Aili | Page 6

pelto,
kuin valmis, tarkalla silmällä hoidettu uhkuva laiho?
GRYHLING.
Minä sanoisin yhtyväni teihin täydellisesti, jollette puhuisi noin
kiertelemällä ja koristelemalla selviä asioita, vaan sanoisitte suoraan,
että sellainen nainen vaan nykyjään kelpaa avioliittoon, joka jo on
aivan selvillä siitä, kuinka --
HARTIN.
Kaarlo! Muista, että tässä on naisia myöskin.
Gryhling nauraa hohottaa.
Te herra Karhi puhutte niinkuin ainakin sellainen, joka nykyaikaista
kirjallisuutta on ahminut. Mutta älkää luulko vanhoja vuosisatojen
kokemukseen perustuvia periaatteita voitavan muutamien
kynäniekkojen mielikuvaelmilla kumota.
AHRÉN.

Nuori mies sellainen kuin te, herra Karhi, luopi mielellään itselleen
kaikenlaisia kauniilta näyttäviä ilmalinnoja, jotka sitten, kun on opittu
maailmaa tuntemaan tarkemmin, haihtuvat kuni tuhka tuuleen.
KARHI.
Saanko vapaasti puollustaa itseäni, rouva Hartin.
HARTIN.
Tietysti!
KARHI.
Ahrénille.
Meidän nuorien silmille viskataan niin usein tuo muistutus: "Mitä sinä
keltanokka höpiset!", ettei se enää vaikuta.
AHRÉN.
Paha merkki.
HARTIN.
Minä lienen kylliksi iäkäs antamaan teille sen äidillisen neuvon, että
hankkikaa itsellenne ensin kokemusta, tulkaa isäksi ja kasvattakaa
lapsenne uusien periaatteittenne mukaan, mutta ruvetkaa sitten vasta
vanhaa kasvatustapaa vastustamaan, kun kokemus on takananne ja
työnne hedelmät näkyvissä, -- sitten vasta.
KARHI.
Hedelmistä minä juuri näen ettei äitiemme kasvatusoppi ole oikea, sillä
olenhan itse ja onhan kaikki veljeni ja sisareni sen mukaan kasvatettu.
-- Mutta en minä sillä väitä, että minun puollustamani uusi
kasvatustapa olisi ehdottomasti aivan oikea, vaikka olenkin varma, että
vanha on väärä.

HARTIN.
Te tahdotte siis repiä alas vanhan, voimatta tarjota uutta ehdottomasti
parempaa sijaan.
KARHI.
Kyllä se sitten selviää itsestään, kun vanha on murretuksi saatu.
XV:s KOHTAUS.
Edelliset, Aili.
AILI.
Tulee.
Nyt olen valmis.
HARTIN.
No, voimme sitten lähteä.
AHRÉN.
Konserttihan alkaa vasta puoli kahdeksan.
AILI.
Ja minun pukeutumiseni kanssa pidettiin sellaista kiirettä.
HARTIN.
Aili!
Ahrénille.
No te voitte viipyä täällä vielä hetken. Ei ole sopivaakaan tulla sinne
liian aikaiseen. Me lähdemme siis!

KARHI.
No niin! Hyvästi!
AILI.
Hyvästi! Käykää meillä vastakin.
HELLI.
Hyvästi, Aili.
AILI.
Sinun pitää käydä useammin meillä.
HARTIN.
Mennessään.
Ajatte sitten vosikalla. Tähän aikaan liikkuu jo kaikellaista väkeä
kaduilla.
Menevät.
XVI:s KOHTAUS.
Aili, Ahrén, Gryhling.
AILI.
Mitä keskustelitte te täällä minun poissa ollessani?
AHRÉN.
Karhihan se täällä urheili kielensä kanssa.
GRYHLING.
Vahinko, ettet ollut kuulemassa. Olisi siitä sinulle hyötyä ollut. Sillä on

kieli hallussaan, sillä pojalla.
AHRÉN.
Lörpöttelee puita heiniä niinkuin keltanokka ainakin.
GRYHLING.
Ei suinkaan! Päinvastoin näkyy hän ymmärtävän hyvinkin asioita.
AILI.
Sen verran kuin minä Karhia tunnen, en toden totta luulisi häntä
pelkäksi lörpöttelijäksi. Kyllä hän on teräväjärkinen, ajatteleva
nuorukainen.
AHRÉN.
Niinkö arvelet. No, sittenhän te kaksi
Osoittaa Gryhlingiä ja Ailia pilkallisesti.
sovitte hyvin yhteen.
AILI.
Enoni ja minäkö? No, se on tietty.
Ahrén menee verannan ovelle.
Vaikka äiti aina enoa toruu, pidän minä hänestä paljonkin.
Taputtaa Gryhling'iä kädelle.
Ollaanhan me hyviä ystäviä, vai kuinka, eno?
GRYHLING.
Joll'et sinä sisareni tytär olisi, voisi meistä tulla hyvinkin hyvät ystävät.

AILI.
Mitä tarkoitatte?
GRYHLING.
Sinä olet kasvatettu niin kokonaan toisellaisia ihmisiä varten, kuin minä
olen, ett'et sinä minua voisi ymmärtää.
AILI.
Minä tahdon oppia tuntemaan sinua.
GRYHLING.
Hm!
AILI.
Mitä se Vilhelm siellä katselee? Oletko loukkaantunut? Fyi, kuinka
lapsellinen. Vai oletko mustasukkainen?
AHRÉN.
Mustasukkainen!
AILI.
No, ethän sinä siitä toki loukkaannu, ett'en minä ole ihan samaa mieltä
sinun kanssasi, ja uskallan sen sanoa.
GRYHLING.
Jos muistat äitisi oppia, et sano niin.
AILI.
Kuinka?

GRYHLING.
Eikö sinua ole opetettu kaikessa mukaantumaan toisen tahdon alle,
ensin äitisi ja sitten --?
AILI.
Sitten?
GRYHLING.
Hm!
AILI.
Aina sinä lopetat tuolla kummallisella "hm".
GRYHLING.
Hm! -- Mutta te tahdotte kai olla kahden kesken. -- Minä jätän teidät.
AILI.
Ei! Istu vaan täällä. Onhan hauskempi kolmen pakinoida.
GRYHLING.
Hm!
XVII:s KOHTAUS.
Ahrén, Aili.
AHRÉN.
Kuule, Aili, minä tahdon sanoa sinulle vakavan sanan.
AILI.
Leikillisesti.

No!
AHRÉN.
Tämä ei ole mitään leikkiä.
AILI.
Tekeytyy totiseksi.
No, annas tulla!
AHRÉN.
Sinun pitää olla varovainen tuon enosi suhteen.
AILI.
Kummastuen.
Enoni suhteenko varovainen?
AHRÉN.
Katso, sinä et sitä ymmärrä. Hän on entinen upseeri, on elänyt
aikoinaan noin "liian vapaasti", hänellä on sanalla sanoen
ominaisuuksia, jotka tekevät hänet sopimattomaksi sellaisen nuoren
immen kuin sinun luottamusmieheksi.
AILI.
Minä en ymmärrä.
AHRÉN.
Enempää ei sinun ole tarviskaan ymmärtää. Lupaathan noudattaa
neuvoani?
AILI.

No, mutta selitähän. Mitenkä on hän elänyt sitten vapaasti? Mitä pahaa
siinä on?
AHRÉN.
Hm!
AILI.
Taasen tuo harmillinen, salaperäinen "hm". Tiedätkö, sinä teet minut
uteliaaksi. Sanoit nuo sanat "liian vapaasti" niin kummallisella äänellä,
että minusta tuntuu niissä piilevän jotakin, jota en ole käsittänyt tähän
asti laisinkaan.
AHRÉN.
Upseerit, näetsen, elävät tavallisesti hyvin hurjasti, juovat, lyövät
korttia ja muuta sellaista. He ovat huoletonta väkeä, joilla ei ole mitään
syvempiä ajatuksia, periaatteita. Heiltä ei neitonen voi mitään hyvää
oppia, päinvastoin.
AILI.
Enostani on minulla, Vilhelm kulta, toisellainen ajatus. Hänellä on
päinvastoin hyvinkin paljon tuollaisia itsenäisiä ajatuksia, joilla hän
useasti saattaa äitinikin hämilleen. Jos hän on aikoinaan juonut ja
korttia lyönyt, en minä häntä tuomitse. Ei hän minulle sellaisia
opettamaan rupea. Kyllä sinä tuomitset häntä väärin kokonaan.
AHRÉN.
Eikä hänen elämänsä nytkään ole moitteetonta. Päinvastoin liikkuu
hänestä pahojakin huhuja.
AILI.
Pahoja huhujako? Millaisia?
AHRÉN.

Hm!
AILI.
Taasen tuo "hm".