Aksel ja Valpuri | Page 4

Kas t?ss' on pyh?n is?n lupakirja! Oi, Valpur, synnitt? me rakastaa Nyt saamme. Rintaa vasten silkkikuoress' Se s?ilyy kellert?v? p?rm?kirja. Taivainen kirja! Lues: "Hadrianus Episcopus, servus servorum Dei" -- Niin oikein, niin, t?? Rooman kielell' on, Mut mua sun rakastaa se sallii; niin Se vanhus hyv? vakuutti. Ja nyt Mun syd?meni armaisin, sa vanno T?ll' leve?ll? hautakivell?, Jonk' alla Harald Gille lep??, meid?n Es'is?mme, ett' t?n?p?n? viel? Sa tahdot tulla eteen alttarin Kanss' Akselin sun ylk?miehen?s.
VALPURI. Oi, tied?tk?, mun Akselini, ett? Kuningas on --
AKSEL. Ma kaikki tied?n, kaikki; H?n sua rakastaa! -- Ja sin??
VALPURI. Min? Rakastan Akselia.
AKSEL. Taivaista. Oi kaunopuheisuutta! Viel? kerran, Se viel? kerran lausu, kyyhky sorja, Mit' ensikerran sulosuusi sanoi; En tajunnut sit' oikein viel?.
VALPURI. Min? Rakastan Akselia.
AKSEL. Kuulittenko Te kaarrokset? Te kuvut korkeat? Te Herran alttarit? Oi, Akselia H?n rakastaa! No, siis ei muu kuin kuolo Erota sua Akselista. Tule! Mun anna sormus panna sormehes.
(Pudottaa sormuksen.)
Se kirpoi k?dest?n'!
VALPURI. Oi, Herra!
AKSEL. Kieri Kivien rakoon.
VALPURI. Harald Gillen hautaan.
AKSEL. Ma parempia teet?n jokaiseen Sun somaan sormees. Hiuksiis helmi? Sun palmikoita pit??; ruusuin, liljoin Koreiltu silkkivaate rinnoillasi Kohoilla pit??, jalat pienet kenkiin Hopeasolkisihin verhottaman; Ja talost' Akselin kun h?nen kanssaan Sa kirkkoon astut, kantaa k?skypoika Upeillen punavaippas laahosta. Osakseen monta m?hk?? ritaris Sai Vendil?isten kultajumaloista. Urottarens' sa olit, sorja Valpur!
VALPURI. Kuink', armas sulho, olet muuttunut! Vaan syd?mes ja lempes samat ovat. Tuon leuan veikar'kuoppaa tuskin n?en M? en?? ihka mustain kutrein t?hden. Kun villiks muutuit! Valpur paljasleukaa, Siloista poikaa lempi; nyt h?n halaa P?ivettynytt? tuimaa partasuuta.
AKSEL. Ja osottaakses, ett'et tuota tuimaa Parroittunutta villi? s? viero, Niin noihin tummiin kihermiin nyt paina Sile?, silkinhieno leukas, suullas Kun Akselisi huulille sa painat Sun rakkautes ensivahvistuksen.
(Suutelee h?nt?.)
VALPURI. Mun Akselini!
AKSEL. Oma Valpurini! -- Niin! Nyt luo Hakonin; nyt rohkeutta Ja uljuutt' olen juonut! En nyt pelk??; Mun morsiantan' ei h?n multa ry?st?; Sit' ei h?n voiskaan; Pohjoisruhtinas H?n on; ei voi h?n olla alhainen. Velvollisuuten' niin on uskoa. J?? hyv?sti! Kuink' Akselin on raskas Erit? sinust', armahani! Vaan Mun t?ytyy. Pian jo yhdymme niin lujaan Ja hell?sti, kuin nimimerkkimmekin. Kas, sulo tytt?nen, mik' on tuo A? V toisin; mik? t?m? V? A toisin. Niin mekin. Olemmehan yksi sielu Jaettu kahteen, joiden koko riento On yhdist?yt? j?lleen. Suojelkoon Sua Herra! Morsioksi itses pue! T??ll' ylk?n?s taas Akselisi kohtaat.
(Menee.)
VALPURI. Oi, Aksel! -- Kuink' on k?ynyt urhaan uljaaksi Iloa, lohdutusta silm?ns s?ihkyy. Miks, Aksel, l?hdit pois ja yksin j?tit Sun Valpuris luo hautojen? Nyt h?nen Silm?ns? murheellisna j?lleen pystyy ?itins? kelme?h?n kuvaan. ?iti H?n huoleisena viel? itkee, niin Kuin mielis sanoa: "te onnettomat! Toivossa pett?v?ss? riemuitsette; Kov' onni rautasein?n rakentanut On syd?ntenne v?liin. Vasta haudass'" -- Oi, Herra, hautaan sormuksensa kieri; Haraldin hautaan! -- -- Varustuksissaan H?n tuiman uhkaavana seisoo, kuollut Kuningas, kulmakarvat kurttuneina Ja k?si kalvassa. Es'is?mme! Voi, ?l? suutu! Aksel paavilta On lupakirjan tuonut. Naimisemme Ei rikos ole en??. -- Mutta ah! H?n heltym?tt? yh? uhkaa vaan. Ja sormus Akselin, -- oi, kaikki pyh?t! Se kieri hautaan esi-is?mme.
(Menee.)

TOINEN N?YT?S.
Kuningas Hakon. Reinen Sigurd.
SIGURD. S? terve, onnekas, mun Hakon herran'! Nyt, n?emm', on kirkkoon k?yminen, jos varmaan Tavata tahtoo Norjan kuningasta.
HAKON. Sa tuotko, Sigurd, meille tietoja? Sull' onko Erlingist? vihi??
SIGURD. On kauppalaiva purjehtinut vuonoon; Se salaa ?iseen aikaan pist?ynyt On Bergenist?; huonoj' uutisia Se tuopi: nuorta Maunoa ylt'ymp?r' Etel?-Norjaa valitaan ja Erling Pahasti Bergeniss? riehuu. Surman Sun valtamiehes Arne Brigdeskal On saanut; samoin Ingebj?rn, maaherra. Ja kaikki kauppalaivat Bergeniss? Pid?tet??n, ett'eiv?t Nidarosiin Tois sanaa Erling Kalton varusteista. T?n viime tiedon sattumalta saimme.
HAKON. Se konna mielii moista tervehdyst?, Kuin Inge Bekesudiss' sai.
SIGURD. Mut, herra! Mies viisas vihollistaan v?kev?? Ei ylenkatso. Onnensattuma Ei aina auta, niin kuin viimein, jolloin Gregorius Daginpoikaan osuit j??ll?. Ei Erling ole mik??n konna niin Kuin Inge kuningas, se r?mpp?kontti. H?n lapsest' alkain rautaa siet?m??n Jo tottui. Nj?rfaraumassa h?nt' itse Blaamandin tappara ei kaataa voinut, Kun Ragnvald jaarlin kanssa S?rklantiin H?n purjehti ja matkall' iski kiinni Uljaaseen Dromundiin. Siit' ottelusta H?n p??t??n viel? pit?? kallellaan Ja Erling Kaltoks sanotaan.
HAKON. Me koemme Toiselle puolen h?nt? sivaltaa, Niin kaatuu, arvaan.
SIGURD. Jumala sen suokoon! Mut, herra, ukon rohkeutta sied?. S? mit? toimit hautain keskell?? Ja miksi huokailet kuin heikko nainen? Verekset kasvos miks on vaalenneet? Miks silm?s palavat kuin juopuneen? Oi, Hakon, voiko nainen h?ir?hytt?? Urhoollisuuttasi ja reippauttas? -- Maakunta kaipaa kunnon valtiasta, Joss' urheasti Haarderaaden voima Ja Maunon mieli yhdistyv?t. Sun nyt On Norjan valtaistuin, kaatuneet On vallanperij?t, ja oikeus On valtikkasi omistava sulle Viimeisn? Harald Gillen j?lkeisen?. Nyt toinen suku taasen sodall' aikoo Sis?llisell? verta vuodattaa; Kas, Hakon, Norjan toivo vaan on sinuun! Tanskassa Valdemar jo n?ytti, kuinka Pian urho riidan sovinnoks voi muuttaa.
HAKON. Vihollisestan' esikuvaa mulle?
SIGURD. Sa kunniassa ole vertaisensa, Vioissa ?ll?s! N?iden kivisein?in, Tuon Augustinon ylpeyden merkkein Sis?ll? ?ll?s en?? haaveksiko. H?n toisia nyt Bergeniss? tekee Sua vastaan Erling Kalton hyv?ksi.
HAKON. ?l?sp? huoli, Sigurd! Kaipuuni Jo pian saa tyydykkeen.
SIGURD. No, joudu siis! Mut toimi lyhimm?sti. Halus h??d?, Ravista rakastaja pois ja sulho, Ja sankarina tule