Aili | Page 5

tuota varomatonta muistutusta "ettei sellaisia asioita saa kysell?", huomaa h?n asian arkuuden ja tulee uteliaaksi. Nuoren vilkkaalla mielikuvituksella luulottelee h?n asiata kahta kamalammaksi, pyrkii kuuntelemaan vanhempien, kokeneempien toveriensa sopotuksia, nuuskii salaa luvattomia romaaneja, joista h?n nuoren intohimolla imee itseens? kaiken tuon kelvottoman, siten todellakin tahraten puhtaan sielunsa. Onko tuo nyt parempi kuin ett? ?iti luontoper?isell? hienotunteisuudellaan samat asiat ajoissa h?nelle selitt?isi sen sijaan, ett? h?n koettaa asioita kiertelem?ll? ja v??ristelem?ll? viel?p? valheillakin ulkokultaista puhtautta s?ilytt???
GRYHLING.
Bravo!
KARHI.
Ja luuletteko te, ett? miehest? tuntuu paremmalta saada haltuunsa koskematon orvokkia kasvava niitty tahi rikkaruohojen t?ytt?m? pelto, kuin valmis, tarkalla silm?ll? hoidettu uhkuva laiho?
GRYHLING.
Min? sanoisin yhtyv?ni teihin t?ydellisesti, jollette puhuisi noin kiertelem?ll? ja koristelemalla selvi? asioita, vaan sanoisitte suoraan, ett? sellainen nainen vaan nykyj??n kelpaa avioliittoon, joka jo on aivan selvill? siit?, kuinka --
HARTIN.
Kaarlo! Muista, ett? t?ss? on naisia my?skin.
Gryhling nauraa hohottaa.
Te herra Karhi puhutte niinkuin ainakin sellainen, joka nykyaikaista kirjallisuutta on ahminut. Mutta ?lk?? luulko vanhoja vuosisatojen kokemukseen perustuvia periaatteita voitavan muutamien kyn?niekkojen mielikuvaelmilla kumota.
AHRéN.
Nuori mies sellainen kuin te, herra Karhi, luopi mielell??n itselleen kaikenlaisia kauniilta n?ytt?vi? ilmalinnoja, jotka sitten, kun on opittu maailmaa tuntemaan tarkemmin, haihtuvat kuni tuhka tuuleen.
KARHI.
Saanko vapaasti puollustaa itse?ni, rouva Hartin.
HARTIN.
Tietysti!
KARHI.
Ahrénille.
Meid?n nuorien silmille viskataan niin usein tuo muistutus: "Mit? sin? keltanokka h?piset!", ettei se en?? vaikuta.
AHRéN.
Paha merkki.
HARTIN.
Min? lienen kylliksi i?k?s antamaan teille sen ?idillisen neuvon, ett? hankkikaa itsellenne ensin kokemusta, tulkaa is?ksi ja kasvattakaa lapsenne uusien periaatteittenne mukaan, mutta ruvetkaa sitten vasta vanhaa kasvatustapaa vastustamaan, kun kokemus on takananne ja ty?nne hedelm?t n?kyviss?, -- sitten vasta.
KARHI.
Hedelmist? min? juuri n?en ettei ?itiemme kasvatusoppi ole oikea, sill? olenhan itse ja onhan kaikki veljeni ja sisareni sen mukaan kasvatettu. -- Mutta en min? sill? v?it?, ett? minun puollustamani uusi kasvatustapa olisi ehdottomasti aivan oikea, vaikka olenkin varma, ett? vanha on v??r?.
HARTIN.
Te tahdotte siis repi? alas vanhan, voimatta tarjota uutta ehdottomasti parempaa sijaan.
KARHI.
Kyll? se sitten selvi?? itsest??n, kun vanha on murretuksi saatu.
XV:s KOHTAUS.
Edelliset, Aili.
AILI.
Tulee.
Nyt olen valmis.
HARTIN.
No, voimme sitten l?hte?.
AHRéN.
Konserttihan alkaa vasta puoli kahdeksan.
AILI.
Ja minun pukeutumiseni kanssa pidettiin sellaista kiirett?.
HARTIN.
Aili!
Ahrénille.
No te voitte viipy? t??ll? viel? hetken. Ei ole sopivaakaan tulla sinne liian aikaiseen. Me l?hdemme siis!
KARHI.
No niin! Hyv?sti!
AILI.
Hyv?sti! K?yk?? meill? vastakin.
HELLI.
Hyv?sti, Aili.
AILI.
Sinun pit?? k?yd? useammin meill?.
HARTIN.
Menness??n.
Ajatte sitten vosikalla. T?h?n aikaan liikkuu jo kaikellaista v?ke? kaduilla.
Menev?t.
XVI:s KOHTAUS.
Aili, Ahrén, Gryhling.
AILI.
Mit? keskustelitte te t??ll? minun poissa ollessani?
AHRéN.
Karhihan se t??ll? urheili kielens? kanssa.
GRYHLING.
Vahinko, ettet ollut kuulemassa. Olisi siit? sinulle hy?ty? ollut. Sill? on kieli hallussaan, sill? pojalla.
AHRéN.
L?rp?ttelee puita heini? niinkuin keltanokka ainakin.
GRYHLING.
Ei suinkaan! P?invastoin n?kyy h?n ymm?rt?v?n hyvinkin asioita.
AILI.
Sen verran kuin min? Karhia tunnen, en toden totta luulisi h?nt? pelk?ksi l?rp?ttelij?ksi. Kyll? h?n on ter?v?j?rkinen, ajatteleva nuorukainen.
AHRéN.
Niink? arvelet. No, sittenh?n te kaksi
Osoittaa Gryhlingi? ja Ailia pilkallisesti.
sovitte hyvin yhteen.
AILI.
Enoni ja min?k?? No, se on tietty.
Ahrén menee verannan ovelle.
Vaikka ?iti aina enoa toruu, pid?n min? h?nest? paljonkin.
Taputtaa Gryhling'i? k?delle.
Ollaanhan me hyvi? yst?vi?, vai kuinka, eno?
GRYHLING.
Joll'et sin? sisareni tyt?r olisi, voisi meist? tulla hyvinkin hyv?t yst?v?t.
AILI.
Mit? tarkoitatte?
GRYHLING.
Sin? olet kasvatettu niin kokonaan toisellaisia ihmisi? varten, kuin min? olen, ett'et sin? minua voisi ymm?rt??.
AILI.
Min? tahdon oppia tuntemaan sinua.
GRYHLING.
Hm!
AILI.
Mit? se Vilhelm siell? katselee? Oletko loukkaantunut? Fyi, kuinka lapsellinen. Vai oletko mustasukkainen?
AHRéN.
Mustasukkainen!
AILI.
No, eth?n sin? siit? toki loukkaannu, ett'en min? ole ihan samaa mielt? sinun kanssasi, ja uskallan sen sanoa.
GRYHLING.
Jos muistat ?itisi oppia, et sano niin.
AILI.
Kuinka?
GRYHLING.
Eik? sinua ole opetettu kaikessa mukaantumaan toisen tahdon alle, ensin ?itisi ja sitten --?
AILI.
Sitten?
GRYHLING.
Hm!
AILI.
Aina sin? lopetat tuolla kummallisella "hm".
GRYHLING.
Hm! -- Mutta te tahdotte kai olla kahden kesken. -- Min? j?t?n teid?t.
AILI.
Ei! Istu vaan t??ll?. Onhan hauskempi kolmen pakinoida.
GRYHLING.
Hm!
XVII:s KOHTAUS.
Ahrén, Aili.
AHRéN.
Kuule, Aili, min? tahdon sanoa sinulle vakavan sanan.
AILI.
Leikillisesti.
No!
AHRéN.
T?m? ei ole mit??n leikki?.
AILI.
Tekeytyy totiseksi.
No, annas tulla!
AHRéN.
Sinun pit?? olla varovainen tuon enosi suhteen.
AILI.
Kummastuen.
Enoni suhteenko varovainen?
AHRéN.
Katso, sin? et sit? ymm?rr?. H?n on entinen upseeri, on el?nyt aikoinaan noin "liian vapaasti", h?nell? on sanalla sanoen ominaisuuksia, jotka tekev?t h?net sopimattomaksi sellaisen nuoren immen kuin sinun luottamusmieheksi.
AILI.
Min? en ymm?rr?.
AHRéN.
Enemp?? ei sinun ole tarviskaan ymm?rt??. Lupaathan noudattaa neuvoani?
AILI.
No, mutta selit?h?n. Mitenk? on h?n el?nyt sitten vapaasti? Mit? pahaa siin? on?
AHRéN.
Hm!
AILI.
Taasen tuo harmillinen, salaper?inen "hm". Tied?tk?, sin? teet minut uteliaaksi. Sanoit nuo sanat "liian vapaasti" niin kummallisella ??nell?, ett? minusta tuntuu niiss? piilev?n jotakin, jota en ole k?sitt?nyt t?h?n asti laisinkaan.
AHRéN.
Upseerit, n?etsen, el?v?t tavallisesti hyvin hurjasti, juovat, ly?v?t korttia ja muuta sellaista. He ovat huoletonta v?ke?, joilla ei ole mit??n syvempi? ajatuksia, periaatteita. Heilt? ei neitonen voi mit??n hyv?? oppia, p?invastoin.
AILI.
Enostani on minulla, Vilhelm kulta, toisellainen ajatus. H?nell? on p?invastoin hyvinkin paljon tuollaisia itsen?isi? ajatuksia, joilla h?n useasti saattaa ?itinikin h?milleen. Jos h?n on aikoinaan juonut ja korttia ly?nyt, en min? h?nt? tuomitse. Ei h?n minulle sellaisia opettamaan rupea. Kyll? sin? tuomitset h?nt? v??rin kokonaan.
AHRéN.
Eik? h?nen el?m?ns? nytk??n ole moitteetonta. P?invastoin liikkuu h?nest? pahojakin huhuja.
AILI.
Pahoja huhujako? Millaisia?
AHRéN.
Hm!
AILI.
Taasen tuo "hm". Se rupeaa rasittamaan minua oikein. Selit?h?n, millaisia huhuja?
AHRéN.
Sin? et nyt ole viel? siin? ij?ss?, siin? asemassa -- -- Niit? l?ytyy asioita, joita ei voi nuorelle immelle selitt??.
AILI.
Ja saamatta tiet?? syit?, pit?isi minun ruveta kammoamaan enoani. Tied?tk?, tuo tuntuu minusta keveimmin sanoen kummalliselta.
AHRéN.
Se saattaa silt? tuntua, mutta min? en nyt voi pitempiin selityksiin