Anna Liisa; Kotoa pois | Page 4

varma. Ja toisekseen, ei minun tarvitse siihen Mikolta lupaa kysy?. Jos h?n viivyttelee ja sin? t??ll? kiirehdit naimistasi toisen kanssa, niin menettelen omin p?in, sen mukaan kuin asian haarat vaativat.
ANNA LIISA. Ja te uskaltaisitte? Ent?, jos siit? tulee pahoja seurauksia itsellennekin. Niin juuri--ajatelkaapa v?h?n sit?kin seikkaa.
HUSSO. Mit? pahoja seurauksia siit? minulle tulisi? Ja vaikkapa tulisikin, niin--yks' h?vinneen kaikki! Kurjuutta olen k?rsinyt koko ilmoisen ik?ni, en min? muutaman vuoden vankeutta pelk??, jos niiksi k?y.
ANNA LIISA. Mutta kun te ette saa siit? mit??n etua? Sill? min? vannon, etten mene Mikolle kumminkaan. Ennen--, ennen vaikka lopetan itseni.
HUSSO. Vai lopetat itsesi! Uskottele muita, el? minua. Et sin? lopettanut itse?si pahemmassakaan pulassa ollessasi, etk? sit? tee nytk??n.
ANNA LIISA. Minulla ei ollut silloin rohkeutta. Olin liian nuori. Mutta nyt minulla on.
HUSSO. Sep?h?n sitten n?hd??n.
ANNA LIISA. Te olette kauhea ihminen, teill? ei ole syd?nt? eik? omaatuntoa.
HUSSO. Sin?k? puhut syd?mest? ja omastatunnosta? Sin?, joka olet murhannut lapsesi ja nyt kumminkin tahdot k?yd? kunniallisesta naisesta. Pet?t sulhasesi, pet?t koko maailman. Ja puhut sitten viel? syd?mest? ja omastatunnosta.--Ha, ha, ha! Oikein minua naurattaa. Ent? jos minun omatuntoni pakottaa minua ilmituomaan totuutta? Mit?s siihen sanot?
ANNA LIISA. Menk??! Tehk?? kuin tahdotte. Te tied?tte p??t?kseni.
HUSSO. Ja sin? siin? muka pysyt?
ANNA LIISA. Pysyn.
PIRKKO (tulee juosten sis??n, paljain jaloin. H?n on noin 12-vuotias, ter?v? ja vilkas). Anna Liisa, onko se totta? Sano pian, onko se totta?
ANNA LIISA. Mik? niin?
PIRKKO. Ett? sinua kuulutetaan ensi pyh?n?? Is? ja Johannes siit? puhuvat tuolla ulkona.
HUSSO. Ohoo--vai ollaan sit? jo niin pitk?ll?! No, no! t?n?p?iv?n? on vasta perjantai. Viel? on matkaa pyh??n. Hyv?sti, Anna Liisa, hyv?sti! (Menee.)
PIRKKO. Sano nyt, sano! Onko se totta?
ANNA LIISA. Voih--! Enh?n min? tied?. (Menee luomapuille, py?r?hytt?? niit? muutamia kertoja.)
PIRKKO. Tied?tp?s, el? narraa. Koska kuulin, kun Johannes sanoi, ett? olette yhdess? tuumanneet.--Tuleeko t?nne sitten paljon vieraita, Anna Liisa? Tuleeko? Vastaa sin?!
ANNA LIISA. Anna minun olla rauhassa. Sin? rupatat aina niin kauheasti. (Heitt?? luomapuut, menee ikkunaan oikealle.)
PIRKKO. Ka, mit? sin? olet niin pahalla tuulella? Riitelittek? te Husson kanssa?
ANNA LIISA. Pirkko! Juoksepa katsomaan, minne p?in Husso meni.--Ja kuule--tuo minulle heti sana, jos n?et, ett? h?n puhelee Johanneksen kanssa.
PIRKKO. Kyll?! (Juoksee ulos ja palajaa hetimmiten takaisin.)
ANNA LIISA. Noo--?
PIRKKO. Mets?polkua tuo menn? touhutti omalle m?killeen.
ANNA LIISA. Eik? puhutellut Johannesta?
PIRKKO. Ei puhutellut. Johannes oli j?rki??n toisella puolen pihaa.
ANNA LIISA. Jumalan kiitos! (Menee takaisin luomapuille.)
PIRKKO. Olisiko se sitten ollut niin vaarallista? Mit??
ANNA LIISA. El? kysele kaikkia.
PIRKKO. Pelk??tk? ett? h?n sotkisi teid?n v?linne? Ett? h?n laittaisi juoruja?
ANNA LIISA. Pelk??n. Sit?h?n min? juuri pelk??nkin.
PIRKKO. Saat olla ihan huoletta. Kyll? min? pid?n varalta, ettei h?n p??se Johannesta likellek??n.
ANNA LIISA. Tee se, hyv? Pirkko, niin olen sinulle kiitollinen.
PIRKKO. Luota siihen. Min? sen mokoman akan ky?r??n t??lt? tiehens?, jos h?n t?nne viel? ilmestyy ennen sunnuntakia.--Mutta kuulehan nyt, Anna Liisa. Milloinka ne sitten vietet??n h??t? Hetik? kun on kolme kertaa kuulutettu?
ANNA LIISA. Niin, heti sen j?lkeen.
PIRKKO. Pidet??nk?h?n kuinka suuret h??t? Ja tanssitaanko? Tietysti tanssitaan, mit?s niist? h?ist? muuten olisi.--Minunkin t?ytyy opetella siksi. Osaan min? jo jenkkaa, ja penkinpainajaista, ja vanhaa piikaa, ja polskaa. Mutta niit? uusia en osaa, ranseessia, vai miksi sit? sanotaan? Sit? en osaa enk? polkkaa--mutta opetathan sin?, eik? niin?
ANNA LIISA. Ajatteles, Pirkko, jos h?n k??ntyi takaisin? (Menee ovelle, katsoo ulos.)
PIRKKO. Niin Hussoko? Viel? vain. Joka meni semmoista hamppua, ettei j?lelleen katsonut.
ANNA LIISA. Ei siell? n?y ket??n. Ei Johannestakaan eik? is??.
PIRKKO (polvillaan penkill?, aukaisee ikkunan ja kurkistaa ulos). Ne olivat ?sken alhaalla, aitan luona. Ja siell?h?n ne puhelevat viel? nytkin. Eik? n?y Hussoa, ei mailla eik? halmeilla. Saat olla ihan rauhassa, kun min? olen luvannut pit?? h?nest? huolta. (Heiluttelee jalkojaan ja kurottelee yh? ikkunasta ulos.)
ANNA LIISA (itsekseen). Perjantai--lauantai--sunnuntai! Kun vaan n?m? kaksi p?iv?? menisiv?t onnellisesti ohi,--en sitten en?? pelk?isi. Ei h?n sitten en??--kun kerran olen kuulutettu. N?m? p?iv?t vaan--n?m? kaksi p?iv??!
PIRKKO (vet?? ikkunan kiinni). Mit? sin? siell? l?piset?
ANNA LIISA. Ilman min? vaan--itsekseni. (Menee taaskin luomapuille.)
PIRKKO. Sin?p? soma, kun puhelet itseksesi. Minunkin pit?isi totutella. Sin? kun menet pois, ei ole en?? ket??n, jolle saisin n?in rupatella. Voi, sent??n! Kyll? minulle tulee sinua ik?v?, Anna Liisa. Ihan jo itkett??, kun ajattelen ett? sin? niin pian l?hdet.
ANNA LIISA. Pirkko raukka, mit? iloa sinulla minusta on ollut?
PIRKKO. Sin? olet aina ollut minulle hyv?. Kuka t?st? l?htein pit?? puoliani, kun is? ja ?iti toruvat? Ja sitten--kun en en?? saa sinua n?hd?, seh?n se on pahinta.
ANNA LIISA. K?y sin? usein Kivimaalla. K?y joka p?iv?. Eih?n t?st? ole pitk? matka.
PIRKKO (lohdutettuna). Kyll? min? k?ynkin, siit? saat olla varma. Ja min? autan sinua siell? t?iss?. Ja kuule, sitten kun sin? saat lapsen, niin min? sit? hoidan.
ANNA LIISA. Lapsen?--Voi, Pirkko, mist? sen viel? tiet??, saanko lapsen vai en.
PIRKKO. Kyll? sin? saat. Miksi et saisi? Saavathan kaikki muutkin, jotka ovat naimisissa. Ajatteles, kun sinulla sitten olisi semmoinen pikkuinen kuin Ristolan em?nn?ll?kin t?ss? tuonoin. Se ei ollut alussa kuin tuon kokoinen. Eik? se jaksanut pit?? p??t??nk??n pystyss?, noinik??n se vaan ny?kytti, katsopas, noinik??n, noin--noin. Mutta sit?p? varten ei pient? lasta saa pit??k??n yl?sp?in, vaan aina pitk?ll??n, n?in