Aili | Page 7

Se rupeaa rasittamaan minua oikein. Selitähän,
millaisia huhuja?
AHRÉN.
Sinä et nyt ole vielä siinä ijässä, siinä asemassa -- -- Niitä löytyy asioita,
joita ei voi nuorelle immelle selittää.
AILI.
Ja saamatta tietää syitä, pitäisi minun ruveta kammoamaan enoani.
Tiedätkö, tuo tuntuu minusta keveimmin sanoen kummalliselta.
AHRÉN.
Se saattaa siltä tuntua, mutta minä en nyt voi pitempiin selityksiin
ruveta. Pitäisihän sinun toki luottaa minuun sen verran, että, vaikka en
selitäkään syitä, uskot minun vakuutuksestani puhuvan.
AILI.
Niin, kyllä, kyllä. Miksi en minä uskoisi sitä, mutta voithan sinäkin
erehtyä. -- Ja minusta tuntuu muuten niin luonnottomalta, ettemme me
edes saa puhua avoimesti keskenämme mistä asioista hyvänsä. Se
aivankuin vieroittaa minua sinusta.
AHRÉN.
Mitäpä me sille voimme, kun se kerran on luvatonta.
AILI.
No emmekö me koskaan saa sellaisista puhua?
AHRÉN.

Kyllä, sitten kun olemme naimisissa.
AILI.
Nousee.
Siis kaikki on suljettu avioliiton verhon taakse.
AHRÉN.
Maailman järjestys on nyt kerran sellainen. -- No riittää tällä kertaa. --
Jo on aika lähteä konserttiin.
Menevät.
XVIII:s KOHTAUS.
Gryhling, sitten Emma.
GRYHLING.
Tulee.
No, johan ne ovat menneet. Saapas nähdä, kuinka kauan sitä kevättä
kestää. Ei ollut tyhmä sen Hellin ennustus takatalvesta. Oireita näyttää
jo alkavan ilmaantua. -- Hm! Peijakkaan poika se Karhikin. Pani eukon
pään aivan pyörälle saarnoillaan. Niin sitä tuli vaan, kuni vettä
syksyiseltä taivaalta. Hm! Tosin vähän lapsellinen! Toisellaiset
seuraukset olisi hänen kasvatusopistaan. -- Annas kun naiset, nuoret
likat, oppisivat kaikki hävyttömät asiat tietämään niinkuin miehetkin,
niin kyllä sitä sitten --. Saisi jutellakin kaikista asioista noin suoraan
vaan. -- Ei olisi se hullumpaa! Silloin ei kiusaisi ihmistä tuo pirullinen
siveellisyys, jota täytyy milloin varovasti silitellä, milloin kaartaa kuni
äkäistä rakkia. No, silloin kun minä laskettelisin sukkeluuksia, että
hörkössä olisi heidän korvansa.
Emma tulee astioita korjaamaan.
GRYHLING.

Itsekseen.
Siksipä saan tyytyä tällaisiin. Näitten kanssa saa olla, kuten tahtoo.
Panee verannan oven kiinni.
No, Emma! Etkö tahdo viiniä?
EMMA.
Ei, kiitoksia.
GRYHLING.
Mitä vielä.
Kaataa.
Skoolataanpas. Olemmehan me hyviä ystäviä.
EMMA.
No, jos herra tahtoo.
Juopi lasin reunasta hiukkasen.
GRYHLING.
Mitä siitä maistelemisesta. Juodaan pohjaan.
EMMA.
No, jos tahdotte.
Juopi pohjaan.
GRYHLING
Pitäähän meidänkin jollain tavoin itseämme huvitella, kun olemme
kotiin jäädä saaneet. Käyppäs istumaan tuohon. Ole sinä rouva, minä

olen herra.
EMMA.
Kuinka leikkisä herra tänään on.
GRYHLING.
Painaa Emman harteista istumaan sohvaan.
Kas noin!
EMMA.
No, mutta!
GRYHLING.
Kuinka vanha sinä olet?
EMMA.
Toisella kymmenellä.
GRYHLING.
Kas vaan, kuinka sukkela!
Ottaa vyötäisistä Emmaa.
EMMA.
No, mutta herra!
GRYHLING.
Pelkäätkö sinä minua? Olenko minä mielestäsi liian vanha ystäväksesi.
EMMA.

Mutta eihän sovi, että -- --
GRYHLING.
Mitä joutavia. Juodaanpas enemmän.
EMMA.
Älkäähän nyt toki!
GRYHLING.
Eikö se ollut hyvää?
Kaataa.
Kas noin!
Antaa Emmalle pikarin käteen.
Juo nyt vaan.
EMMA.
Voi, voi!
GRYHLING.
No, ei tässä nyt auta.
EMMA.
Eihän nuori tyttö saa väkeviä juoda.
GRYHLING.
Juopihan Ailikin.
EMMA.

Se on totta.
GRYHLING.
Kun minä sinulle tarjoan, ei sinun tarvitse mitään pelätä.
Viepi pikarin suulle.
Kas noin!
EMMA.
Juopi.
Minä tulen humalaan.
GRYHLING.
Mitä vielä. Ei tämmöisestä humalaan tulla. -- Minä pidän sinusta,
tiedätkö, Emma. Sinä olet niin reipas tyttö! Sanoppas, tahtoisitko sinä
jotakin. Pyydä minulta jotakin.
EMMA.
Minäkö?
GRYHLING.
Pyydä vaan!
EMMA.
Ettekö te suutu?
GRYHLING.
Mitä vielä.
EMMA.

Itsekseen.
Voi, voi! Jos uskaltaisin.
GRYHLING.
No?
EMMA.
Jos -- te -- nyt välttämättä tahdotte niin --
Hieroo ujosti lettiänsä.
GRYHLING.
Mitä? Sano vaan.
EMMA.
Niin voisittehan te -- -- --
GRYHLING.
Anna tulla!
EMMA.
Huomenna on äitini syntymäpäivä.
GRYHLING.
Tahtoisitko ostaa hänelle jotakin. -- Sehän on kaunista! -- No, mitä
tahdot sinä -- -- Mustan silkkiliinanko tahi -- --
EMMA.
No, vaikka. Mutta minua hävettää.
GRYHLING.

Minähän sinulle sitä tarjoan. Siis mustan silkkiliinan. -- No, mitä se
maksaa. Riittääkö kaksi kymmentä markkaa?
EMMA.
Riittää. Siinä on liikaakin, mutta minä tuon loput takasin.
GRYHLING.
Ei ole tarpeen!
EMMA.
Kiitoksia, hyvä herra luutnantti.
GRYHLING.
Ei sinun tarvitse näin kahden kesken ollessamme minua herraksi
nimittää, sano vaan Kalleksi tahi jotain sellaista. --
EMMA.
Voi, kuinka lystikäs te olette. Kalleksiko minä --
GRYHLING.
Niin, mutta minä tahdon ensin palkan lahjasta, ennenkuin sen saat.
EMMA.
Palkanko?
GRYHLING.
Yhden suukkosen.
EMMA.
Ohhoh!

GRYHLING.
Onko se muka liian paljon.
Vetää Emman luokseen.
Ole nyt kiltti vaan.
EMMA.
Äitini on kieltänyt suutelemasta ketään miestä.
GRYHLING.
Äitisi! Niin kaikki äidit kieltävät ja kuitenkin suutelevat kaikki tytöt.
EMMA.
Kaikki tytötkö?
GRYHLING.
Poikkeuksetta!
EMMA.
Se ei ole totta.
GRYHLING.
Enköhän minä tunne paremmin maailmaa kuin sinä.
EMMA.
Mutta eihän Aili ainakaan --
GRYHLING.
Eikö Ahréniakaan?

EMMA.
Niin, omaa sulhastaan?
GRYHLING.
Hän on kihloissa. Siksi saa hän vaan sulhastaan suudella; mutta sinä
olet vapaa, sinä!
EMMA.
Mistäpä minä sellaisia asioita ymmärtäisin.
GRYHLING.
Suutelee.
Kas noin!
EMMA.
Voi, voi!
GRYHLING.
Suutelee ja hyväilee.
No, tule nyt minun kamariini, niin saat rahat. Saatpa katsoa minun
kauniita kuvakirjojanikin.
EMMA.
Mutta ettehän minulle mitään pahaa tee?
Aikovat mennä.
GRYHLING.
Säikähtää.

Joku tulee. --
Emma menee verannan ovea avaamaan.
GRYHLING.
Itsekseen.
Hyvä alku ainakin!
Menee kamariinsa.
XIX:s KOHTAUS.
Emma, Aili, Ahrén.
Aili ja Ahrén tulevat.
AILI.
Miksi tämän