Aksel ja Valpuri | Page 6

tulee alamaisena; H?n arvoisasti asiansa sanoo. -- Palattuansa Nidarosiin h?n Ep?ilem?tt? kuninkaalle tarjoo Nyt palvelustaan Erlingi? vastaan. No, moista tarjousta ev?t? Ei sovi. H?n nyt jatkaa; Valpuria H?n pyyt??, -- se on kirkon asia! Te l?het?tte h?net pappein luo. Ma kirkonkirjan tuon ja toteen n?yt?n, Ett' Aksel sukua on Valpurille. Velvollisuuden mukaan piispa vanhan On tekeminen, mit? luonnostaan H?n varmaan tekee aivan vasten mielt??n. Kuningas vakaa arvossaan on ollut, -- Ja kuitenkin on m??r?n p??h?n p??sty.
HAKON. M? hyvin n?en, mik' erotus on tuiman Sigurdin karkealla uljuudella Ja sinun yst?vyyden neuvollas, Mun rippi-is?ni! Niin olla pit??. Pyrkiih?n ihmissyd?n onnehensa, K?y kiinni joka keinoon, jonk' on luonto Leimannut lailliseksi. H?nen lempens' On vastoin kirkkoa ja tapojamme; Mun viaton, siks taivas on sen turva. Tuo, veli Knuut, tuo kirkonkirja t?nne Nyt heti! (Knuuti menee.) Siin' on Sigurd oikeassa; Huokailla Norjan kuninkaan ei sovi, Ei kaihoon kuolla. -- H?nen pit?? tulla Mun kuningattareksen' joko ehdoin Tai v?kisin. Hoo, impi on kuin lapsi, Sit' itkee, mit' ei viisaus sille my?nn?, Mut heitt?? huolen pian ja ?lyk?st? Johdattajata kiitt??, joka sen Todellisehen onneen pakoitti. Mies sorja eik? ole Hakon? Reipas, Nuor', innokas? Ja eik? kuningas? Kuningas Trondilaisten! Moisen kansan, Niin uljaan, ett'ei itse??n sen luulis Muun suovan hallita, kuin taivaan Herran. Mun Valpur ompi oleva. Mut n?enk? Ma oikein? Vihani, ?l' ylly! Hiljaa Nyt, syd?meni!
AKSEL tulee. Terve, onnekas, Sa, Hakon Herdebred!
HAKON. Ma tulostas Jo kuulin, Aksel! Terve tultuasi!
AKSEL. Sanottiin, ett? t??ll? kohdata Sua saisin; siksi --
HAKON. Terve, heimolainen, Niin, terve tultuas! Mink' ansioksi Lukea saa sen onnen, ett? n?en Taas sinut, Aksel? Olemme jo luulleet Niin ylh?iseks sun tulleen ritariksi Henrikin luona Saksass', ett? tuiki Jo olit Norja raukan unhottanut.
AKSEL. Ei ole Norjalaisen, Tanskalaisen Tapana is?nmaataan unhottaa. H?n maissa vieraissa voi vaeltaa laajan, Vaan kerran varmaan is?nmaahan palaa H?n taas, tai vie h?n my?t?ns' is?nmaan ja Perustaa pienen Tanskan, Norjan milloin Englantiin, Ranskaan, milloin Velsklantiin, Tai minne parhain sopii.
HAKON. Moni urho Ajoiksi matkaan l?ks, kun kotimaassa H?n rauhaan kyll?styi, tai milloin tulva Tai rutto, n?lk? kotilieden luota Pakotti h?net. Sun ol' laitas toinen; Veristen miekkain melskatess' s? l?ksit, Kun kyll' ois kunnon urhon ty?t? ollut; Vois siit? luulla, ett? vieraan maan Sa katsot paremmaksi is?nmaatas.
AKSEL. Mun is?nmaatan'! Mik' on is?nmaa, Mi veljeskansa, vimma, vallanhimo Kun joka suoness', syd?mess? kiehuu? Mitk' ovat urhon, mitk? alamaisen Velvollisuudet, milloin teht?v?t Ja siteet kaikki raukenevat. Jok' ei Henkens? kaupall' auta kuningasta, Niin vastoin- kuin my?s my?t?k?ymisess?, On ilki?; mut mik? urhon neuvoks, Kun valtaan pyrkii nelj? kuningasta, Ja kaikki yht? suurell' oikeudella Ja kaikki veljeksi?, vaikka kohta Petoja, py?veleit? toisilleen? Mun is?vainajani Thord Huusfreia Ol' oivan is?s, Sigurd kuninkaan, Mies uskollinen, urhokas; h?n seisoi, H?n kaatui kanssaan. Skotlannista Eisten Kun tul' ja oli nuoruutesi turva Ja peri Sigurdvainaan valtiuuden, Niin h?nt? palvelin ma sikskuin Ingen H?n joutui k?sihin ja h?nen selk??ns' Ilett?v?sti risti kirveell' ly?tiin, Kun h?n jo oli henkiheitollaan. Nyt kuningas ol' Inge. Oisinko M? sent??n j??nyt? Vannonutko h?lle Uskollisuutta, is?s surmaajalle? Pelolla, huolin silloin pakenin. Kov' onni on nyt ohi. Eistenin On joukko sinut valinnut ja Ingen Sa kaasit. Norjan hallitsija sin? Nyt oikeudell' olet. T??ll? min? Nyt olen taas ja Trondilaisena Ja sotilaana, serkkunas ma tarjoon Vihollisias vastaan k?tt?ni.
HAKON. Sa kauan, Aksel, Tanskan Valdemarin, Mun vihamiehen' yst?v' olet ollut!
AKSEL. Mun h?nt? tunteissan' h?n ei sit' ollut. H?n rakastettav', uljas urho oli; Niin on h?n viel?. H?nt? avustin kun Vehkeist? huolimatta urhokkaasti H?n varmistautui valtakuntaansa.
HAKON. H?nenk? valtakuntans'? Barbarossan, Sa tarkoitat. Vaan l??nitykseks eik? H?n Saksan keisarilta Tanskaa saanut?
AKSEL. Se l??nitys ol' ilmanpieksent??. Vaan Vendi? se koski. Kujeilla Sai Fredrik h?net vietellyks St. Jean de Laune'ii, siell? h?nt? suostuttaakseen. Kaikk' keisar' Punaparran juonta nauroi. Mut Valdemar niin arvoss' oli Saksass', Ett' ?itit h?nt? vastaan vaelsivat Kaupunkein porteille ja pyysiv?t Lapsiinsa h?net koskemaan, ne ett? Kurissa, kasvannossa karttuisivat. Ja maamies pyysi h?net ottamahan Jyvi? kouraansa ja pellolle Ne heitt?m??n, ett' oiva sato saatais.
HAKON. Ja moista keisaria palvelit sa?
AKSEL. En; Saksin herttuata palvelin Ma, suurta Henrik Leijonaa.
HAKON. Niin, suurta! M? ?sken kuulin h?nest' esimerkin, Mi mulle mieleen on, mi n?ytt??, ett'ei Vaan uljas, voimakas h?n ole urho, Vaan tunnollinen kristittykin: h?n On vaimostaan Klementiasta itsens' Erottanut sen vuoks, ett' toisillensa Sukua liian l?heist? he ovat.
AKSEL. Se perisyy ei ollut. Sotilas On Henrik, Leijona; h?n mahdikkahan Kuningassuvun tahtoo perustaa; Ei vaimons' saanut h?lle poikia, Se p??syy oli. -- Ett' tuo toimi mulle Ei mieleen ole, varmaan arvaat, Hakon Kuningas, koska tied?t Valpuria, Mun sukulaistani, mun rakastavan; Ett'et s? esteit' onnellemme tee, Ma toivon.
HAKON. Onko mahdollista? Viel? Et tuota hulluutt' ole unhottanut?
AKSEL. Niin v?h?n, ett? Valpurin, jos sallit, Ma morsiona viel? t?n??n veisin Luo alttarin.
HAKON. Hei, Aksel, h?t?inen Sa oletkin.
AKSEL. Ei h?t?inen se sulho, Jok' uskollisna viisi pitk?? vuotta Odotti morsiantaan.
HAKON. Morsiantaan? Ja onko toden varma, ett? Valpur Sua lempii?
AKSEL. Katso, nimiemme ymp?r' On seppele; sen sitonut on Valpur. Viis kes?? kaikin p?ivin kukkiaan Maa moiseen antoi seppeleeseen, jonka Mun Valpurini somat sormet