Aksel ja Valpuri | Page 8

Sa petturi! Eip' onnistu sun vehkees. Sit' ihanaa et rintaas likist?? Sa saa, niin kauan kuin t?? p?? on pystyss'. Sen vannon kautta kruununi.
KNUUTI (yh? lukien silminn?ht?v?ll? ilolla). Jos teid?n Armonne sallis --
HAKON. Poijes kirjoines Ja ole vaiti! Kielen pieksenn?ll? Vaan munkit onnen rataa raivailkoot. Kuningas valtaa k?ytt?? kuninkaan. Ja kautta korkeuteni, niin m? teen. Ripsaana poikana sais Hakon sulle Kai n?ytt?? kynttil?? eess' alttarin? H??vuoteelle kai sill? sinut saattaa? H??vuotees punaruusuin, punaraitein Saat koreilluks ja rikinsini-patjoin. Niin k?yk??n! -- Mit? tahdot, munkki?
KNUUTI (on lukenut loppuun). Teid?n Armonne, sanasen jos --
HAKON. Vait, sa kuotus! -- En tahdo hautain keskell' en?? hiuet' Enk' aikaa munkkein kesken menett??, En my?s -- sen, Sigurd, lupaan -- haaveksia. Pois ravistan ma rakastajan; nautin Iloan' niin kuin mies, ja, uljas Sigurd, Sua seuraan urhona ja kuninkaana.
(Kiit?? pois.)
KNUUTI. Niin raivokas kuin hukka. Kuulkaa, Hakon Kuningas! Koko kirj' on voimaton. On t?rkein kohta unhotettu. Kuulkaa!
(Rient?? kuninkaan j?ljess?.)

KOLMAS N?YT?S.
Arkkipiispa Erland. Knuuti, kirkonkirja kainalossa
KNUUTI. Arvoinen is?, suokaa anteeks, ett? Erille kuorin veljist' teid?t kutsun, Mut velvollisuus vaatii valmistamaan Nyt teit?; h?it??n jouduttaa nuor' Aksel, H??v?ki tuokiossa linnasta Jo t?nne ehtii.
ERLAND. Ennen kuolemaani; Suo Herra mulle ilon yhteen liitt?? Kaks jaloa ja hell?? syd?nt?.
KNUUTI. Mua surettaa, kun t?ytyy h?irit? Sit' iloanne, is? arvoinen! Mut onnen kohtalossa n?hk??n viisas Vaan taivaan viittauksen; tyytyk?? Siis Herran tahtoon, kuullessanne, ett' Ei ole armon suosiota saaneet H??t Akselin, ja ett? lupakirja, Jonk' Akselille pyh? paavi antoi, On sattuneesta syyst? voimaton.
ERLAND. Niin, varmaan niin kuin kirkon valta voimall' Yli kuninkaitten ulottuu, niin varmaan Vahvistetaan t?? kirja voimallansa.
KNUUTI. Arvoinen is?, kirj' on voimaton.
ERLAND. Jo eik? Hadrianus ihan selv??n Kumonnut Akselin ja Valpur neidon Sukulaisuutta?
KNUUTI. Kyll?, herra piispa! Lu'inpa min?kin tuon koko kirjan; En latinaani ole tykk?n??n Viel' unhottanut, ett'en joka sanaa Ois ymm?rt?nyt. Pyh? is? kumoo V?lill? Akselin ja Valpur immen Olevan sukulaisuus-, serkkuus-suhteen; --
ERLAND. Ja eik? siin? kylliks?
KNUUTI. Niinh?n luulis. Siin' itse Aksel Thordinpoikakin Varmaankin kylliks olevan on luullut. Ois muuten kumma, miks ois asiaa H?n laiminly?nyt yht? t?rke??, Kuin serkkuutensa on. Mut ehk? h?n Sit' itsek??n ei tiennyt. (Erland s?ps?ht??.) Serkkunansa Saa Aksel Valpuria rakastaa, Mut ristikumppaneina heilt? kirkko Avioliiton kielt??.
ERLAND. Mit? sanot?
KNUUTI. Totta, jonk' kirkonkirja todistaa. Vast'ik??n, is? arvoinen, te t?nne Olette tullut, vasta Augustinon Pakenemisen j?lkeen, siksi ette Voi kirkon asioista tiet?? niin Kuin anivalpas palvelija, jonk' ik? Sis?ll? n?iden sein?in vaan on vierryt. El?m? hurskas teid?t piispaks saattoi. On piispansauvan kunnon hallintaan Tok' ennen luultu muukin kuuluvan, Kuin pyh? k?yt?s. Tanskan Absalon H?n n?ytti, kuinka hyvin rautapaita Koristi valkovillavaippaa; ett? Kiireelle paljaallekin kyp?rin Voi panna; ett'ei piispan tule olla Vaan nuhteeton, mut voimakaskin, uljas, Kerubi v?lkkyv?ss? vaskessa Ja ankaruuden v?kikalpa vy?ss??n Edess? Edenins'. Vaan, Augustinon Liehailu Hakonin sai etsim??n Senlaisen piispan, joka virassaan On -- vahingoittamaton. Onnea Toimeenne suureen teille toivotan.
ERLAND. Sua kiit?n. Lyhyt matkan' rauhass' anna Mun hautaan menn?. Kauan tiell?s en Ma olla tahdo. ?l? aikaa tuhlaa. Sanoma Akselista surettaa Mua paljon syvemmin. Niin, toivoon p?in Se nuorukainen katsoo; myrskyihin Ja hallaan tottunut on vanhus. Kun Tuo varomaton taisi unhottaa --
KNUUTI. H?n varmaan yht? v?h?n siit? ties, Kuin Valpur, sill? asiain n?in ollen Kokivat ?itins' sit? kyll? peitt??. Thord Huusfrei vankka Sigurd kuninkaan Ol' urho, hurja kuin t?? Reinen Sigurd. Tuo Thord h?n nuoren Aksel poikans' antoi Viis vuotta pakanana, kasteetta Vaan juosta. Ristitt?v? kun nyt Valpur Immerin tyt?r ol' ja Helvig rouva Kasteesen h?net viev?, pyysi Thord K?lyns? viem??n pojan mukanaan, "Ett' ois se toki kerran tehtyn?". Niin yhdess? he kastettiin, vaikk' Aksel Viis vuotta Valpuria vanhemp' oli; Ja lis?h?v?istyst? v?ltt??kseen On lasten ?itit sit? salanneet. Mut kaikk' on Joonas kirjaan kirjoittanut. M? l?sn? olin famuluksena, Ja mont' on viel? kanssan' elossa, Jotk' asian t?n voivat todistaa.
(N?ytt?? h?nelle paikan kirkonkirjassa.)
ERLAND. Kov' onni painaa t?t? sukukuntaa.
KNUUTI. Kov' onni painaa aina synti? Ja rankaisee niin Gillen suvun synnit Kuin muittenkin. Jos ois Thord Huusfrei siev??n Poikansa kohta kastattanut, ei ois Nyt Aksel ristiveli Valpurin; Ja ell'ei Aksel l?hisukulaistaan Rakastais, vastoin kirkon kieltoa, Vaan muuta neitoa, ei est?is mik??n H?nt' onnestansa. Gillen suvust' ompi Kuningas Hakon etevin. Siis -- mik? Nyt rikollisen rankaisee, se h?nen Sive?n el?m?ns? autuoittaa.
ERLAND. Voi poloisia!
KNUUTI. Herra arvoinen! M? kyll? tajuun, ett? tapaus Senlainen syd?nt?nne surettaapi. Olette vanha, eik? vahva ole Terveytenne; pahaa vaan Knuut veljest' Ajattelette; tied?n sen; tok' ehk? H?n teille alttiimp' on, kuin luulettenkaan. Vaan menk?? rauhaan luostariin. Syyn poissa Oloonne ilmoitan ma kuninkaalle, Ja mielell?ni virkanne teen t?n??n.
ERLAND. Teet virkan' mielell?s? Niin kyll'. Ei, Knuut! Et saa s? heid?n surmaajakseen k?yd?. Se onnettoman tuskaa lievent??, Kun kohtalonsa tuomion saa kuulla Armeliaasti, s??lin huulilta. Ma kovan teht?v?ni itse teen, Jos vaikka vanha syd?meni s?rkyis. Ma kaikin voimin koetan noitten raukkain Eduksi toimia. M? itse kirjeen Paaville laitan; luvan heille hankin M? t?st? niin kuin tuostakin.
KNUUTI. Ei ole Sit' ajattelemista, armas herra! Jo Hadrian, tuo Norjan vanha yst?v', On kuollut; Viktor nyt ja Aleksander Kiivaasti paavinvallast' ottelevat Ja joka keinoon k?yv?t sukeltaakseen Vaan kuninkaiden suosiohon.