Amalia ystävämme | Page 4

Kerroppas minulle esimerkiksi, mitä kaikkea hyvää olet
mieheltäsi saanut syntymäpäivälahjaksi! No, annappas kuulla!
BERTHA. Mitäkö olen saanut syntymäpäivälahjaksi? Nuo kirjat tuolla,
(osoittaa kirjakääryä) -- Ei, ei, minä en kuuna päivänä voi tätä käsittää!
AMALIA. Etkö mitään muuta? Mutta saithan viime vuonna kultaisen
rannerenkaan, brossin ja paljon muuta kaunista. Mitä miehesi ajattelee,
kun --?
BERTHA. Se on minulle yhden tekevä, kun vain pääsisin selville,
kuinka oikeastaan noiden kolmentuhannen markan laita on.
(Päättäväisesti) Niin -- se on parasta: minä menen heti Akselilta
kysymään.
AMALIA. Herran tähden, mitä aijot tehdä? Silloin hän heti arvaisi
sinun minulta tuon uutisen kuulleesi. Maltahan kuitenkin siksi kun olen
poissa!
BERTHA. No olkoon sitten, koska niin tahdot! Kolmetuhatta markkaa!
Sillä rahalla eläisimme vähintäkin puolen vuotta! Ei, se on mahdotonta,
aivan mahdotonta!
(Liikuntoa kuuluu oikealta).
BERTHA (nousee): Kas niin, nyt hän herätti Ilmarin!
AMALIA. Muista se: ei sanaakaan asiasta niin kauan kuin minä täällä
olen!
(Nousee myöskin).

NELJÄS KOHTAUS
Edelliset. Aksel, Bertha, Ilmari itkee.

AKSEL (ovella): Amalia. Oi sitä pientä raukkaa! Mikä häntä vaivaa?
(Menee ovea kohden) Älä itke! Täti tulee, täti tulee!
(Menee).
BERTHA. Aksel, sitten kun Amalia on mennyt, niin minulla on jotakin
tärkeätä puhuttavaa sinun kanssasi.
(Menee).

VIIDES KOHTAUS
AKSEL (yksinään; katsoo Berthan jälkeen kummastellen): Vai niin,
aivan kernaasti! Sepä juhlallinen katse! Mitähän nyt on tapahtunut?
Olisikohan Amalia jollakulla kummallisella tavalla saanut tietoa -- --?
Ei, kuinka se olisi mahdollista! Päätimmehän Hansenin kanssa,
ett'emme mitään puhuisi koko asiasta. No, olkoon mitä tahansa,
saanhan sen sittemmin tietää. Mutta mitä kello jo mahtanee olla?
(Katsoo kelloansa) Kaksitoista! No, hitto vieköön, joko se niin paljon
on! Minun täytyy siis heti lähettää checki, jonka hänelle lupasin ennen
puoltapäivää. Parasta kun samalla kirjoitan hänelle muutaman rivin ja
pyydän kuittia. (Istuu vasemmalle pöydän luokse ja alkaa kirjoittaa)
»Veli Hansen! Tämän mukana lähetän sinulle luvatun checkin, jolla
Pohjoismaiden pankista voit nostaa ne kolmetuhatta markkaa, jotka jäin
sinulle eilen illalla velkaa. Kuittia odotan sanantuojan mukana.
Ystävyydellä Aksel Heino.» -- Kas niin, mutta missä on checkikirjani?
(Etsii paperien seasta) Luulin nähneeni sen täällä tänään. Eipä sitä vaan
näykkään. No, sitten se varmaan on konttorikamarissa.
(Nousee ja menee vasemmasta sivuovesta, jonka hän jättää puolitiehen
auki).

KUUDES KOHTAUS
AMALIA (ulkopuolella): Kultaseni, älä vaivaa itseäsi, kyllä minä sen

löydän -- (tulee sukkelasti sisään) Mihinkä ne karamellit jätinkään?
Muistaakseni panin ne tähän pöydälle? Aivan oikein, tässähän ne
ovatkin. (Ottaa tuutin ja aikoo mennä, vaan huomaa samassa Akselin
kirjeen) Ah, jotain kirjoitettua! Mitähän se lienee? (Lähenee varpaillaan
pöytää) »Veli Hansen!» Mitä? olisiko -- (lukee puoliääneen ja kiireesti)
»checki. -- Pohjoismaiden pankista -- 3,000 -- velkaa.» (Puhuu) No
taivaan suuri luoja, eikös siinä kumminkin ollut perää! Mitähän nyt
Bertha sanoo! -- Ah, joku tulee! Pakoon pian!
(Menee).

SEITSEMÄS KOHTAUS
Aksel, (sitten) Palvelustyttö.
AKSEL. Eihän täällä ketään olekaan; minä, näen mä, erehdyin. Ehkä
joku kosketti eteisen ovea. No, olipa onni, ett'ei se ollut Bertha, sillä jos
hän olisi saanut nähdä kirjeen, niin koko salaisuuteni olisi ennen
aikojaan tullut ilmi. (Valmistaa kirjeen) Kas nyt se on valmis. (Soittaa)
Oikein on mielestäni synti heittää noin paljon rahaa melkein niinkuin
maantielle, mutta mikä on tehty, se on tehty. (Tyttö tulee) Kuulehan,
vie tämä kirje patruuna Hansenille kestikievariin ja pyydä vastausta!
(Tyttö menee) No, mitähän nyt toimittelisin sillä aikaa kuin Amalia on
Berthan luona! Enköhän vaan mene kamariini ja heittäy sohvalle
pitkälleni -- olen tosiaankin hiukan väsynyt yöllisen valvomisen jälkeen.
Niin, sen teen. Mutta ensin lasi soodavettä, sillä kulkkuni tuntuu
saakelin kuivalta. (Ottaa pulveria taskustaan, kaataa sen lasiin ja juo)
Ah, se maistui, se!
(Menee vasempaan. Näyttämö hetken tyhjänä).

KAHDEKSAS KOHTAUS
Bertha. Amalia.

BERTHA (kummeksien): Mutta mikä sinun nyt on? Miksi noin
äkkipäätä lähdet?
AMALIA. Ei, ei, minä en saata viipyä, en saata viipyä!
BERTHA. Et saata viipyä?
AMALIA. Niin, oi niin, minä tukehdun, jos täällä kauemmin olen!
BERTHA. Oletko kipeä?
AMALIA. Niin, minä kärsin, minä kärsin hirmuisia vaivoja sinun
tähtesi, armas, rakas Bertha raukkani; minua vaivaa kauhea tuska, kun
näen sinun elävän ja liikkuvan täällä, synnin ja huikentelevaisuuden
onnettomassa pesässä!
BERTHA. Mitä sinä oikeastaan tarkoitat?
AMALIA. Tarkoitan vaan, ett'et sinä vielä tunne tuon
huikentelevaisuuden hirveätä suuruutta. Oi teitä, miehet, miehet!
BERTHA. Tiedätkö kenties jotakin uutta tuohon äskeiseen juttuun?
AMALIA. Josko tiedän? Oo, lapsiraukkani, mun onneton, hyljätty
lapsiraukkani! Tule, paina pääsi uskollista sydäntäni kohden (sulkee
vastahakoisen Berthan syliinsä) -- Tule, niin kerron sinulle kaikki,
kerron sinulle koko tuon kauhean totuuden, paljastetussa,
koristelemattomassa muodossaan! Ajattele sitten minusta mitä tahdot --
sano, että olen utelias, tunnoton, röyhkeä; sano mitä hyvänsä, minä
kuitenkin kerron. Niinpä kuule! Asian laita on valitettavasti juuri
niinkuin sen äsken sinulle kerroin. Miehesi jäi eilen Hansenille velkaa
3,000 markkaa, minä luin vast'ikään erään kirjeen, jossa hän tunnustaa
velan ja uudelleen lupaa maksaa nuo rahat tänään edellä puolenpäivän.
Kirje oli avoinna tuolla pöydällä ja sivumennen en voinut olla siihen
vilkaisematta --
BERTHA. Suuri Jumala, onko hän kadottanut järkensä? Missä on kirje?
Sano minulle, missä se on?

AMALIA. Tuolla se oli pöydällä, mutta ei sitä enää