Aksel ja Valpuri | Page 7

sitoi.
Tuon nimimerkin?
AKSEL. Piirt?nyt on Aksel.
HAKON. Tuon seppelehen?
AKSEL. Sitonut on Valpur.
HAKON. Haa. --
AKSEL. Kuule, Hakon! Silm?s palavan M? n?en ja syd?mesi tilan tunnen. Rehellisesti, Norjalaisen tavoin, Mielemme asioista puhukaamme. M? teeskennell' en tahdo. Valpuria Ma rakastan ja Valpur minua. Kas, Hakon! Kuningas sa olet, suuren Ja uljaan uroskansan kuningas; Rehelliselt? langoltas nyt voitko Omaansa ainoaa sa ottaa -- h?nen Morsiantansa? Kunnia sua kutsuu. Sun syntyper?s urot?ihin, toimiin Sua viittaa. Viel' ei lemmenhetki tullut. Sen Onnettares oivaltaa ja kutsuu Sua uljaan Urottaren kisoihin. No niin! Sen kutsua sa seuraa; voimin Vihollistasi vastaan varustau, Tee tuuma tyhj?ks, sun jok' aikoo sy?st? Istuimeltas. Mon' uljas mies sua seuraa, Ja viime verenpisaraan on Aksel Hyvyytes maksava, jos Valpurin S? h?lle annat.
HAKON. Lanko! Selv?sti Sa tilas ilmi tuot, ja tuokiossa Sun syd?mest?s tulvaa tunteita Mit' erilaisimpia. Tytt?? Sa kosit samassa kuin sotaurhoks Sa kuninkaalles tarjout; mua neuvot, Varoitat ukon lailla samassa Kuin kiivaan nuorukaisen tavoin turvaat Mun syd?meni hyvyyteen. Suo, ett? Vakaasti, arvolla ja j?rjin Hakon Sun puhees sekasotkuun vastaa. Oikein Jos ymm?rsin, niin Trondilaisena Minulle, Trondilaisten kuninkaalle, Uskollisuuttasi ja puolustustas Sa tarjoit vastaan Erling Kalttoa.
AKSEL. Niin ihan vilpitt?m?sti ma tarjoon.
HAKON. Ja hyv?n tarjosi ma otan vastaan Samalla lailla.
AKSEL. T?m? k?denly?nti Mun tekee uskolliseks urhoksesi.
HAKON. M? kiit?n sua ja tunnustan sun arvos. -- Mut mit? tuohon toiseen seikkaan tulee, Sun muka vainumaasi lemmenliekkiin Ja julmuuteen ja muuhun, jota pelk??t, Niin t?ytyis ylh?isyyten' katsoa Sit' arvonannon puutteeksi, jos en Ma kiihkostasi tiet?is. Valpur impi On j??nyt orvoksi, mut h?ll' on turva Mun kuninkaallisessa voimassani. Jos kaunoisen t?n armaan ottamalla Mun kuningattareksen' siveytt? Ma palkitsisin, ihanuutta, jok' On kruunun arvoinen; jos siten voisin Ma tukehuttaa lemmen tuon, min kirkko Sanoopi synniks, saisin hellyydell?n' H?lt' unhotuksiin moisen sulhon, joka Viis vuotta tietym?tt?miss' on ollut -- Se rikos oisko?
AKSEL. Jalo Hakon! Nyt m? Tajuan sinut: tahdoit kuninkaana, Is?llisen? hyv?ntekij?n? H?nt' ihanaista hellien suojella, Kevent?? h?nen el?m??ns?. Sin' et Rakastanut, -- ja niin on kaikki hyvin. Se sama hyvyys, sama yst?vyys, Sua joka Valpuria puolisoksi Kehoitti ottamaan, nyt aikeestas Sun luovuttaa, kun kosija on t??ll? Ja Valpur immen onnen ehtona On pyh? liitto t??.
HAKON. S? yh? puhut Kuin juopunut. M? enk? rakasta? Ja miks en? Mist? olet n?hnyt sen? Sin?k? vaan voit n?hd? ihanuutta, Suloa Valpurin? Ja eik? urho Vois rakkautta tuntea, vaikk' ei H?n sinun laillas huiman hurja ois?
AKSEL. Sa rakastat siis Valpuria?
HAKON. Niin Kuin mies ja niin kuin kuningas. M? h?lle Suon hyv??; tahdon, ett? naimisensa Perustuu puhtaisuuteen, laillisuuteen. Ma muuten voinen tehd? el?m?ns? Yht' onnelliseks, riemuiseks kuin sin?.
AKSEL. El?m?n onnen rakastava n?kee Vaan valitussa armaassaan.
HAKON. S? siis Se onnellinen olet valittu.
AKSEL. V?limme t?m?n Valpur ratkaiskoon. Jalona sankarina naisen mielt? Sa kunnioita, kuninkaana pid? My?s arvoss' alamaises oikeutta Ja kristittyn? pyh? taru muista Nabothin viinam?est?!
HAKON. Omin valloin En tahdo t?ss? tehd?; mut ei Valpur Saa v?li?mme p??tt??. Impyelle Lain mukaan holhoja on pantu; itse Ei asioitaan saa h?n hoitaa, p??tt??. V?limme pyh? kirkko ratkaiskoon.
AKSEL. M? siihen tyydyn.
HAKON. ?ll?s luulko, ett? Tyranniks Hakon aikoo, ?ll?s my?s, Ett' onnestaan h?n syytt? suotta luopuu, Kun kirkon laki sinut sulki pois.
AKSEL. Se tosiaikees onko?
HAKON. Olavi, mun Valittu pyhimykseni, sen kuuli.
AKSEL. Miel'alaa moista rehellinen ?lk??n Pel?tk?, rakastava ?lk??n surko. Sun luottaa vaatimukses kristityn Velvollisuuteen; niinh?n Akselinkin. Sen vuoksi juur' ei Valpur h?nt? n?hnyt Ei moneen ik?v?int?vuoteen eik' Ois, jalo Hakon, n?hnyt milloinkaan, Joll' ei se Jumala, jok' uskollisen On lemmen hell? turva, mulle tiet? Ois kautta kirkon pyh?in kaarrosten Luo Valpur immen luonut.
HAKON. Mit? sanot?
AKSEL. Is?llisest? Hadrianon kirjeest? T?ss' otteen sulle annan; h?nen itse Kirjoittamansa sai jo arkkipiispa. Se kirje katkaiseepi Aksel sulhon Sukulaisuuden Valpur sulon kanssa. Ei naimisemme ole rikos en??.
HAKON (puhkeevalla kiivaudella). Oi kavaluutta helvetin!
AKSEL. Kah, kuinka? Kuningas Hakon Herdebred ois pannut Tuon rehellisen ehdon Akselille Vaan siin? aikeess', ett? h?lle ois Sen t?ytt?minen mahdoton?
HAKON. Pois, pois Mun silmist?ni!
AKSEL. Hakon, Hakon!
HAKON. Pois, Ma sanon. Kauanko sa, alamainen, Puheella tyhm?n rohkealla tohdit Mun k?rsiv?llisyytt?n' koetella?
AKSEL. Ma Trondilainen olen Gillen juurta Kuin sin?. Arvollisna sotilaana Ma joukoss' olin Henrik Leijonan, Sun sotilaas nyt olen, mut en orjas. Mun morsioni sulo Valpur on. Sun valtas kirkon pyhyyteen ei yll?. H?nt' eteen alttarin nyt menen tuomaan. S? mieles malta, himos hillitse! Se kunnon sankarin on suurin voitto.
HAKON. Pois, sanon.
AKSEL. Jumal' asiamme p??tt??.
(Menee.)
HAKON. Ja t??k? loppu unelmilles? T?? Sun kohtalosi, Hakon Herdebred? Tuo tuolla sulta ry?st?? valtakuntas, T?? t?ss? morsiames sulta ry?st??. Mit' on sull' en?? ry?stett?v??? Haa! On syd?n raivoinen. No niin! Mut sit' Ei ole helppo ry?st??. Kostoa Se kuohuu, verta janoo, tuima syd?n.
(Havaitsee Knuutin, joka viime kohtauksen loppupuolella on tullut sis??n, laskenut pois kirkonkirjan ja lukee hyvin tarkaten p?rm?kirjaa, jonka Hakon on pudottanut.)
S? mit? tahdot, munkki?
KNUUTI (tyvenesti, silmi?ns? p?rm?kirjasta luomatta). Sallittenko --
HAKON (tirkistelee mielikarvaudella seppelett? ja nimimerkki?, vet?? miekkansa ja ly? ne ynn? suuren lastun kanssa irti pylv??st?).
S? hyvin osuit, miekkani! Niin pit?? Sun ly?m?n side, joka tuohon konnaan Mun kaikkisuuten' yhdist??. Kuink' osas H?n kavalasti asiansa ajaa Ja sanan suustan' onkia. Mut varro,