Aksel ja Valpuri | Page 5

urhoin joukkoon.
HAKON. Niin, sankarina Erling Kalttoa Me vastustamme.
SIGURD. Kyll?p' on jo aika Sit' aatella; ken sulle takaa, ett' Ei Erling p??lles karkaa? Kokoo laivas Ja sodan merkki soitata jo t?n??n! Kovasti saata sotatorvi soimaan! Pue sotapuku p??llesi ja n?yt?, Ett' olet sotakelpoinen ja valmis Kavaltajia vastustamaan.
HAKON. Huomenn', -- Niin, Sigurd, huomenna! Vaan t?n??n on Mun mahdoton.
SIGURD. Mut huomenna on ehk? Mahdottomampi viel?, Erling y?ll? Jos hy?kk?? p??llemme. ?l' unhota --
HAKON. ?l?k? unhota sa kunnioitusta.
SIGURD. Uskollisuudest' yksinkertaisesta Vaan olen haastanut. Se mua kiusaa, Ett' Erling Kalton juoruj' uskotaan, Kun er?s seikka niit? vahvistaa. Kas, kansantaru kertoo Harald Gillen Vilpill? Norjan valtaohjat saaneen, Ja ett? rangaistukseks siit? kuin My?s julmuudesta Mauno Blinde? Ja Reinald piispaa kohtaan k?y niin pahoin Nyt j?lkeisilleen, ett? koko Gillen Suvulla menestyst?, onnea Ei ole miss?k??n sen hankkeissa. Niin kansa kertoo. Mua se kiusaa.
HAKON. Tarut Senlaiset vanhaa ?mm?? kiusatkoot, Ei vanhaa urosta!
SIGURD. Mut arvoisuutta Ja enteit? on kansan taruissa.
HAKON. Ja taikauskoisuutta. Tuolla tulee Knuut veli.
SIGURD. Siin' on ep?uskoisuutta, Mut arvoisuutta ei. Se viekastelija! Ma moista inhoon mustaa etanaa. Nyt tule, Hakon! Mato madelkoon.
HAKON. Kuninkaan rippi-is?st' arvoin puhu.
SIGURD. Sun rippi-is?st?s? -- No, Herran nimeen.
HAKON. Mull' asiaa on h?lle t?rke??.
SIGURD. Sun asiaas siis Jumal' armahtakoon! Hyv?sti! Hevin juur' en pakoon p?tki, Mut moista mustaa pirua ma pelk??n.
(Menee.)
HAKON. Mokomin kuntoineen ja voimineen H?n suututtaapi. Ikikurittaja. Kuink' on tok' itseviisaan mieleen laittaa, Ojentaa toisen haluja, joit' ei H?ll' itsell' ole. Sodass' sin? vaan Ilosi l?yd?t; siksp? Hakoninkin Pit?isi siin? riemuns' saaman. Sinun On lemmenliekkis sammuttanut vanhuus, Siks Hakoninkin syd?mens? liekki Pit?isi est??. Kuinka j?rkev??! J?in, lumin talvi soimaa kev?tt? Sen kukkimisesta. Ei, rakastaa Ma tahdon, rakastaa mun syd?meni Nuoruuden kyllyydell?. Sinust' olkoon Kuningaskuntanani Nidaros Ja Bergen, Vigen, mik? hyv?n?ns?; Minusta on se syd?n Valpurin; Sit' ei voi mik??n Erling multa ottaa, Kun armahasti lempeni on ensin Sen sulokruunun mulle valloittanut.
(Munkille, joka kunnioittavasti seisoo syrjemp?n?.)
Knuut veli, tule, tule l?hemm?ksi; Jo vanhus meni.
KNUUTI. H?mm?styin kun h?net N?in t??ll? kirkoss'; ensikerran kahteen Vuos'kymmeneen!
HAKON. No, l?ysit Valpurin? Sa puheell' ?lyisell? koetitko --
KNUUTI. Vai koetitko? Voi, teid?n armonne! ?lyinen puhe kyll? muuten paljon Saa aikaan; mutta t?ss' on puhe turhaa, Kun p??lle p??tteeks --
HAKON. Mit??
KNUUTI. Vanhat houreet, Unohtumaton lempi, tied?ttenh?n!
HAKON. Ja etk? voi niin hornan hirve?ksi Kuvailla sit?, ett? s?ik?htyis h?n? Pait sit?, etk? kaikin mokomin Voi n?ytt?? h?lle todeks, ett? moinen Kosija, jok' on ihan kadonnut, On joko uskoton tai kuollut!
KNUUTI. Turha On, herra, naisten kanssa kiistell?, Etenkin kun ne innoin rakastavat. Ne mit??n perusteit' ei ota lukuun, Ei aikaa, eik? paikkaa. Rakkaansa On aina heid?n luonaan, itse vaikka Varjaagein kanss' se oisi Kreikan maalla Kyrialaksin v?ess?; --
HAKON. Kova onni!
KNUUTI. Sit' enemm?n, kun se yht'?kki? On Nidarosissa.
HAKON. Kuin, mit??
KNUUTI. Sanon: Sit' enemm?n, kun se yht'?kki? On Nidarosissa.
HAKON. Kuin, Nidarosiss'?
KNUUTI. Siks Olav' Trygvenpoik', es'is?nne, T?n hyv?n kaupunkimme nimitti.
HAKON. Haa, munkki!
KNUUTI. Anteeks! Varmaan luulin teille Jo sanotuksi, ett? palannut On Aksel Thordinpoika.
HAKON. Palannut?
KNUUTI. Vai ette tied?? Suokaa anteeks, ett? M? syyt?n ensin sanan teille saatan Noin vastenmielisen.
HAKON. Vai Aksel t??ll??
KNUUTI. H?n teit?, herra, joka paikass' etsii.
HAKON. Ovatko vallat kaikki liittoon k?yneet? Vai Aksel t??ll?? Valpuriin h?ll' onko Viel' aatteet samat?
KNUUTI. Aatteet? Hyv? herra! Milloinka rakastaja aattelee? Kuin Hekla h?nen hehkuu mielens? Syleilem?h?n mielitekoistaan.
HAKON. Saas n?hd?, kumpi t?ss? shakkipeliss' Saa voiton!
KNUUTI. Varjelkaatte, herra hyv?, Kuningas juoksurilta. Maltilla ja ?lyll? pelin voittaa voi ja pit?? My?s kuningattaren. Mun sallittenko Vapaasti puhua?
HAKON. No, puhu!
KNUUTI. Aksel On uneksija nyt kuin ennenkin. H?n Saksass' aika ajoin ajelehti Ja Henrik Leijonan on retkill' yht? Ja toista onnenkauppaa koetellut. Tuon Saksan rahtinahan joku sana On poikamiehen mielt? kiihottanut. H?n itseluottamuksesta nyt kuohuu Ja luulee itselleen kaikk' onnistuvan. Tuo vanha paavi, pyh? Hadrianus, On mennyt ajast' ijankaikkisuuteen. Nyt paavinistuimesta Aleksander Ja Viktor kovin riitelev?t. Tosin Kirkolliskokouksiss' Aleksander On valittu, mut Fredrik Punaparta H?n Viktoria puoltaa. Kaikkiall' On sodan melske. Henrik Vendiss? Ja Fredrik Italjassa riehuu; Tanskan Ja Norjan mailta kuulunut on kauan Sis?ist? sotaa, h?vityst?, murhaa. Ritarit uljaat k?ytt?v?t t?t' aikaa: Mit' enemm?n p??herran valta vaipuu, Sit' enemm?ksi nousee ritarein. Heist' on nyt paaveilla ja kuninkailla Kyll' omiss' asioissa tekemist?, Ja kukin luulee saavans' omin p?in Nyt tehd?; -- moista aikaa Aksel k?ytt??.
HAKON. Niin totta, kuningas kuin --
KNUUTI. Suosiolla Olette, teid?n armonne, mun suonut Vapaasti puhua; siis pyyd?n loppuun Mua kuulemahan. Teid?n armonne Suloista Valpuria rakastaa -- Se luonnollist' on; h?n on ihana. Te Aksel Thordinpoikaa vihaatten -- Se luonnollist' on; h?n se onnellinen. Te toki voittavanne luuletten -- Se luonnollist' on; teh?n voimallinen. Niin kauas kaikk' on oikein, luonnollista Ja paikallaan. -- Nyt edellens?! Aksel On tullut, kosii sulo Valpuria, Jok' orpo on; te Norjan kuninkaana Olette h?ll? is?n sijassa. Teilt' Aksel h?nen k?tt??n pyyt?? saa; Niin, k?tt?, jota ette mainittuin Kukistumattomien, luonnollisten Ja hyv?in syiden t?hden h?lle anna. Ei t?ss? viel? mit??n peli?; Asia menee suoraa menoansa Ja vastuksetta; menoa, jok' aivan K?y kuninkaalle hy?dyksi. T?ss' siis Ei teid?n ole tarpeen, hyv? herra, Ei sanakiistalla tai muulla tavoin Kuninkaan arvoisuutta sikseen heitt??. Nuor' Aksel