Anna Liisa; Kotoa pois | Page 8

Anna Liisa katselee ikkunasta ulos oikeaan. Kortesuo tulee sis??n.)
KORTESUO. Terveisi? pappilasta! Nyth?n se Anna Liisa pantiin kuulutuksiin.
RIIKKA. Vai jo pantiin. Mit? tuosta tuumi rovasti-ukko?
KORTESUO. Eip?h?n juuri mit??n. Toivotti vaan onnea. Herttainen ukko se meid?n rovasti. Niit? ei l?ydy monta sellaista.
RIIKKA. Sanoiko kuulleensa n?iden tuumista t?t? ennen?
KORTESUO. Johan h?n tuntui tiet?v?n kaikki. Ja kovasti kiitteli Anna Liisaa. Sanoi, ett? se tytt? on kunniaksi koko paikkakunnalle. Ja hyv?n? esimerkkin? muille. Rippikoulussakaan ei ole kukaan osannut niin hyvin kuin Anna Liisa, ei ennen eik? j?lkeen. Niin oli lasketellut kuin vett? vaan, kysyi mist? paikasta katkismusta hyv?ns?.
RIIKKA. Vai niin kiitteli.--Kuuletko sin?, Anna Liisa, mit? is? t??ll? kertoo?
ANNA LIISA (k??ntym?tt? ikkunasta). Kuulen.
RIIKKA. Etk? siit? sen enemp?? iloitse? Kumma tytt?!
KORTESUO. H?n on niin tottunut siihen, ett? h?nt? aina ylistell??n. Kyll? oli Johannes siihen sijaan mieliss??n.
RIIKKA. No, sen arvaa. Miksei h?n muuten pist??ntynyt t?nne? Olisimme juoneet kirjaanpanemis-kahvit?
KORTESUO. Ei sanonut joutavansa. Sitten lupasi tulla illemm?ll?. Niin--rovastiahan min? sitten pyysin kuuliaisiin my?skin.
RIIKKA. Vai pyysit sin?? Mit? tuo vastasi?
KORTESUO. Kiitti hyvin n?yr?sti ja uhkasi tulla. Ja arvatkaas, ket? muita k?vin k?skem?ss?.
RIIKKA. Ehk? vallesmannia?
KORTESUO. Vallesmannia ja tohtoria.
ANNA LIISA. Mit? varten niin paljon vieraita? Olisitte kutsunut sitten vasta h?ihin, is?.
KORTESUO. H?ihin ne tietysti k?sket??n my?skin. Kaikki n?m?, jotka kuuliaisiinkin, ja paljon muita lis?ksi.
RIIKKA. Mit?s niille sitten tarjotaan? Kun ei viel? ole mit??n hommattu.
KORTESUO. Vai ei ole hommattu! Kun juomatavaratkin olen jo toimittanut tulemaan kaupungista.
RIIKKA. Mill? tavalla sin? ne--?
KORTESUO. Kauppiaan pyysin telehvoonaamaan, ett? laittaisivat postimiehen mukana Liknellist?.
RIIKKA. Hyv? on. Muut tarpeet kyll? saadaan t??lt?ki n.
KORTESUO. Luullakseni h?n ne jo on tuonutkin sinne kauppiaalle. Olisi sinulla nyt ruoka valmiina, niin s?isin ensin ja l?ksisin sitten niit? hakemaan. Muut ostokset tekisin samalla.
RIIKKA. Kohta t?m? t?st? joutuukin. Mutta kiire meit? tapaa viel? t?n? p?iv?n?. Ala joutua, Anna Liisa, tupaa siistim??n. Mit? sin? vahtaat siell? ikkunassa alituiseen?
ANNA LIISA. Enh?n min? mit??n.
RIIKKA. Koko p?iv?n h?n on seisonut siell?. Ja eilenkin jo. Ei joudu en?? muuta tekem??nk??n. Ja morsiuskiireet h?nell? on olevinaan.
KORTESUO. Ei suinkaan h?n siell? mit? vahtaa. Ilman vaan seisoo aatoksissaan.
RIIKKA. Mik? sinua nyt sitten niin aatteluttaa? Sanoisit h?nt? muillekin.
KORTESUO. Kysy sit?! El?m?n muutos tietysti.
RIIKKA. Vast' aika sit? nyt harkita, kun asia niin pitk?ll? on, ett? huomenna kuulutetaan.
KORTESUO. Eik? sinun tarvitse katua, Anna Liisa. Hyv?n miehen saat Johanneksesta.
RIIKKA. No, se nyt on varma. Siit? ei mies en?? parane. Saat vaan kiitt?? onneasi, tytt?.
ANNA LIISA. H?n on liiankin hyv? minulle.
KORTESUO. Sit? en tahdo sanoa. Mutta tyytyv?isi? meid?n sopii olla kaikessa tapauksessa. Ja sen vuoksi meille tuleekin huomenna ilojuhla.
ANNA LIISA. Kuka sen tiet?? edelt?p?in. Minua niin pelottaa tuo huomisp?iv?, kun is? k?ski Mikkoakin t?nne. H?n jos viel? mink? tekee.
RIIKKA. Pelk??tk? ett? syntyy riitaa ja tappelua?
ANNA LIISA. Eih?n sek??n ole mahdotonta.
RIIKKA. Niin, ei siihen takeita ole. Kovin h?n tuntui riidanhaluiselta eilenkin.
KORTESUO. On k?ynyt v?h?n raakaluontoiseksi siell? tukkimiehen? ollessaan. Mutta ei se mit??n. Huomenna h?n kyll? aisoissaan pysyy, kun rovastikin on saapuvilla ja vallesmanni. Eik? miehet sit? pait' selv?ll? p??ll? tappele, ja juomia taas ei niin paljoa tarjota, ett? humalaan tulevat.
RIIKKA. Seh?n, Mikko, muuten k?vi eilen illalla taas t??ll? ja kysyi sinua, Anna Liisa, mutta et sattunut olemaan kotosalla. Istui t??ll? kotvan aikaa ja odottelikin. L?ksi sitten viimein tiehens?, kun sinua ei kuulunut.
KORTESUO. Mit? h?n Anna Liisasta?
RIIKKA. Sanoi olevan jotain puhuttavaa.
ANNA LIISA. Uhkasiko tulla uudestaan?
RIIKKA. Kyll? arveli, ett? t?n?p?iv?n?.
ANNA LIISA. Tulisiko viel? t?n?p?iv?n??
RIIKKA. Niin min? olin kuulevinani. Mutta jos h?n nyt tulee, niin silloin ne sattuvat yhteen Johanneksen kanssa ja syntyy ehk? taaskin kina.
KORTESUO. Ent?s t?t? sitten! Kun kinaavat, niin kinaavat. Eih?n tuosta tuommoisesta pienest? sanasodasta kukaan pahene.--Eik? se keittos ole jo kiehunut tarpeeksi?
RIIKKA. Jo on. Ala vaan menn? toiseen tupaan, min? tuon padan sinne. (Kortesuo menee. Riikka seuraa h?nt? kantaen pataa.)
RIIKKA (menness??n). L?hde pois sy?m??n sin?kin, Anna Liisa.
ANNA LIISA. Tulee viel? t?n?p?iv?n?! Saattaa olla t??ll? tuossa paikassa.--Herra Jumala, mik? minut pelastaa h?nen k?sist??n?
PIRKKO (avaa hiljaa oven, puhuu kuiskaamalla). Anna Liisa, Anna Liisa--!
ANNA LIISA (s?ik?ht?en.) Mik? on?
PIRKKO. H?n on t??ll?.
ANNA LIISA. Kuka niin?
PIRKKO. Mikko on, ja Husso on h?nell? matkassa. Kysyiv?t sinua, ja min? sanoin, ett? voivat l?hte? matkaansa ja tulla toisen kerran, pyh?n j?lest?, ettet sin? nyt ole kotona. Mutta Husso katsoi minua silmiin ja sanoi: valehtelet. Uhkasi itse tulla katsomaan. Nyt, jos tahdot heit? v?ltt??, niin pakene pian uunille tuonne.
ANNA LIISA. Ei, antaa heid?n tulla. T?ytyy kait heit? puhutella, ei he kumminkaan p??st? minua v?hemm?ll?.
PIRKKO. K?skenk? heid?t sitten tupaan, t?nne?
ANNA LIISA (vaipuu masentuneen penkille). K?ske!
PIRKKO (tulee l?hemm?ksi). Mutta kuule--ellet sin? tahdo heit? n?hd?, niin min? heid?t l?het?n t??lt? tiehens?, vaikka mill? konstilla.
ANNA LIISA. Ei, ei. Ei se pitk?lle auta. He olisivat takaisin samaa p??t?. Tulkoot vaan heti, ett? ehtiv?t pois, siksi kuin Johannes on t??ll?.
PIRKKO. Min? pid?n varalta siell? ulkona, enk? p??st? Johannesta sis??n, ennen kuin ovat menneet tiehens?.
ANNA LIISA. Tee se, hyv? Pirkko.
PIRKKO. Kyll?! (Aukaisee oven, l?hte?kseen ulos.) Kas, t??ll?h?n se Mikko jo vahtiikin oven takana. K?y vaan sis??n, kotona n?kyy olevan Anna Liisa.
(Mikko tulee.)
MIKKO. Hyv?? iltaa!
ANNA LIISA. Sin? olet k?ynyt minua hakemassa?
MIKKO. K?vinh?n min? eilen iltap?iv?ll?. Ja odottelin