Amalia ystävämme | Page 7

sekoittakaa oikein aikalailla, kunnes
pulveri on sulanut. (Kohteliaasti kumartaen, luonnollisella äänellä)
Olkaa hyvä!
AMALIA (kauhistuneena): En-en-en, vaikka koko maailman rikkaudet
saisin! En vaikka kappaleiksi minut hakkaisitte! Oletteko vallan
järjeltänne, ihminen?
AKSEL (tuikeasti): Vaiti! Tässä on lasi. Sekoittakaa sitä, ja tehkää se
kiireesti!
AMALIA (tuskin tietäen, mitä hän tekee, ottaa koneentapaisesti lasin ja
alkaa sekoittaa): Voi, minua onnetonta tyttöparkaa, mihin kauheaan
pulaan nyt olenkin joutunut! Tämä on viimeinen päiväni! Mamma,
mamma --!
AKSEL. Tässä ei enää mammakaan auta. Sekoittakaa vaan!

AMALIA (sekoittaessaan): Herra Heino, Berthan tähden, säälikäähän
toki, armahtakaa! Enhän ole teille mitään pahaa tehnyt! Olenhan
ainoastaan heikko, viaton nainen --!
AKSEL. Sekoittakaa, sekoittakaa vaan!
AMALIA (sekoittaa hirmuisella vauhdilla): Sekoitanhan minä,
sekoitanhan minä. Mutta sen vaan sanon, että kyllä tämä on viimeinen
kerta, kun tänne tulen. Olisinko voinut tällaista loppua aavistaa, en sinä
ilmoisna ikänä olisi näistä ovista sisään astunut. Voi, miksi etsinkään
niin innokkaasti Berthan tuttavuutta? Miksi tulin tänne niin usein?
Miksi sekaannuin hänen asioihinsa? Miksi en voinut ymmärtää, että --
--?
AKSEL. Kas niin, jo piisaa. (Ottaa lasin ja lausuu harvaan ja
juhlallisesti) Ja nyt, jää hyvästi, katala maailma! (Juo lasin tyhjäksi ja
heittäytyy tuolille; luonnollisella äänellä erikseen) Morjens!
AMALIA (kavahtaa ylös, huutaen): Herra Jumala, nyt hän kuolee!
Bertha, Bertha, joudu tänne! Ja minä olin hänen apulaisensa! Pois, pois
täältä! Päätäni pyörryttää! Minä tulen hulluksi! Pois pois!
(Kiirehtii ulos).

KAHDESTOISTA KOHTAUS
Aksel. Bertha. (Sitten) Palvelustyttö.
BERTHA. Eikö Amalia ole täällä? Luulin kuulleeni hänen äänensä --?
AKSEL. Ha, ha, ha, kyllä hän täällä oli, mutta tällä kertaa katosi hän
tavallista kiireemmin, ha, ha, ha!
BERTHA. Mitä sinä naurat? Näytät olevan erinomaisen hyvällä
tuulella tänään.
AKSEL. Eikös minun pitäisi olla sitten -- oman vaimoni

syntymäpäivänä?
BERTHA. Jota sinä niin kauniisti olet viettänyt!
AKSEL. Oletko todellakin vielä vihoissasi?
BERTHA. Vihoissani en ole, mutta tietysti se minua pahoittaa, ettet
enää täydellisesti luota minuun, vallankin kun tämän tulin huomaamaan
syntymäpäivänäni; tämä päivä, joka aina ennen on minulle ollut niin
iloinen ja onnellinen.
AKSEL. Ei, nyt olet sinä aivan lumottu. Täytyy siis auttaa sinua tielle.
-- Kuuleppas nyt, eikö tavallisesti aina löydy jonkinlaisia pieniä
salaisuuksia näin syntymä- ja nimipäivinä? Onko tämä seikka jotakin
uutta sinulle, häh?
BERTHA. Mitä! Mitä sinä sanot, Aksel?
AKSEL. Olisiko niin kummallista, jos miehesi olisi valmistanut sinulle
pienen surpriisin kunniapäivänäsi? Päivä ei ole loppunut vielä, tiedän
mä.
BERTHA. Mitä kuulen minä! Sitähän en ollenkaan ole tullut
ajatelleeksikaan!
AKSEL. Ja olisiko aivan mahdotonta, että tuo hirmuinen kirje nyt
saattaisi riippua jonkinlaisessa yhteydessä juuri tämän surpriisin kanssa,
vai mitä?
BERTHA. Jumalani, kuinka yksinkertainen olen ollutkin! Mutta kuinka
on mahdollista, etten ennen ole tätä aavistanut? Kuinka olen voinut olla
niin sokea?
AKSEL. Sen sanon sinulle: minulta ei puutu luottamusta sinuun, vaan
päinvastoin.
BERTHA. Mutta Aksel, ajatteleppas toki! Pitkällinen poissaolosi illalla
-- salainen käytöksesi -- tuo kirje -- kaikki yhteensä! Rakas Aksel,
voitko minulle anteeksi antaa?

(Halailee Akselia).
AKSEL. Sydämmeni pohjasta, Berthaseni -- varsinkin kun kaikki on
Amalian syy. -- Mutta nyt kai olet varmaankin erittäin utelias saamaan
tietää, mikä tämä kummallinen salaisuus mahtanee olla, eikö niin?
BERTHA. En ensinkään. Minä vaan olen niin sanomattomasti iloinen,
ettei tuossa korttivelassa ollutkaan perää. Kuinka saatoinkaan noin
epäillä sinua?
AKSEL. Hyvä, mutta saadakseni kaikki yht'aikaa selville, tahdon nyt
kumminkin selittää sinulle koko asian. Niinkuin muistat, olet sinä jo
kauan aikaa halunnut -- --
(Palvelustyttö tulee sisään tuoden kirjeen).
AKSEL. Vai niin. Nyt pääsenkin kaikista selityksistä, näen mä. Maiju,
Anna kirje rouvalle!
(Tyttö tekee niin ja menee).
BERTHA (katselee päällekirjoitusta): Tämähän on sinulle --
AKSEL. Mutta se koskee sinua.
BERTHA. En voi kylliksi ihmetellä! (Avaa kirjeen ja lukee) »Veli
Aksel! Kiitos checkistä kolmelletuhannelle markalle, jonka kautta olet
suorittanut minulle huvilan hinnan. Huvilan saat, välipuheemme
mukaan, ottaa haltuusi tänään jälkeen puolenpäivän, ja toivon tämän
kauniin syntymäpäivälahjan suuresti ilahuttavan vaimoasi.
Ystävällisesti August Hansen.» (Pudottaa kirjeen lattialle) Aksel,
kuinka voin kylliksi kiittää sinua! Rakkain toivoni -- niin
odottamatonta -- niin ansaitsematonta! Voinko koskaan palkita
hyvyyttäsi ja rakkauttasi, armas, oma Akselini!
(Halaa häntä liikutettuna).
AKSEL (nauraen): So, so! Pidä hyvänäsi, pidä hyvänäsi! Lupaa vaan,
ettet koskaan enää kuuntele akkojen juoruja!

BERTHA. En koskaan, koskaan; siitä voit olla vakuutettu!

KOLMASTOISTA KOHTAUS
Edelliset. Amalia. Miina-, Stiina- ja Fiina-tädit. (Viime mainittu ontuva
ja keppi kädessä).
AMALIA (pistää päänsä peräovesta): Saako tulla sisään?
BERTHA. Amalia! (Irtautuu Akselista) Tule vaan!
AMALIA (ulospäin): Astukaatte sisään, astukaatte sisään vaan -- --
Hän on vielä hengissä; he ottavat par'aikaa viimeisiä jäähyvästiänsä --
BERTHA. Viimeisiä jäähyvästiänsä! Mitä tämä on?
(Tädit astuvat sisään).
AMALIA. Tätien ei tarvitse pelätä. Ehkä hänet vielä voi pelastaa.
MIINA-TÄTI. Bertha-raukkaseni! Mitä täällä on tapahtunut? Amalia
kertoi juuri meille sen hirmuisen uutisen.
STIINA-TÄTI. Kuka olisi uskonut! Meidän hauska ja iloinen Aksel
herra! Semmoinen onneton loppu!
MIINA-TÄTI. Mutta ehk'ei ole vielä kaikki toivo hukassa. Jos
antaisimme hänelle maitoa ... se auttaa tavallisesti tämmöisissä
tapauksissa.
STIINA-TÄTI. Ei, oksennuspulveri on parempaa, oksennuspulveri on
paljon parempaa.
FIINA-TÄTI (liikkaa lähemmäksi): Tahi risiiniöljyä.
BERTHA. Mutta, hyvät naiset, minä olen niinkuin puusta pudonnut!
Mitä tarkoitatte tuolla hirmuisella uutisellanne,