Aili | Page 4

?lk?? kiivastuko!
AHRéN.
Menee Ailin luo, hiljaa.
Ep?hieno keltanokka.
Menev?t verannalle ja siit? puutarhaan.
HARTIN.
Min? pid?n tuollaisista v?ittelyist?, kunhan ei menn? liiallisuuksiin.
Vasemmalta kuuluu asteitten r?m?ys, niinkuin joku lasiastia olisi rikki mennyt.
Herranen aika!
Rient?? vasemmalle.
XI:s KOHTAUS.
Helli, Karhi.
HELLI.
Kuinka itserakas tuo herra.
KARHI.
H?n varatuomari, min? vaan ylioppilas.
HELLI.
Kosketittepa kipe??n kohtaan.
KARHI.
Kiivastuuhan sit? v?hemm?st?kin.
HELLI.
Hyv?? se tekee, kun nolaa tuollaisia herroja.
KARHI.
Pahaksi onneksi sellaiset eiv?t juuri ymm?rr? nolausta. He ovat niin varmat sanojensa erehtym?tt?myydest?, ettei heid?n itseluottamustaan mill??n saa j?rk?ht?m??n.
HELLI.
Se se juuri kiusallisinta.
KARHI.
T?ss? kohden ovat teoloogit ja juristit samallaisia. Molemmat ovat he yht? vakuutettuja itsens? kuin toiset raamatun, toiset lain erehtym?tt?myydest?.
HELLI.
No, no. ?lk?? nyt ruvetko liioittelemaan.
KARHI.
Hm. Tiet??p?h?n silloin ainakin koko totuuden sanoneensa, jos v?h?n enemm?nkin.
HELLI.
Aina te osaatte itse?nne puollustaa.
KARHI.
Ja aina te minua ymm?rr?tte.
Menev?t my?skin puutarhaan.
XII:s KOHTAUS.
Gryhling, Emma.
GRYHLING.
Tulee oikealta.
No minne ne vieraat niin ?kki? haihtuivat. Taikka menk??t minun puolestani. En min? kuitenkaan heid?n seurassaan menestyisi.
Emma tulee vasemmalta, tuoden tarjottimella karafiinin viini? ja useita lasia.
Viini?! Sep? hyv?.
L?hestyy Emmaa.
No mit? se pikku sirkku niin alas katselee?
Taputtaa poskelle.
EMMA.
Herra!
GRYHLING.
Oho! Oletko ?k?nen -- -- No, en min? en??!
Taputtaa taasen.
EMMA.
Stasrotinna tulee.
XIII:s KOHTAUS.
Edelliset, Hartin, Karhi, Helli, Aili, Ahrén.
HARTIN.
Tulee.
No miss? vieraat?
GRYHLING.
Ottaa viini?.
Min? juuri ajattelin, ett? tekisip? hyv?? lasi viini?.
L?htee menem??n omalle ovelleen p?in.
HARTIN.
?l? nyt pakene taasen.
GRYHLING.
Osh!
K?y istumaan.
HARTIN.
Menee verannalle.
Miss? ne nuoret?
Huutaa.
Kuulkaa, hyv?t vieraat! Aili ja Vilhelm! Tulkaa viini? ottamaan, olkaa hyv?t!
Itsekseen.
Kuinka hauskaa n?hd? nuo molemmat niin onnellisina. Kun kerran heid?t saa rinnatusten n?hd? polvillaan alttarin edess?, silloin tuntunee, kuin olisi el?m?ni ty? lopussa. Jospa kaikki ?idit panisivat niin paljon huolta tytt?riens? kasvatukseen. Mutta ei moni viitsi, usea ei voikaan.
Helli ja Karhi tulevat, tervehtiv?t Gryhlingi?.
KARHI.
Harvinaisen kaunis puutarha teill?.
HELLI.
Ja tuo ihana n?k?ala sitten.
Aili ja Ahrén tulevat juoksien sis??n.
HARTIN.
Kas vaan kuinka keve? se Vilhelmikin viel? on.
AHRéN.
Rakkaus tekee nuoreksi.
HELLI.
Niink? te arvelette. Min? luulisin p?invastoin.
KARHI.
Samaa mielt? olen min?kin.
AHRéN.
Silitt?? Ailin k?tt?.
Sanotte niin siksi, ett? ette ole tunteneet viel? todellista rakkautta.
KARHI.
Kun nuorukainen tuntee rakkauden siteill? itsens? toiseen liitetyksi, alkaa h?n paljon vakavammin katsomaan eteens?, rupeaa paljon enemm?n vaatimaan itselt??n. Onko se lapsellinen tunne?
AHRéN.
Jokainen ihminen katsoo eteens?, vaatii itselt??n sen enemm?n, mink? vanhemmaksi tulee. Siihen ei rakkautta tarvita. Rakkauden maukas neste sulostuttaa, kevent?? el?m??, saattaa lapsen tavoin unohtamaan kaikki huolet ja vastoink?ymiset. Eik? niin Ailiseni?
Silitt?? Ailin k?tt?.
AILI.
Kyll? se niin on.
AHRéN.
Me tied?mme mik? rakkaus on, me! Etsi? saapi kihlatuita, jotka ovat niin onnellisia ja samalla niin varmoja toistensa ikuisesta rakkaudesta, kuin me.
HELLI.
Itsekseen.
Kuka tiet??!
??neen.
T?n??n on kaunis ilma.
HARTIN.
Niin on. Kaunis on kev?t.
AHRéN.
Min? en muista koskaan n?in varhaista kev?tt? olleen. Tavattoman on kaunis ja l?mmin.
HELLI.
Itsekseen.
Sit? odotinkin.
??neen.
Kun ei vaan tulisi takatalvi kev??n urpuja j??dytt?m??n.
AHRéN.
Viel? mit?. Nytk? en?? talvi voisi tulla. Olkaa nyt!
HELLI.
Omituisella painolla.
On tapahtunut joskus, ett? kev??n surkealla tavalla katkasee odottamaton takatalvi, jolloin kev?tp?iv?n l?mpim??n tottuneesta ihmisest? se tuntuu kahta kamalammalta. Ei saa olla mist??n ihan varma!
AILI.
Hellille.
Min? ymm?rr?n tarkoituksesi. Ei se voi olla mahdollista.
Gryhling nousee, aikoo l?hte?.
HARTIN.
Kuule Kaarlo! Etk? l?hde meid?n kanssamme teatteriin?
GRYHLING.
Niin min?k??
HARTIN.
Sin? juuri.
GRYHLING.
Mit? min? siell? teen.
HARTIN.
Annetaan "Todelliset naiset."
GRYHLING.
Hymyilee.
Mit?p? min? niist?.
HELLI.
Kuinka te niin voitte sanoa?
GRYHLING.
Min? olen saanut tarpeekseni niist? jo muutenkin.
HARTIN.
Oletpa kohtelias.
AILI.
Ehk? enolla on siihen syyt?kin.
HELLI.
Mutta etteh?n te toki kokonaan teatterin hy?dyllisyytt? kielt?ne?
GRYHLING.
Mit?p? hy?ty? siit? on sitten?
HELLI.
Se luopi eteemme el?vi? kuvia ihmisel?m?st?.
GRYHLING.
Min? n?en niit? mielest?ni aivan kyljikseni teatterin ulkopuolella, ja paljon paremmin todellisuudessa n?ytell??n kuin n?ytt?m?ll?.
AHRéN.
Tuo ei ole hullusti sanottu. Ja jos siell? sitten esitett?isiin vaan kauniita kuvia ihmisel?m?st?, mutta ei. Etsit??n alinomaa mit? likasimpia ja rumimpia.
KARHI.
Se, joka ei n?e kuvan varjopuolia, ei k?sit? valoisiakaan.
AILI.
Niink? arvelette?
HARTIN.
Jopa te olette v??r?ll? tolalla. Sen mukaan pit?isi johdonmukaisesti nuorille tyt?ille opettaa kaikki rumimmatkin asiat maailmassa.
KARHI.
Luonnollisesti.
HARTIN.
Ailille.
Mene nyt pukeutumaan, lapsukaiseni, pian on l?hdett?v?.
AILI.
Tule, Helli, sin? minun kanssani.
HELLI.
No -- tuota -- voinhan min? --
HARTIN.
Menk?? te tyt?t vaan rupattelemaan siell? rauhassa asianne. Me t??ll? v?ittelemme v?h?n viel?, koska --
Hymyilee.
herra Karhilla n?kyy niin hyv? halu olevan.
AILI.
Sin? Helli, n?yt niin mielell?si ottavan osaa keskusteluun. J?? sin? t?nne vaan.
Katkerasti.
Min? menen yksin.
Menee.
XIV:s KOHTAUS.
Edelliset, paitsi Aili.
KARHI.
Aili neiti n?kyy niin vastenmielisesti luopuneen keskusteluamme kuulemasta.
HARTIN.
Min? en tahdo h?nen lapsellista mielt??n h?irit? mill??n oudoilla asioilla. -- Se on minun kasvatustapani. Pysyk??n h?n viattomassa tiet?m?tt?myydess??n, niin kauan kuin se on mahdollista. -- Niin! Min? pyyt?isin selityst? ?sk?iseen kummalliseen v?itteeseenne. Tulisiko meid?n ?itien puhua suoraan tytt?rillemme mit? ep?siveellisimmist? asioista, vai mit? tarkoitatte?
KARHI.
Juuri ?idin velvollisuus on selitt?? ne perin pohjin tytt?rilleen, viel?p? pojilleenkin.
HARTIN.
Kuinka luulette te luonnollisen h?veli?isyyden sit? sallivan?
KARHI.
Se tapahtukoon askel askeleelta neitosen kasvaessa niin, ettei h?n t?ysik?iseksi tultuaan tied? milloin se on tapahtunutkaan.
GRYHLING.
Miksei kerrassaan!
AHRéN.
Kyll?p? te n?ytte suurta arvoa antavan immen puhtaudelle, h?veli?isyydelle, joka kuitenkin on neidon paras koristus.
KARHI.
Mit? oli Eevan h?veli?isyys, ennenkuin h?n oppi synnin tuntemaan. Yht? v?h?n voi puhua pienokaisen lapsen kuin Eevan h?veli?isyydest? ennen syntiinlankeemusta. Te tahdotte, ettei nuori neito tiet?isi mit??n niist? asioista, joitten suhteen h?nen pit?? h?veli?s olla, ja kuitenkin pid?tte h?veli?isyytt? h?nen parhaana koristuksenaan. H?nelle ei sanota, mik? synti on, mutta kiellet??n synti? tekem?st?. Pit??h?n meid?n tuntea vihollisemme voidaksemme h?nt? v?ltt??, vastustaa.
HARTIN.
Hell?n ?idin on mahdotonta sellaisilla asioilla puhtaan lapsen sielua tahrata. Jos h?n kerran miehel??n joutuu selvi?v?t ne asiat kaikessa tapauksessa.
GRYHLING.
Nauraen.
Eik?h?n!
HARTIN.
Siksip? j?t?mmekin nuo asiat miesten selitett?viksi.
HELLI.
Mutta kuinka k?y tavallisesti noitten puhtaitten sielujen, jos minunkin sallitaan mielipiteeni lausua? Saatuaan ensikerralla ?idilt? vastauksen, joka ei tyt?rt? tyydyt?, k?ytt?? h?n tilaisuutta uudelleen kysy?kseen, mutta saa tietysti samallaisen vastauksen. Vaikkapa h?n ei saisikaan ?idilt??n