Aksel ja Valpuri | Page 9

Hakon Kuningas suosii Aleksanderia, Eik' Aleksander suinkaan vastavuoron Avuliaisuutta kuninkaalta kiell? N?in v?h?p?t?isess? asiassa.
ERLAND. N?in v?h?p?t?isess?! Kahden jalon Olennon onni.
KNUUTI. Saarnastuolista. Niin puhellaan; vaan Vatikaanissa, Kuninkaan linnassa on toista mielt? ?lyinen valtataito vaativa.
ERLAND. Haa, mit? valtataidoks sanovat! Ei kauheampaa l?ydy hirvi?t? Ei hornan synkiss' onkaloiss' -- sen suhteen Jo Hydra kaunis ol' ja Cerberus Ja Fenris pakanain Valhallassa. Avoimen kitansa ne n?yttiv?t, Mut t?m? peto, paheen pahin pes?, H?pe?m?tt?m?sti ilkity?ns? ?lyksi sanoo, peitt?? v?kipuukkons' Arvollisuuden kaappuun pett?iss?ns? Viattomuuden, kuten Juudaskin, Suunannolla.
KNUUTI. Kuink' oiva sanan tulva, Arvoinen is?!
ERLAND. Voi, voi sit?, josta On hyv?n avun ??ni paljas sana!
KNUUTI. Jo tullaan; joukko l?hestyv?n kuuluu.
ERLAND. Vahvistu, vanha rinta! Kalkkisi Juo pohjaan. Sielunpaimenen jo ammoin Velvollisuutena ol' onnetonta Seurailla h?nen Golgathallensa.
KNUUTI. Nyt kuoriin rient?k??mme, tullaksemme Juhlallisessa seurueessa sielt? H??v?elle vastaan, sit? seisattamaan.
(Menev?t.)
(Koraaliveisun kuuluessa tulee h??v?ki seuraavassa j?rjestyksess?: ensiksi kuninkaan henkivartijat piilukeih??t k?dess?, sitte joukko punaisiin hameisiin ja samanv?risiin lakkeihin puettuja kuoripoikia, kantaen tulisoittoja; Aksel Thordinpoika ja Hakon; useita ritareita parittain; parvi nuoria tytt?j? koreja k?dess?, joista viskelev?t kukkia kirkonlaattialle; Thora kuningatar taluttaen Valpuria, joka on vaatetettu valkeaan silkkiin, hiukset hartioilla riippuen, ruususeppele p??ss?; kuningattaren rouvat ja neitsyet parittain. Saatto kulkee etualalla Harald Gillen hautakiven ja molempain pylv?iden ymp?ri, pys?htyy sitte niin, ett? miehet tulevat seisomaan oikealle puolelle Akselin ja naiset vasemmalle puolelle Valpurin sukuhaudan ??relle. Molemmat rakastavaiset laskeuvat vanhempainsa haudoille polvillensa rukoilemaan. Kuninkaan henkivartijat asettuvat riviin n?ytt?m?n per?lle ja nuoret tyt?t ja pojat koreinensa soittoinensa heid?n eteens?. Keskelt?, pylv?iden v?list?, j?tet??n keskik?yt?v? avoimeksi p??alttariin ja kuoriin saakka, josta munkit juhlakulussa tulevat; veli Knuuti kirkonkirja muassaan; Arkkipiispa hopealla huoliteltu sauva k?dess?. T?ll? aikaa laulukunta veisaa:)
Se mies, jok' aimo vaimon saa, Ei kaipaa kultaa, hopeaa; Ah, vaimo laivaa kalliimp' on Ja tuottaa onnen talohon.
H?n somin sormin kehr?ilee Ja n?pp?r?sti neuloilee, Ja istuu kangasaseissaan Ja helkyttelee kankaitaan.
H?n vaatetettu valkeaan On silkkiin sek? purppuraan, Ja puheens' aina siisti on Ja syd?mens? viaton.
H?n miehelleen tuo poikia, Tuo is?nmaalle urhoja. -- Ylistys, kiitos Herralle! Hyv' onni vihkiparille!
MUNKIT (per?puolessa). Gloria in excelsis Deo!
LAULUKUNTA. Amen!
(Aksel ja Valpuri nousevat yl?s. Kuningas Hakon taluttaa Akselin Valpurin luoksi ja leskikuningatar Valpurin Akselin luoksi. He ojentavat k?tens? toinen toiselleen yli Harald Gillen hautakiven ja k??ntyv?t k?sik?dess? k?yd?ksens? alttaria kohden. Munkkijoukko tulee heit? vastaan kirkon pylv?iden v?liss?, jossa arkkipiispa sauvallansa heid?t seisauttaa.)
ERLAND. Voi, onnettomat! Viran velvoituksest' On vanhusraukan pakko poistaa teit? Toivonne kukkatielt?. Kohtalonne Tok' ?lk??n ep?toivoon teit? saako! ?lk??tk? nurjat olko vanhukselle, Jonk' ilo suur' ois ollut saadessaan Teit' yhdist??, jos taivas sen ois suonut.
AKSEL. Oi, Kristus! Mit?, herra arvoinen, On t?m?? Saittehan te kirjan, n?itte Jo naimaluvan meill? olevan ja Sukulaisuutemme jo katkaistuksi?
ERLAND. Voi, poikaseni! Kohtaloas vastaan Miehuudell' itses varusta! Et saa Sa Valpuria naida. Serkkuutenne Purettu on, mut ristilapsekset Te oletten; yht'aikaa sama vaimo Kasteesen teid?t toi; rist'?itin? On Helvig rouva molemmille ollut. Ei lupakirja virka siit? mit??n, Ja kirkko kielt?? moisen naimisen.
AKSEL. Voi, piispa, mit? sanot? Jumal' armas! Mun Valpurin'! H?n vaalenee. Oi, neidot!
VALPURI (er??n neidon tukemana). Oi, ei se mit??n. V?h?n p??t?ni. Mun py?rrytti. Mua tue, Svanhvide! Pian se Ohitse menee.
AKSEL. Ristilapsekset?
KNUUTI (tulee kirkonkirjoineen). Niin, vel' ja sisar eess? Jumalan.
AKSEL. Niin onko? N?yt?, sin? julma Juutas! Valehteletko? N?yt?pp?, my?s Aksel Lukea osaa. (Tirkist?? kirjaan, jonka Knuuti pit?? h?nen edess??n.) Kaikki silmiss?ni K?y ymp?ri. (Sortuu Valpurin jalkain juureen.) Voi, Valpur, Valpur! Kaikk' On hukassa!
VALPURI. Ei, ei!
AKSEL (hyp?ht?? yl?s). On hukassa. M? n?en sen, tajuun koko seurauksen. Mun pyrint?ni viisi pitk?? vuotta: Luo vanhan Hadrianon joutuaksen' Ja p??st? yst?vyyteens', suosioonsa, Ilmaista syd?meni tila h?lle, Jok' onnistuikin mulle vihdoin; -- se on Nyt tyhjiin rauennut. Jos el?is h?n, Mik' oiskaan sitte? Lyhyt viivytys! Vaan kuollut on h?n; Aleksander el?? Kavala kartinaali; Hakon el?? Kadehtijan'. N?en sinut, peto; v?ijyt Jo saalistasi, myh??t mieless?si. Mun sauvani on s?rkynyt! Ja hukass' On, armas Valpur, kaikk'.
(Heitt?ytyy j?lleen polvillensa ja k?tkee kasvonsa Valpurin k?siin.)
ERLAND (katsoen ankarasti kuninkaaseen). Ei hurskast' ollut N?in ylen kauas t?t? saattaa; kaunist' Ei ollut syd?npoloisia n?it? Toivolla lyhyell? j?nnitt?? Saattaakseen kaiken toivon viime hetkell' ?kisti raukeemaan; ei oikein ollut N?in surkein kohtauksin yll?tt?? Mua vanhusta, jok' arvon ansaitsen Niin virkani kuin ik?nikin vuoksi.
HAKON. Vaan itse Aksel Thordinpoika syyp?? On kaikkeen; ?kkihuoleen h?net oma ?killisyytens' sy?ksi; noudattanut Jos ois h?n kuninkaansa neuvoa, H?n vartonut ois viisaast'. Urhoiltani En tiet? kirkkoon voi ma sulkea, Ja kirkon lait sun kauttas puhuvat.
KNUUTI (tulee liinainen vaate muassaan). Kosk' Aksel Thordinpoika Valpuria Ei naida saa, niin kirkon laki heid?n Eronsa t?rkeydest? merkin vaatii.
ERLAND (Hakonille). Nyt ehk? saa t?? toimi j??d? sikseen.
HAKON. Mun arvon' ankarasti vaatii maamme Lakia k?ytt?m??n. Tee teht?v?s!
ERLAND (l?hestyy rakastavia). Voi, lapsen'! Seitsenkymment' talvea On vanhaa syd?nt?n' jo vaivuttanut, Vaan kalkkia niin katkeraa se viel' Ei tyhjent?nyt. Akselini! Anna Vanhalle Herranpalvelijalle anteeks T?? teht?v?ns?. Min' en Valpurista Sua erota, vaan sallimus; mut vaan T?t' el?m?? se eronaika koskee, Tuoll' ikuisesti saatte rakastaa.
AKSEL ja VALPURI (lankeevat polvilleen h?nen eteens?, tarttuvat h?nen k?siins? ja suutelevat niit?). Hyv' is? arvoinen!
ERLAND. Te rakkaat lapset! Oi, nouse yl?s, Aksel! Armas Valpur'! Jo nouskaa. Yst?v?ni, tartu