Antonius ja Cleopatra | Page 2

joka ei osaa k?vell?, rakkahin Isis, sit? sinulta rukoilen! Ja anna sen sitten kuolla, ja laita h?nelle viel? pahempi sijaan, ja pahemman j?lkeen viel?kin pahempi, kunnes pahin kaikista saattaa nauraen h?net hautaan, tuon viisikymmenkertaisen aisankannattajan! Isis hyv?, kuule rukoukseni, vaikka minulta kielt?isitkin paljon painavampaa; Isis hyv?, sua rukoilen!
IRAS.?Aamen! Rakas jumalatar, kuule kansasi rukous! Sill? jos syd?nt? s?rkee n?hd? kaunista miest? haureelliseen naiseen kytkettyn?, niin on surmaavan surullista katsella rumaa lurjusta sarvettomana. Siis, rakas Isis, noudata s??dyllisyytt? ja anna h?nelle ansaittu osansa.
CHARMIANA.?Aamen!
ALEXAS.?Kas, kas vain! Jos noiden vallassa olisi tehd? minusta aisankannattaja, niin rupeisivatpa vaikka portoiksi sen asian vuoksi.
ENOBARBUS.?Antonius tulee. Hst!
CHARMIANA.
Ei, kuningatar.
(Cleopatra tulee.)
CLEOPATRA.?N?ittek? herraa?
ENOBARBUS.
Emme, kuningatar.
CLEOPATRA.?T??ll' eik? ole ollut h?n?
CHARMIANA.
Ei, rouva.
CLEOPATRA.?H?n oli hilpe?, mut ?kist' iski?H?nehen aatos, joka Roomaa koski. --?Enobarbus!
ENOBARBUS.
Ruhtinatar?
CLEOPATRA.
Etsi h?net?Ja t?nne h?net tuo. Miss' on Alexas?
ALEXAS.?T?ss' olen; k?skek??. -- Jo saapuu herra.
(Antonius seurueineen ja airut tulevat.)
CLEOPATRA.?En tahdo h?neen katsoa. Pois tulkaa!
(Cleopatra, Enobarbus, Alexas, Iras, Charmiana,?tiet?j? ja seurue poistuvat.)
AIRUT.?Ensinn? Fulvia, vaimos, sotaan l?hti.
ANTONIUS.?Luciota, velje?ni vastaan?
AIRUT.
Niin.?Pian sota p??ttyi; ajan pakko heist??Tek' yst?vi?; Caesaria vastaan?He yhtyiv?t; mut t?m?, jolle onni?On suopeempi, ens' ottelulla heid?t?Italiast' ajoi.
ANTONIUS.
Hyv?! Pahempaako?
AIRUT.?Sanoman huonous kertojaankin tarttuu.
ANTONIUS.?Niin, narreissa ja pelkureissa. Jatka!?Minust' on mennyt mennytt?. -- Se tied?:?Ken toden mulle sanoo, vaikka piilis?Sanoissaan surma, h?nt? kuuntelen ma?Kuin mairitusta ik??n.
AIRUT.
Labienus --?Ik?v? tieto! -- Euphratista saakka?On Aasian valloittanut partheillansa;?Syyriast' aikain Lyydiaan ja Jooniaan?Voittoisa liehuu lippunsa; sill'aikaa --
ANTONIUS.?Antonius, aiot sanoa.
AIRUT.
Oi, herra!
ANTONIUS.?Sano suoraan, kansan puheit' ?l? peit?;?Cleopatraa vain Rooman tavoin rienaa,?Herjaile niinkuin Fulvia; virheit?ni?Vapaasti moiti, niinkuin voi vain totuus?Ja ilkeys. Oo, rikkaruoho versoo,?Jos laimea on tuuli! Paheen soima?Pois paheen kitkee. Kyllin t?ksi er??!
AIRUT.?Niin kuin vain suvaitsette.
(Poistuu.)
ANTONIUS.?Sicyonista mit' uutta? Anna kuulla!
1 PALVELIJA.?Hoi, Sicyonin mies! Sit' onko siell??
2 PALVELIJA.?H?n vartoo k?sky?.
ANTONIUS.
No, sis??n tulkoon!?Egyptin kahleet n?? mun murtaa t?ytyy,?Tai hulluuteen ma sorrun.
(Toinen airut tulee.)
Mit? tied?t?
2 AIRUT.?Fulvia, vaimosi, on kuollut.
ANTONIUS.
Miss??
2 AIRUT.?Sicyonissa: kuin kauan sairaus kesti?Ja muuta, mit' on t?rke? sun tiet??,?T?? kirje kertoo.
(Antaa h?nelle kirjeen.)
ANTONIUS.?Poistu! --
(Airut poistuu.)
Siin? l?hti?Ylev? henki! Tuotahan ma toivoin.?Mink' ylenkatsein viskaat pois, sit' usein?Halajat j?lleen; mik? nyt on mieliks,?Ajalle vaihtuu vastakohdaksensa.?Nyt, kuolleena, h?n hyv? on. T?? k?si,?Mi h?net hylki, nyt h?nt' eloon pyyt??.?Paeta tuota hurmaajaa mun t?ytyy;?Tuhannen tuskaa, pahempaa kuin tied?n,?T?? laiskuus ilmi hautoo. -- Enobarbus!
(Enobarbus tulee.)
ENOBARBUS.?Tahtonne, herra?
ANTONIUS.?Mun t?ytyy p??st? joutuun t??lt? pois.
ENOBARBUS.?Mutta niinh?n me surmaamme kaikki naisemme. N?emmeh?n jo, kuinka pieni ep?kohtelu on hengen p??lle k?yp?; jos heid?n nyt t?ytyy erommekin kest??, niin on kuolema varma.
ANTONIUS.?Mun t?ytyy t??lt? p??st?.
ENOBARBUS.?Jos siihen on pakottavat syyt, niin kuolkoot naiset. Vahinko olisi viskata heit? pois turhanp?iten; mutta kun heid?t ja t?rke? asia pannaan rinnan, niin ovat he tyhj?narvoiset. Jos Cleopatra saa v?h??k??n vihi? t?st?, niin kuolee h?n heti paikalla; olen n?hnyt h?nen parikymment? kertaa paljon turhemmastakin kuolevan. Arvelen, ett? tuossa kuolemassa on jotakin tenhoa, joka lempiseikan lailla hurmaa, koska h?n on niin k?rk?s kuolemaan.
ANTONIUS.?H?n on viekkaampi, kuin mit? aatella saattaa.
ENOBARBUS.?Ei, herra, ei suinkaan. H?nen himonsa eiv?t ole muuta kuin puhtaan rakkauden hienoimpia hiukkeita. Tuulta ja sadetta ne eiv?t en?? ole, nuo h?nen huokauksensa ja kyyneleens?; vaan suurempia myrskyj? ja rankkas?it?, kuin mit? almanakkakaan tiet??. Viekkautta se ei voi olla; jos se sit? on, niin saa h?n aikaan sadekuuron yht? hyvin kuin Jupiter.
ANTONIUS.?Voi, ett'en olis koskaan h?nt? n?hnyt!
ENOBARBUS.?Rakas herra, niinh?n olisi teilt? j??nyt ihmeellinen taiturinty? n?kem?tt?; ja sit? onnea vajaana olisi koko matkanne ollut joutava.
ANTONIUS.?Fulvia on kuollut.
ENOBARBUS.?Mit??
ANTONIUS.?Fulvia on kuollut.
ENOBARBUS.?Fulvia?
ANTONIUS.?Kuollut!
ENOBARBUS.?No, laittakaa siis kiitosuhri jumalille. Kun heid?n taivaalliset ylh?isyytens? suvaitsevat ottaa miehelt? vaimon, niin muistuttaa t?m? maallisista r??t?leist?, lohduttaen sill?, ett? kun vanha vaate on kuluksi pidetty, ovat he miehi? tekem??n uuden. Jos ei muita naisia olisi kuin Fulvia, niin olisitte varmaankin myyty mies, ja tapaus olisi surkuteltava. T?ll? surulla on lohdutus kaunistuksena; vanhasta paidasta voi tehd? uuden alushameen; ja, totta puhuen, sipulista ovat ne kyyneleet kasvaneet, jotka t?t? surua kostuttavat.
ANTONIUS.?H?n valtioss' on vehkeit' aikaan saanut,?Jotk' eiv?t t??ll? viipy? mun salli.
ENOBARBUS.?Ja ne vehkeet, joita te olette t??ll? aikaan saaneet, eiv?t salli teid?n l?hte?; vallankin suhteenne Cleopatraan, joka kokonaan kysyy t??ll?-oloanne.
ANTONIUS.?Jo pila riitt??. P??llik?ille tieto?Vie aikeestamme. Kuningattarelle?Syyn kerron ?kki-l?ht??mme ja koitan?Sovussa erota. Ei Fulvian kuolo?Ja muut sellaiset hell?t seikat yksin?Pakota l?ht??n; hartaat yst?v?tkin?Roomasta kirjoittavat, kovistaen?Kotihin meit?. Caesarille pystyn?Sextus Pompejus tehnyt on ja merell'?On vallan saanut. Horjuvainen kansa,?Jok' arvon antaa ansiolle vasta,?Kun ansio on mennytt?, nyt alkaa?Pompejon suuren teot siirt?? poikaan.?T??, jolla nimi on ja valta suuri?Ja viel? suuremp' urheus ja mieli,?Nyt p?iv?n sankar' on. Jos maineens' yltyy.?Niin mailman j?rjestyst? uhkaa vaara.?On hautumassa paljo, jossa vasta?On, niinkuin jouhen karvass', elon alku,?Vaan myrkky? ei viel?. P??llik?ille?Vie tieto, ett? tahtomme on t??lt??Pois p??st? viipym?tt?.
ENOBARBUS.
Kyll?, herra.
(Menev?t.)
Kolmas kohtaus.
Paikka sama. Toinen huone.?(Cleopatra. Charmiana, Iras ja Alexas tulevat.)
CLEOPATRA.?Miss' on h?n?
CHARMIANA.
H?nt' en sitten ole n?hnyt.
CLEOPATRA.?Tiedusta, miss? on h?n, kenen kanssa?Ja mit? tekee -- mua ?l? maini --?Jos murheissaan on, sano, ett? tanssin;?Jos iloissaan, niin kerro, ett? ?kist'?Olen sairastunut. Joutuin tieto!
(Alexas menee.)
CHARMIANA.
Rouva,?Jos oikein h?nt? lemmitte, niin minust'?Ei viisas t?m? keino vastalempeen?Pakottaa h?nt?.
CLEOPATRA.
No, mut kuinka tehd??
CHARMIANA.?Mukautua, ei miss??n esteeks olla.
CLEOPATRA.?Hupelo neuvo! Niin h?n multa menee.
CHARMIANA.?Varokaa liiaks h?nt? kiusaamasta.?Mit' usein kaihdat, sit? vihdoin vihaat.
(Antonius tulee.)?Tuoss' on h?n.
CLEOPATRA.
Sairas olen, haluton.
ANTONIUS.?Mun raskas aiettan' on ilmi tuoda.
CLEOPATRA.?Charmiana, auta, auta; min? kaadun!?On kohta loppu; ihmisluonto moista?Ei saata kest??.
ANTONIUS.
Armas kuningatar --
CLEOPATRA.?Ei,