Amalia ystävämme | Page 5

näy siinä. Hän
varmaankin on sen jo lähettänyt.
BERTHA (etsii turhaan paperien seasta): Todella, se on poissa. Mutta
tuosta paperiarkista on palanen reväisty -- kyllä asiassa niin muodoin
perää on. Taivaan Jumala! Siinä nyt nähdään huonojen
seurakumppanien vaikutukset!
AMALIA. Niin, sitähän minä aina olen sanonut. Aksel ei ole mikään
paha ihminen -- ei millään muotoa -- mutta hän on niin vilkas, niin
iloinen, niin taipuvainen. Sen huomasin hyvin jo hänen sulhasena
ollessaan, jolloin ensin häneen tutustuin, ja monta kertaa aijoin sinua
varoittaa, sillä kaunis ulkomuoto tavallisesti peittää kevytmielisyyden.
Ah. miksi sitä en tehnyt! Mutta älä sure! Jos miehesi tykkänään
unhoittaisikin velvollisuutensa sinua kohtaan (puristaa Berthaa
kiinteämmin rintaansa kohden) -- jos hän todellakin -- -- --
BERTHA (tuskastuen tahtoo hänestä irtautua): Anna minun olla -- --
AMALIA (pitää häntä vyötäisiltä): Jos ei hän sinusta enää ollenkaan
välittäisi -- ja ennemmin tai myöhemmin hän kyllä semmoiseksi
kääntyy, -- niin tiedät kumminkin yhden, jonka ystävyys aina on oleva
sama, joka -- --
BERTHA (joka on hänestä irtautunut): Hyvä, hyvä -- minä lähden nyt
Akselia puhuttelemaan.
AMALIA. Niin; tee se, tee se! Nuhtele häntä oikein suoraan
kevytmielisestä käytöksestään, selitä hänelle, mitä huolta ja surua -- --
-- (Huomaa Berthan olevan lähtemäisillään) No, hyvästi sitten, armas,
surkuteltava Bertha raukkani! (Syleilee häntä ja menee; erikseen) Ja nyt
sukkelaan tätien luo, ennenkuin kahvi jäähtyy.
BERTHA. No viimeinkin! (Menee vasemmalle sivuovelle) Nyt otan
asiasta selvän.
AMALIA (aukaisee oven ja pistää päänsä sisään; erikseen vilkkaasti):
Hetken kuluttua tulen takaisin kuulemaan, kuinka hän on suoriutunut

asiasta. (Taasen surkuttelevalla äänellä) Hyvästi, hyvästi -- onneton,
surkuteltava Berthaseni!
(Katoo).

YHDEKSÄS KOHTAUS
Bertha. (sitten) Aksel.
BERTHA. Hänen täytyy tunnustaa minulle kaikki -- ell'ei hän sitä tee,
menen paikalla Hansenin luokse ja otan asiasta selvän. (Aukaisee oven)
Aksel, tulehan tänne, Amalia on mennyt! (Sulkee oven) Siellä hän
makaa sohvalla aivan levollisena, ikäänkuin hänellä ei vähääkään
tunnonvaivoja olisi. Mutta jos hän kuitenkin olisi viaton? Ei, sitä hän ei
voi olla -- Amalia saattaa kyllä liiotella, mutta ei hän toki valhettele --
ja minkätähden Aksel muuten niin itsepäisesti salaisi eilen-iltaista
olopaikkaansa, ellei --
AKSEL (tulee sisään): No, totta toisen kerran, eikös Amalia olekkin jo
poissa! Anna minulle palanen liitua, että saan vetää suuren ristin
seinään --
BERTHA. Aksel, saatatko vielä leikkiä laskea.
AKSEL. Mitä nyt? Ahaa, jopa muistan: sinulla oli jotakin sanottavaa
minulle. No, annahan kuulla; olenpa oikein utelias!
BERTHA. Sinä tiedät kyllä, mitä tarkoitan. Tunnusta vaan kaikki! Olen
valmis pahintakin kuulemaan.
AKSEL. Mitä hittoa? En toden totta ymmärrä, mitä tarkoitat!
BERTHA. Kuinka hennot noin teeskennellä vaimollesi, Aksel! Sano
minulle, kenen seurassa olit eilen illalla!
AKSEL. Yhäkö tuota juttua kestää? Sano itse, koska näyt sen tietävän!

BERTHA. Tiedän kyllä -- Hansenin seurassa sinä olit.
AKSEL. Oikein arvattu, aivan oikein! Amaliako sen sinulle kertoi, jos
saan luvan kysyä?
BERTHA. Yhdentekevä. Ja sinä jäit Hansenille velkaa suuremman
summan rahaa?
AKSEL. Juuri niin. Mutta mistä Amalia --?
BERTHA. Kirjeen kautta olet luvannut tänään edellä puolenpäivän
lähettää hänelle kolmetuhatta markkaa -- onko totta?
AKSEL. Ahaa! Täällä kävi siis kumminkin joku kurkistamassa
kirjeeseeni! Eiköhän vaan sekin ollut Amalia?
BERTHA. Sitä ei minun tarvitse sanoa. Näethän nyt minun kaikki
tietävän; mitä asia siis enää salaamisesta paranee?
AKSEL. Ei yhtään; turhaa se on, koska jo kaikki tiedät. Mutta minä en
vaan käsitä, mitä pahaa siinä on, että olen joutunut suurempiin asioihin
Hansenin kanssa; onhan se, tietääkseni, aivan luonnollista, koska
olemme kumpikin asioitsijoita.
BERTHA. Mokomakin asia! Oi, Aksel, kuinka annoit itseäsi
semmoiseen viekotella? Etkö ollenkaan minua muistanut hävittäessäsi
kortinlyönnissä niin suuren summan?
AKSEL. Kortinlyönnissä! Oletko järjiltäsi? Onko Amalia sinulle
senkin kertonut?
BERTHA. Sano minulle ensin, onko siinä perää, vai ei!
AKSEL. Valhetta se on! Varokaa itseänne, te Amalia neitinen, kyllä
minä opetan teitä juttuja laittelemaan!
BERTHA. Mitä asiaa teillä sitten oli keskenänne?
AKSEL. Sitä -- sitä en voi sanoa.

BERTHA. Kas niin! Siinä on siis kuitenkin jotakin pahaa, koska sen
salaat vaimoltasi.
AKSEL. Siinä ei ole mitään pahaa, ole siitä vakuutettu!
BERTHA. Sano siis, mitä se on!
AKSEL. En sano vielä.
BERTHA. Etkö sano? Mutta minuakaan ei haluta kauemmin odottaa.
Minä tahdon -- minä vaadin heti selitystä?
AKSEL (hymyillen): Jopa nyt kummia kuullaan! Vai niin, sinä oikein
vaadit selitystä?
BERTHA. Minä pakoitan sinun sitä antamaan.
AKSEL. No lempo vieköön! Mutta jos nyt en antaisikaan pakoittaa
itseäni?
BERTHA. Sitten -- sitten -- Vielä kysyn sinulta viimeisen kerran:
oletko kortinlyönnissä eilen hävinnyt kolmetuhatta markkaa, vai millä
tavalla olet jäänyt ne Hansenille velkaa?
AKSEL (Berthaa jäljitellen): Ja minä myöskin viimeisen kerran sinulle
vastaan, että minä en ole eilen kortinlyönnissä hävittänyt 3,000
markkaa, vaan olen ne muuten jäänyt Hansenille velkaa.
BERTHA. Onko se viimeinen sanasi?
AKSEL (pateetillisesti) Se on viimeinen sanani.
BERTHA. No niin! Sitten minä menen Hansenin luokse ja kysyn
häneltä asianlaitaa. Hyvästi!
(Aikoo mennä).
AKSEL. Bertha -- mitä ajattelet? Voisitko todellakin tehdä sen?

BERTHA. Niinpä tunnusta!
AKSEL. Mutta kuulehan toki! Älä ole lapsellinen! Olenko koskaan
ennen lyönyt korttia, tai onko sinulla kertaakaan ollut syytä nuhdella
minua kevytmielisyydestä raha-asioissa? Luotatko sinä