Anna Liisa; Kotoa pois | Page 5

k?sivarrella. Ja niskan alla pit?? aina olla tukea. Voi, kyll? min? toki osaan hoitaa semmoista pikkuista, etk? usko?
ANNA LIISA. Uskon.
PIRKKO. Otathan sin? sitten minut oikein vakituisesti sit? hoitamaan?
ANNA LIISA. Ei, Pirkko, jos lapsen saan, itse min? sen hoidan. En usko kenellek??n.
PIRKKO. Mutta sill? v?lin kumminkin? Et suinkaan sin? alituiseen voi istua sen ??ress?. Ja min? sit? kyll? hoitaisin yht? hyvin kuin sin?kin, ehk? v?h?n paremmin viel?, min? kun niin paljon pid?n pikkuisista lapsista. Mutta sin?h?n niit? et ole k?rsinyt t?h?n saakka ollenkaan.
ANNA LIISA. Mist? sen tied?t?
PIRKKO. Siit? tied?n, kun sin? et tahdo pieni? lapsia n?hd?k??n. Et mennyt katsomaan Ristolan Elsaakaan, vaikka em?nt? niin monasti pyysi. Ja kerran kun em?nt? v?kisen pani h?net syliisi, niin sin? ihan pelk?sit ja olit v?h?ll? pudottaa lapsen lattiaan, mutta em?nt? arvon ehti siepata h?net kiinni. Silloin juuri sanoivat, ett? saapas n?hd?, jos Jumala sille itselleen lapsia antaa, kuinka se niit? hoitaa.
ANNA LIISA. Niink? sanoivat?
PIRKKO. Niin justiin sanoivat. Mutta min? ajattelin itsekseni, ett? olkaahan huoletta, kyll? min? Anna Liisan lapset vaalin.--Se sitten on somaa, kun ne oppivat puhumaan ja sanovat minua t?diksi. ?Pirkko t?ti, Pirkko t?ti, ota 'ylliin.? 'Ylliin' se sanoi Ristolan Elsakin, ei osannut sanoa ?ss??.
ANNA LIISA. Etp? sin? pid?k??n varalta siell? ikkunassa, Pirkko. Katselet vaan t?nne. Nyt jos Husso onkin puikahtanut ohitse, ettet ole huomannutkaan.
PIRKKO. Eik? ole puikahtanut ohitse. Min? siit? vastaan.
ANNA LIISA. Mutta sielt? kuuluu puhetta.
PIRKKO (kurkistaa taaskin ikkunasta). Niin, kuuluuhan sielt?, kun is? ja ?iti ja Johannes tulevat.
ANNA LIISA. Nek? ne ovat? Min? jo niin s?ik?hdin. Muistatko sitten pit?? huolessasi, Pirkko, ettei h?n p??se tulemaan t?nne tupaan, kun ne ovat t??ll??
PIRKKO. Muistan, muistan. Min? en hievahda t?st? ikkunasta--taikka sitten vahtaan h?nt? tuolla ulkona.
ANNA LIISA. Hyv? on. Mutta tee se niin, ettei kukaan huomaa.--Hiljaa! He tulevat. (Kortesuo, Riikka ja Johannes tulevat.)
RIIKKA (kantaa vesi?mp?ri? ja asettaa padan tulelle). Vai niin te olette tuumanneet, ett? ensi pyh?n? kuuliaiset ja kolmen viikon per?st? h??t! Kuinka t?ss? vaan jouduttanee valmiiksi. Tuossa on Anna Liisallakin vasta kangas alulla.
KORTESUO. Kyll? te joudutte, kun kiirett? pid?tte. Mik?s siin? on. Ja ottakaa apua, ellette kerki? itse kaikkea tekem??n.
RIIKKA. Niin kait sit? t?ytyy. Istu nyt, Johannes, min? panen pannun tulelle. Se kiehuu t?ss? yksin tein, kun keit?n perunoitakin.
JOHANNES. Ei minua varten suinkaan.
KORTESUO. Keit? vaan kahvia. Hyv?? se tekee meille muillekin.
JOHANNES. Huomenna sitten menemme pappilaan, vai kuinka?
KORTESUO. Niin kai, niin kai! Ja juomatavaraa pit?? hankkia kaupungista. Muut tarpeet kyll? saadaan omalta kauppiaalta.
RIIKKA. Vietet??nk? ne sitten kuinka suurellisesti?
KORTESUO. No niin suurellisesti kuin ikin? vaan osataan.
RIIKKA. Niink? kuuliaisetkin?
KORTESUO. Kuuliaiset ensin ja sitten h??t. Kun meilt? Anna Liisa vied??n, niin se tapahtuu kunnialla. Tied?, Johannes, se tytt? on ollut minun silm?ter?ni pienest? pit?en.
JOHANNES. Sen uskon. Eik?h?n tuo kumma olekaan.
KORTESUO. Ei ole, ei. Sill? niin is? kuin olenkin, niin voinpa yht?kaikki sanoa, ett? semmoista tytt?? saa hakea.
ANNA LIISA. Is? kulta.
KORTESUO. Niin, niin! Mik? on tosi, se on tosi.
JOHANNES. El? ole mill?sik??n, Anna Liisa, sin? ne kiitokset hyvin ansaitset. Ei pahat kieletk??n ole koskaan l?yt?neet sinusta sanan sijaa. Se tosiaan on merkillist?. Aina muista tyt?ist? kuulee milloin mit?kin. Anna Liisasta ei koskaan muuta kuin hyv??.
RIIKKA. Kun h?n ei anna pienint?k??n syyt? puheisiin. Toiset h?nen i?ll??n huvittelevat ja lent?v?t tanssista toiseen, t?m? ei milloinkaan, ei vaikka k?skisi.
KORTESUO. Anna Liisa on tavattoman vakava ja tasaluontoinen nuoreksi ihmiseksi, sen t?ytyy jokaisen my?nt??. Aina ahkera, aina ty?ss?. Mutta toista on tuo rasavilli tuolla.
JOHANNES. Niin Pirkkoko?
KORTESUO. Ei totta tosiaan luulisi noita molempia sisariksi. Semmoinen ero heill? on.
PIRKKO. Nyt se alkaa taas. (Aikoo puikahtaa tiehens?.)
RIIKKA. Seis! Mihink? matka?
PIRKKO. Hevosia menen viem??n hakaan.
RIIKKA. Se on renkien teht?v?. Ota sin? sukanneule k?teesi.
PIRKKO. Min?p? lupasin ?sken Matille.
RIIKKA. Lupasit! Juuri kuin Matti olisi sinua pyyt?nyt.
PIRKKO. Kyll? min? sitten tulen.
KORTESUO. Tee niinkuin ?itisi k?skee, taikka min? sinua opetan.
PIRKKO (etsii pitkin penkki?). Enh?n tuota tied? miss? koko neule onkaan. Kuka lienee vienyt.
RIIKKA. Kuka sen on vienyt. Omilla j?ljill?si. Hae vaan yl?s heti paikalla, muuten tulee tukkap?lly?.
PIRKKO (ry?myll??n lattialla). Tuonnepahan ovat viskanneet penkin alle.--Ja puikot on rev?isty kaikki irti. Kissa, pakana--! Taikka oliskohan Husso ilkeyksiss??n?
JOHANNES. Niin, en muistanut kysy?k??n. Mit? asiaa sill? Hussolla sitten oli?
ANNA LIISA. Ei mit??n. Ilman h?n vaan aikojaan--
KORTESUO. Joko se eukko taas k?vi t??ll?? Mokomakin heitti?! Min? en h?nt? voi suvaita, ajan pois joka kerran kun satun n?kem??n. Mutta h?nest? vaan ei p??se erilleen, kun n?m? h?nt? t??ll? suosittelevat.
RIIKKA. Min? en suosittele! Moneen aikaan en ole sanaa vaihtanut h?nen kanssaan.
KORTESUO. Kukas h?nt? sitten t?nne vet?? aina? Anna Liisako?
RIIKKA. Tokkopa se Anna Liisakaan. Eik? tuo p??sse ilman kenenk??n vet?m?tt?kin.
PIRKKO. ?skenkin kun olivat ihan riidassa Anna Liisan kanssa. Ja Anna Liisa juuri pyysi minut ky?r??m??n h?net tiehens?, niin pian kuin n?en tulevaksi.
KORTESUO. Sen saat tehd?kin, sill? h?nt? ei t??ll? tarvita. H?n on niit? maailman lopun ihmisi?.
PIRKKO. Niin, ja Anna Liisa pelk??--
ANNA LIISA. Pirkko--!
PIRKKO. Mit? se tekee? Saahan sen sanoa.--Anna Liisa pelk??, ett? Husso viel? sotkee Johanneksen ja h?nen v?lins?.
JOHANNES (hymyillen). Oho? Vai semmoisia sin? pelk??t, Anna Liisa? Siihen h?n nyt ei kumminkaan ikin? maailmassa pysty. Ei, vaikka--!
KORTESUO. Ei tietystik??n.