle suurt' on yst?vyytt??Osoittanut; mun tulee h?nt? kiitt??,?Jott' ei saa soimaa maineeni; mut sitten?Vaadimme h?nt? taistoon.
LEPIDUS.
Aika rient??;?Nyt meid?n tulee etsi? Pompejus;?H?n muuten meid?t etsii.
ANTONIUS.
Miss? on h?n?
CAESAR.?Misenon niemess?.
ANTONIUS.
Maavoima h?ll??Lie suurikin?
CAESAR.
Suur' on ja kasvaa yh?;?Mut merell' on h?n yksin valtias.
ANTONIUS.?Niin sanotaan. Jos kohtaisin jo h?net!?Kiirett? siis! Mut aseet ylle vasta,?Kun toteutettu ?skeinen on puhe.
CAESAR.?Mielisti. Sisartani n?kem??n?Teit' oiti pyyd?n.
ANTONIUS.
Teit?, Lepidus,?Seuraamme toivon.
LEPIDUS.
Arvoisa Antonius,?Ei sairauskaan pid?tt?? mua voisi.
(Torventoitauksia. Caesar, Antonius ja Lepidus menev?t.)
MAECENAS.?Terve tuloa Egyptist?, herraseni!
ENOBARBUS.?Caesarin syd?mmen puolikas, arvoisa Maecenas. -- Kunnian-arvoinen yst?v?ni, Agrippa!
AGRIPPA.?Kelpo Enobarbus!
MAECENAS.?Meill? on syyt? iloita, ett? kaikki on niin hyvin selviytynyt. Te voitte hyvin Egyptiss??
ENOBARBUS.?Kyll?. Nukuimme niin, ett? p?iv? tuli h?milleen, ja joimme niin, ett? y?st? tuli p?iv?.
MAECENAS.?Kahdeksan kokonaisen villisian paistia suurukseksi kahdelletoista hengelle ainoastaan, onko se totta?
ENOBARBUS.?Se oli vain niinkuin k?rp?nen h?rk?sen suhteen; oli meill? siell? paljoa hirvitt?v?mpi?kin laitoksia, joita kyll? kelpasi katsella.
MAECENAS.?Se lie koko hurmoja se nainen, jos h?n vastaa mainettaan.
ENOBARBUS.?Heti ensi n?kem?ll? h?n anasti Marcus Antonion syd?mmen; se oli Cydnus-virralla.
MAECENAS.?Niin, siell?h?n se ilme n?htiin, jos ei ole kertojani omiaan pannut.
ENOBARBUS.?No, kuulkaa: laiva, jossa kulki h?n,?Se niinkuin kimmelt?v? valtaistuin?Vesill? liekkii; keula pelkk?? kultaa;?Purppuraa purjeet, joiden sulotuoksu?Tuuletkin hurmaa; airot hopeaiset?S?velt? huilun s?ist?v?t, ja kiirein?Vanassa vesi seuraa, niinkuin sit??Lumoisi loiske. H?neen itseen n?hden?J?? vaivaiseksi kertomus: h?n siin??Teltassa kullan-kirjaillussa viruu,?Himent?in Venuksenkin, jossa voittaa?Kuvailu luonnon; kahden puolen siev?t,?Cupidomaiset, kuoppaposki-pojat,?K?dess? kirjoviuhkat, joiden leyhk??Sasua somaa j??hdytt?iss??n n?ytt???Vain tulistavan, turhaa tehden ty?t?.
AGRIPPA.?Miekkoinen Antonius!
ENOBARBUS.
Hovinaiset,?Kuin aallottaret, h?nt? ymp?r?iv?t?Ja silm?? noutavat ja vieh?tt?v?n?Tekev?t kumarruksen; per?npidoss'?On merenneito; silkkik?ysi paisuu?Puristuksesta k?den kukkahienon?Ja toimessansa liukkaan. Aluksesta?Hajoilee kumma, n?kym?t?n lemu?L?heiseen rantaan. H?nt? ihailemaan?V?kens? purkaa kaupunki; Antonius?Valt'istuimellaan torill' yksin istuu,?Vihelt?in ilmaan, jok' ois sekin mennyt,?Jos est?nyt ei oisi tyhj?n kammo,?Cleopatraa katsomaan ja loven luontoon?N?in j?tt?nyt.
AGRIPPA.
Oi, ihmeellinen nainen!
ENOBARBUS.?Kun maihin laski h?n, niin iltaiselle?H?nt' Antonius pyysi; h?np? vastas:?Parempi t?m?n tulla h?lle vieraaks.?Ja kutsun laittoi. Kohtelias Antonius,?Jolt' ik?n? ei kieltoa saa nainen,?Viidesti siisti partansa ja l?ksi?Ja syd?mmell?ns? sai kestit maksaa,?Vaikk' yksin silm? nautti.
AGRIPPA.
Velhonainen!?Levolle sai h?n Caesarinkin miekan;?Mies kynti, nainen niitti.
ENOBARBUS.
Kerran hypp?s?Askelta pari julkikadulla;?Kun heng?styi, niin l??h?tti ja haastoi?Niin, ett? kauniiks ep?kauniin k??nsi?Ja hengett?m?n?kin voimaa henki.
MAECENAS.?Nyt Antonion t?ytyy h?net j?tt??.
ENOBARBUS.?Ei koskaan! Sit' ei tee h?n! Tuot' ei naista?Voi ik? kuihduttaa, ei tottumuskaan?V?henn? h?nen sulojensa voimaa.?Muut naiset halun tyydytt?iss??n tymp??,?T?? ravitessaan synnytt?? vain n?lk??;?Niin paheen jalostaa, ett' irstailunsa?Pyhilt? papeilta saa siunauksen.
MAECENAS.?Jos vieh?tt?? voi siveys, somuus, ?ly?Antonion syd?nt?, niin onnen osa?On Octavia h?lle.
AGRIPPA.
L?htek??mme. --?Enobarbus hyv?, vieraakseni j??k???T??ll'olo-ajaksenne.
ENOBARBUS.
N?yrin kiitos!
(L?htev?t.)
Kolmas kohtaus.
Seutu sama. Huone Caesarin asunnossa.?(Caesar ja Antonius ja n?iden v?liss? Octavia?tulevat seuralaisineen.)
ANTONIUS.?Maailma ja mun suuret teht?v?ni?Poveltas joskus riist?? mun.
OCTAVIA.
Sill'aikaa?Rukoilen polvillani jumalia?Sun puolestasi.
ANTONIUS.
Hyv?? y?t?, Caesar! --?Octavia, mailman huudoist' ?l? p??t??Mun virheit?ni; hairahtunut olen,?Mut vasta k?ypi kaavan mukaan kaikki.?Hyv' y?t?, armahani!
OCTAVIA.
Hyv?? y?t?!
CAESAR.?Hyv?? y?t?!
(Caesar ja Octavia poistuvat.)?(Tiet?j? tulee.)
ANTONIUS.?No, yst?v?, Egyptiin halajat?
TIET?J?.?Oi, ett'en olis min? sielt? tullut?Ja tek??n sinne koskaan mennyt!
ANTONIUS.
Syysi?
TIET?J?.?N?yss? n?en sen, kielell' ei se asu.?Mut kuitenkin Egyptiin palatkaa!
ANTONIUS.?Mies, kenen onni ylemm?ksi nousee,?Caesarin vaiko minun?
TIET?J?.
Caesarin.?Siis h?nen luotaan, oi Antonius, poistu!?Sun haltijasi, suojelijahenkes?On ylv?s, jalo, reipas, verraton,?Mut sit' ei Caesarin; kun h?n on l?sn?,?Masentuu haltijas ja pelkoon vaihtuu.?Siis v?lj? tila v?lillenne!
ANTONIUS.
Siit' ei?Sen enemp??.
TIET?J?.
Ei muille kuin vain sulle,?Eik' en??