Anna Liisa; Kotoa pois | Page 3

LIISA. Ja mill? h?n sen osoitti? Pakeni pois ja j?tti minut yksin oman onneni nojaan juuri silloin, kuin kipe?sti kaipasin tukea. Ei s??linyt nuoruuttani, eik? kokemattomuuttani--ooh, Herra Jumala, kuinka armoton h?n oli minua kohtaan!
HUSSO. El? nyt siin? joutavia! Mik? h?nell?, poika paralla, oli muu edess? kuin pako? Is?si ei mill??n ehdolla maailmassa olisi antanut sinua rengilleen, sen hyvin tied?t. Ja jos olisi tullut ilmi, ett? sinulle oli k?ynyt noin hullusti, niin h?nen syykseen se kaikki olisi pantu. Huutaneet olisivat yhteen suuhun, ett? h?n sinut vietteli. Niin olisivat tehneet, tiet??h?n sen.
ANNA LIISA. Ja sen vuoksi h?n n?ki hyv?ksi pelastaa nahkansa. No niin! Siin? h?n teki viisaasti.
HUSSO. Eik? sinulla ollut mit??n h?t?? t??ll? sill? aikaa. Min? Mikon puolesta sinua autoin, mink? suinkin voin. Ei viel? t?n?k??n p?iv?n? ole kell??n ei niin pienint? vihi? koko asiasta. Se on ja pysyy salassa meid?n kolmen v?lill?.
ANNA LIISA. Unohdetaan se pois mielest? mekin. Ollaan niinkuin ei mit??n semmoista olisi tapahtunutkaan.
HUSSO. Ei l?ytynyt siki?k??n. Niin syv?lle min? sen kaivoin maahan.
ANNA LIISA. Niin, niin! Ei nyt siit? sen enemp??.
HUSSO. Painukoon vaan siihen minun puolestani. Mutta Mikolle sinun t?ytyy menn?. El? ajattelekaan muuta. Nyt kyll? is?sikin suostuu. Mikko on ansainnut paljon rahoja siell? Saarij?rvell? tukkit?iss?. Is?si k?y vanhaksi, ei jaksa en?? yksin??n hoitaa taloa, mielell??nkin h?n nyt ottaa kotiv?vyn. Ja mist? luulet, ett? paremman saa kuin Mikko on? Niin rivakkaa ty?ntekij?? ei ole toista, sen takaan.
ANNA LIISA. Heretk??, elk?? vaivatko itse?nne turhaan. Ei siit? kumminkaan tule mit??n.
HUSSO. Tulee! Min? sanon ett? tulee!
ANNA LIISA. Ei tule. Vaikka suostuisikin is?, niin min? en suostu.
HUSSO. Sin?? Sin?k? et suostuisi? Sep? kumma!
ANNA LIISA. Kuinka voisin suostua, kun en h?nest? en?? v?h??k??n v?lit?. Enk? ole sen koomin v?litt?nyt.
HUSSO. Sit? et voi tiet??. Nelj??n vuoteen et ole h?nt? n?hnyt, tuskin muistat en??, mink? n?k?inenk??n h?n on. Annahan olla, kun Mikko ilmestyy eteesi, niin pian syd?mesi l?mpenee uudelleen. Ei vanha rakkaus ruostu.
ANNA LIISA. Min? en ikin? ole h?nt? rakastanutkaan. Lapsellisuutta se vaan oli ja ymm?rt?m?tt?myytt?. Niin--lapsellisuutta vaan--ei mit??n muuta.
HUSSO. No noh,--ei v?itet?. Pian se n?hd??n. Pian n?hd??n, kuinka tyt?n k?y. Vai sin? muka luulet kylmenneesi Mikolle! Semmoiselle pulskalle pojalle! Niin, vaikka olenkin oma ?iti, niin uskallan sanoa, ettei t?m? toinen ole kuin joutavanp?iv?inen kyhnys h?nen rinnallaan. Niin juuri: joutavanp?iv?inen kyhnys--vanha tallukka! ja h?nen t?htens? sin? sitten hylk?isit oman kultasi, sorjan ja kauniin Mikko pojan? Ehei, tytt?seni, el? luule luuta lihaksi. Kyll? sinut Mikko aina Johannekselta valtaa, siit? ei puhettakaan. Ja vaikkapa niit? olisi kymmenen Johannesta, niin pian h?n ne t??lt? pois h?tist??. Ei siihen paljoa tarvita.
ANNA LIISA. Ja min? sanon teille, ettei se tapahdu. Elk??n tulkokaan Mikko t?nne sit? varten, elk??n ryhtyk? niihin puuhiin, min? kiell?n sen. Jos h?n vaan matkaansaa Johannekselle ik?vyyksi?, niin--
HUSSO. Niin, mit? sitten?
ANNA LIISA. Min? en ikin? anna h?nelle sit? anteeksi.
HUSSO. Annat mielell?sikin. Mikko kun sinua v?h?n hyv?ilee, niin sulaa harmisi siihen paikkaan.
ANNA LIISA. H?nk? hyv?ilee minua? Ei koskaan! Ei koskaan!! Kuuletteko: ei koskaan!!!
HUSSO. Aijotko sin? sitten tosiaan olla noin itsepintainen?
ANNA LIISA. Aijon!
HUSSO. Anna Liisa--min? varoitan sinua. Ajattele ensin v?h?n suhteitasi ja p??t? sitten vasta mit? teet. Saattaisi muuten kaikki k?yd? p?in m?ntyyn.
ANNA LIISA. Kuinka niin? Mit? sill? tarkoitatte?
HUSSO. Tarkoitan niit? entisi? seikkoja.
ANNA LIISA. Mihin te tahdotte oikeastaan tulla? Mit? ne t?h?n kuuluvat?
HUSSO. Hyvinkin paljon.--Etk?s jo k?sit??
ANNA LIISA. En. En ollenkaan k?sit?.
HUSSO. Jos salaiset asiat tulisivat ilmi?
ANNA LIISA. Ilmi--? Kuinka ne nyt en?? tulisivat ilmi. Johan siit? on kulunut niin pitk? aika--nelj? vuotta!
HUSSO. Vaikka nelj?kymment?. Ei se siit? riipu.
ANNA LIISA. Mutta mill? tavalla ne tulisivat ilmi? Kun niist? ei tied? muut kuin me kolme--te molemmat ja min?.
HUSSO. Siin?h?n sit? onkin.
ANNA LIISA. Ett?k? te--? Ei, seh?n on mahdotonta.
HUSSO. Miksik? niin mahdotonta? Sill?h?n me ainakin saisimme naimisesi estym??n Johanneksen kanssa. Luuletko, ett? h?n huolii sinusta sitten en??, kun kuulee mink?laisissa v?leiss? sin? olet ollut rengin kanssa? Niin ylpe?luontoinen mies kuin Kivimaan nuori is?nt? on.
ANNA LIISA. Ja te saattaisitte sen tehd?? Te saattaisitte menn? h?nelle sit? kertomaan? Teill? olisi syd?nt? s?rke? minun onneni?
HUSSO. Toisen ja paremman onnen saat sijaan. Usko pois, Mikko pit?? sinua kuin kultaa k?mmenell?. Eik? tarvitse sinun silloin pel?t? ilmitulemista eik? mit??n. Siin?kin suhteessa saat olla ja el?? rauhassa koko ik?si. Niin ett? mene sin? vaan Mikolle, ja tee se heti, niin v?lt?t ik?vyyksi?.
ANNA LIISA. Min? en voi! Ymm?rr?tteh?n sen itsekin, ett? min? en voi, kun min? kerran rakastan toista enk? h?nt?. Hyv? Husso, mink?t?hden minua kiusaatte suotta? Ette te kumminkaan miss??n tapauksessa menisi sit? ilmoittamaan enemp?? Johannekselle kuin muillekaan. Seh?n olisi hirve?n ilke?sti tehty. Ettek? te sill? mit??n voittaisi. Sill? jos Johannes minut heitt?isi, en menisi ikin? naimiseen kenenk??n kanssa.--Eik? totta, te vaan uhkailette ilman aikojanne, koetatte minua sill? s?ikytt??? Voi teit?, vanha mummo, kyll?p? luulitte olevanne viisas. Mutta minua ette saa narratuksi.
HUSSO. En, jumaliste, min? narraa. Tulet sen kohta n?kem??n, ellet vaan hyv?ll? taivu.
ANNA LIISA. Min? en usko teit?, en sittenk??n. Mikkokaan ei anna teid?n sit? tehd?. Odottakaahan, kun h?n tulee, niin saatte kuulla.
HUSSO. Mikko ei pane vastaan, siit? olen