Antonius ja Cleopatra | Page 3

pysy et??mm?ll?.
ANTONIUS.
Mik? on sun?
CLEOPATRA.?Luen silmist?si ilonsanomaa.?Mit? sanoo vihkivaimo? Mene, mene!?Voi, ett? sinut t?nne p??stik??n!?Sanoa ei h?n saa, ett' est?n sua;?Ei mulla sinuun valtaa: h?nen olet.
ANTONIUS.?Oo, taivas tiet?? --
CLEOPATRA.
N?in ei kuningatart'?Ik?n? viel? petetty; mut n?inkin?Jo oiti vilpin idun.
ANTONIUS.
Cleopatra! --
CLEOPATRA.?Kuin voinkaan uskoa -- jos kohta vannoit,?Niin ett? jumaltenkin istuin j?rkkyi --,?Ett' olla voisit mun ja uskollinen,?Kun Fulvialle olit uskoton.?Oo, hullutusta, luottaa l?rp?n valaan,?Mi vannoissa jo rikkuu!
ANTONIUS.
Kuningatar, --
CLEOPATRA.?Ei, ?l? kaunistele l?ht??si;?Hyv?sti sano vain ja mene. Taannoin?Kun pyysit j??d?, silloin puhe tulvi,?Ei mieless?k??n l?ht?. Huulet, silm?t?Ne taivaan hurmaa oli; kulmain kaarros?Ol' itse autuus; minuss' ei niin turhaa,?Jonk' alkuper? jumalist' ei ollut.?Sit' on se viel?kin, tai olet sin?,?Maailman suurin soturi, nyt suurin?Valehtelija.
ANTONIUS.
Mutta, ruhtinatar, --
CLEOPATRA.?Nuo j?ntees anna mulle, niin saat tuta,?Ett' Egyptiss' on syd?nt?.
ANTONIUS.
Mua kuule!?Tapausten tuima pakko toimiani?Ajaksi kysyy; vaan sun haltuus t?nne?J?? syd?n kokonaan. Italiassa?Ylt' ylt??n sota riehuu, miekka v?lkkyy;?Pompejus Rooman valkamaa jo uhkaa;?Kaks yhdenarvoist' omamaista valtaa?Vaarallist' eripuraisuutta siitt??.?Vihattu, valtaan noustuaan, nyt nousee?My?s suosioon. Maanpakojain Pompejus,?Is?ns? maineest' ylv?stellen, mairii?Nyt niiden mielt?, joita nykyolot?Ei tyydyt? ja joit' on julma joukko.?Levosta sairas rauha l??kett' etsii?Rajuista muutoksista. Lis?syy,?Jonk' enin pit?is sua rauhoittaa,?On Fulvian kuolema.
CLEOPATRA.
Ik?isekseni?Ma saatan hupsu olla, mutta toki?En lapsimainen. Voiko Fulvia kuolla?
ANTONIUS.?Kuningatar, h?n kuollut on. Kas t?ss?:?Lukea joskus voitte, mink? h?lyn?H?n aikaan sai, ja -- paras viimeiseksi --?Havaita, miten kuoli h?n ja miss?.
CLEOPATRA.?Oi, sua uskotonta! Miss? pyh?t?On maljat, jotka murheen kyynelill??Sun tuli t?ytt??? Fulvian kuolemasta?Ma n?en nyt, kuinka mua suret vasta.
ANTONIUS.?Torasi heit?; maltahan ja kuule?Mun tuumaani; se kest?? taikka kaatuu,?Mitenk? vaadit vain. Kautt' auringon,?Mi Niilin liejun elvytt??, nyt l?hden?Soturinasi, palvelijanasi!?Tee, miten mielit, sota taikka rauha.
CLEOPATRA.?Charmiana, vy?ni p??st?! -- Ei, ei tarvis! --?Tilani vuoroin hyv? on ja paha,?Niinkuin Antonion lempi.
ANTONIUS.
Vaiti, armas!?Todista totta lemmest?, mi kest???Kovimmat koitokset.
CLEOPATRA.
Sen Fulvia tiet??.?Pois k??nny, h?nt? itke; sano sitten?Hyv?sti mulle, sano kyyneleesi?Mua tarkoittavan. Kelpo teeskelyll??Osaasi n?yt?; paina siihen t?ysi?Totuuden leima.
ANTONIUS.
Vereni jo kuohuu.
CLEOPATRA.?Kah, hyvin k?y; mut osaat paremminkin.
ANTONIUS.?Haa, kautta miekkani!
CLEOPATRA.
Ja kilpesi!?Yh? parempaa, mut viel' ei parahinta.?Charmiana, kas, kuin Rooman Herkulesta?Tuo raivo kaunistaa.
ANTONIUS.
Hyv?sti, rouva!
CLEOPATRA.?Sananen viel?, kohtelias herra!?Erota meid?n t?ytyy, -- ei, ei sit? --?Olemme lempineet, -- ei, sit?k??n ei --?Sen kyll? tied?t; mit? aioinkaan ma? --?Oh, muistini on oikea Antonius,?Unohdan kaikki!
ANTONIUS.
Jos ei houre oisi?Sun valtas orja, luulisin ett' olet?Sa houre itse.
CLEOPATRA.
Tuskalloist' on kantaa?Houretta moista syd?nt??n niin liki?Kuin minun t?t?. Vaan suo anteeks mulle!?Suloni surmaa mun, jos ei sun silm??s?Se sulosta. Sua kunniasi kutsuu.?Siis kuuroks turhille j?? houreilleni.?Jumalat varjelkoot sua! Seppel?itk??n?Miekkaasi voitto! Hyv?nsuopa onni?Kukittakoon sun tiesi!
ANTONIUS.
L?htek??mme!?Eromme kiirehtii ja aikailee:?Sa t?nne j??t, mut seuraat kanssani,?Ma l?hden pois, mut j??n sun luoksesi.?Tule!
(Menev?t.)
Nelj?s kohtaus.
Rooma. Huone Caesarin asunnossa.?(Octavius Caesar ja Lepidus tulevat seuralaisineen.)
CAESAR.?Nyt n?ette, Lepidus, ja k?sit?tte,?Ett' ominaist' ei ole Caesarille?Vihata suurta liittovelje?mme.?N?in Egyptist? kerrotaan: h?n siell??Kalastaa, juo ja aamuy?h?n m?ss??;?Cleopatraa h?n miesm?isemp' ei ole,?Ptolemeon leski h?nt' ei naisekkaampi.?Puheilleen tuskin p??st??; virkaveljist'?Ei ole tiet??kseenk??n. Kaikki virheet,?Mit' ihmisiss? olla voi, ne h?ness'?On yhtynein?.
LEPIDUS.
Minust' ei nuo virheet?Viel' ihan kaihda h?nen avujansa;?Vikansa, niinkuin taivaan t?hdet, v?lkkyy?Heleimmin mustass' y?ss?; perityt?Ne ovat pikemmin kuin hankitut,?Ei vapaan valinnan, vaan pakon tuomat.
CAESAR.?Olette liian suopea. Mut olkoon:?Rypek??n Ptolemeon vuotehessa,?Huveihin valtakunnat vaihtakoon,?Lasia kilistelk??n orjain kanssa,?Kaduilla p?iv?t hoippukoon ja k?yk??n?Likaisten ruojain kanssa nyrkkisille:?Sopikoon h?lle tuo, -- ja kumma luonne?Se ompi, jok' ei moisesta saa tahraa --?Mut siin? h?n on syyss?, ett? meille?N?in irstaisuudellansa lis?? kuormaa.?Jos hekkumaan h?n joutohetket k?ytt??,?Niin kyll?stys ja luiden kuivuus siit' on?Vain seuraus. Mut jok' aikaa moista tuhlaa,?Mik' ilon helmast' irti h?nt? toittaa?Ja meid?n kanssa yhteisty?h?n kutsuu,?Sit' ompi nuhdeltava niinkuin poikaa,?Jok', ik??n varttuneena, j?rkens' antaa?Haluilleen alttiiksi, n?in niskuroiden??ly? vastaan.
(Airut tulee.)
LEPIDUS.
Lis?? uutisia!
AIRUT.?T?ytetty tahtosi on, suuri Caesar;?Saat tapauksista joka tunti tiedon.?Pompejus merell? on valtiaana?Ja, niinkuin n?ytt??, niiden suosiossa,?Jotk' yksin Caesaria pelj?nneet on.?Satamat t?ynn? nurkuvia on;?V??ryytt' on h?lle tehty, v?itt?? kansa.
CAESAR.?Sen arvasin. Jo ammoisist' on tietty:?Ken jotain on, h?nt' ik?v?id??n, kunnes?H?n n?ytt??, mit? on; ja mennyt mies,?Jok' ennen lemmen arvoinen ei ollut,?Kuollessaan arvon saa. Tuo roistov?ki,?Kuin vita virrassa se killuu, kelluu.?Ajellen vuoroveden mukaan, kunnes?M?d?ntyy vihdoin.
AIRUT.
Lis?? kuule, Caesar:?Menecrates ja Menas, kuulut rosvot.?Vallanneet ovat meren, jota nyt he?Vakovat, raatelevat em?puillaan.?Mont' ilkihy?kk?yst' ovat maahan tehneet;?Pelosta rantalaiset kalpenevat,?Ripe? nuoruus kapinoi. Jos laiva?N?kyviin nousee, siepataan se oiti:?Pompejon nimi surmaavampi on?Kuin julki sota.
CAESAR.
Oi, Antonius, heit??Humusi hurjat! Kun Modenasta,?Miss' ensin Hirtion ja Pansan voitit,?S? itse karkoitettiin, kulki n?lk??Sun j?ljiss?s; mut hemmoteltunakin?Sen vaivat sin? kestit k?rsiv?mmin,?Kuin voisi raakalainen; hevon virtsat?Sa joit ja kuljuvedet, joita inhoo?Jo itse peto; hylkinyt ei suusi?Koleimman pensaan katkerinta marjaa;?Kuin hirvi, lumen peitt?ess? nurmet,?Nakersit puiden kuorta; Alpeill' olit?Niin inhaa lihaa sy?nyt, ett? monen?Sen pelkk? n?k? tappoi. Kaiken t??n --?Voi kunniaasi, ett? nyt sen kerron! --?Niin urhokkaasti kestit, ett'ei poskes?Ohennut siit? lainkaan.
LEPIDUS.
Surku miest?!
CAESAR.?H?pe? h?net Roomaan pian tuokoon!?Nyt sopiva on aika meid?n kahden?Sodassa n?ytt?yty?; siksi oiti?Kutsumme kokoon neuvoston; Pompejus?Vain hy?tyy ty?tt?myydest?mme.
LEPIDUS.
Caesar,?Huomenna annan tarkan tiedon siit?,?Mit' aikaan merell? ja maalla saan?Nykyisen vaaran torjuksi.
CAESAR.
Se sama?On huolena my?s mulla. Hyv?sti!
LEPIDUS.?Hyv?sti! Mit? ulkoasioista?Sill' aikaa saatte tietoonne, niin suokaa?Minulle siit? osa.
CAESAR.
Tietystikin;?Velvollisuushan sit? multa vaatii.
(Menev?t.)
Viides kohtaus.
Aleksandria. Huone hovilinnassa.?(Cleopatra, Charmiana, Iras ja Mardianus tulevat.)
CLEOPATRA.?Charmiana, --
CHARMIANA.
Rouva?
CLEOPATRA.
Ho, hoo! Anna mulle?Mandragoraa!
CHARMIANA.
Mut miksi?
CLEOPATRA.
Nukkumalla?T?t' ajan suurta juopaa t?ytt??kseni,?Kun poissa on Antonius.
CHARMIANA.
Aattelette?Liiaksi h?nt?.
CLEOPATRA.
Kavaltaja!
CHARMIANA.
Enk?!?Erehdytte.
CLEOPATRA.
Mardianus, eunukki!
MARDIANUS.?Mit', armollinen rouva, halaatte?
CLEOPATRA.?En suinkaan lauluasi; kuohilaasta?En mit??n halaa. Onneks sulle, ett??Sun, siitt?m?n, ei irstain aatos lenn??Pois Egyptist?. Kiihkoako sulla?
MARDIANUS.?On, armollinen rouva.
CLEOPATRA.
Oikeinko?
MARDIANUS.?Ei oikein, rouva; muuta en voi tehd?,?Kuin