Abdallah eli nelilehtinen apila | Page 6

tulisesti näihin harjoituksiin, että jo ensi päivinä
oppi kaikkein puustavien numero-arvon. Myös lupasi sheiki, kun hän
opetuksen päätettyään syleili häntä mennäkseen pois, että, jos hän
pitkitti sillä tavoin, hänestä kerta tulis oppineempi kuin itse opetusisä
oli. Sitten meni hän tiehensä, huolimatta edes katsahtaa Abdallahin
puoleen.
Tämän ensimmäisen opetuksen jälkeen, joka hänen veljelleen oli
annettu ja johonka hän niin mielellään olis tahtonut käydä osalliseksi,

poika-raiska tunsi mielensä kovin raskautetuksi. Hänelläpä olikin uusi
koetus varalla. Jo seuraavana päivänä hän lähetettiin arolle äitinsä
lampaita paimentamaan. Ei hän kumminkaan yksinään ollut: hän oli
pantu enonsa, erään vanhan nilkun ja silmäpuoli paimenen, mutta hyvin
viisaan ja kokeneen miehen katsannon alle. Hafiz, tämä oli Haliman
veljen nimi, oli urhoollinen sotija, siivo moslemi, joka oli paljon nähnyt
ja kärsinyt, Jussufin, Abdallahin isän, entisenä toverina, ja hänen
vierellään tullut haavoitetuksi, ja hän oli tämän miltei loppuneen suvun
viimeinen turva. Yksinään ja lapseton kuin oli, hän rakasti sisarensa
poikaa kuin isä poikaansa.
Hän se nyt oli joka oli vastustanut sitä tuumaa että Abdallahista
tehtäisiin oppinut mies.
-- Tahdotko sinä, sanoi hän nuorelle beduiinille, tahdotko tietää
enemmän kuin profeeta (jota Jumala siunatkoon ja varjelkoon!)? Mitä
tulee sinun siis lukea? Koraaniako? Ryysyrievulleko vai sydämeesikö
sinun tulee tuo pyhä sana piirustaa? Ulkonaiset kirjat, mitä hyvää niistä
on? Eikö kaikki ole koraanissa sanottuna? Eikö juuri noille
ajattelemattomille sieluille jotka etsivät totuutta muualta ole kirjoitettu:
"Jotka etsivät muita suojelijoita kuin Jumalata, ovat hämähäkin
kaltaiset joka pesäänsä rakentaa; onkopa mitään heikompaa pesää kuin
hämähäkin on? Jospa vaan sen tietäisivät!"[12] Kaikki nuot ihmiset
joiden sielut asuvat kirjoissa ovat kuin aasit jotka ovat kuormatut toisen
rikkaudella: se vaan painaa heitä maahan alas. Ihminen ei ole syntynyt
toisten ajatuksia keräämään ja arkkuun kätkemään; hän on syntynyt
toimimaan. Käy eteenpäin, poikani, rehellisellä sielulla ja
jumalanpelvolla sydämessä. Mieheksi tultuasi Jumala on antava sinulle
viisautta ja oppia niinkuin hän ennen vanhaan antoi Jaakopin pojalle.
Tällä tavalla hän hurskaita palkitsee; hän itse on sen sanonut.[13]
Nämät sanat panivat Abdallahin sydämen liekkiin. Joka päivä, kun
helle pakoitti heitä teltissä pysymään, luki Hafiz Jussufin pojalle ulkoa
muutamia värsyjä pyhästä kirjasta, antaen hänen sitten aina kertoa niitä
ulkomuistilta. Tällä tavalla opetti hän hänelle vähitellen koko koraanin,
alkaen Fattah'ista ja noista lyhvistä luvuista joissa puhutaan Ihmisistä,
Aamuruskosta ja Jumalan ykseydestä, ja lopettaen noihin pitkiin ja

kauniisin opetuksiin joita luvut Naisista, Amramin perheestä ja
Lehmästä sisältävät. Poika oli kuin erämaan hieta, joka imee kaikki
sateenpisarat, antamatta ainoankaan mennä hukkaan; hän ei koskaan
kyllästynyt kuulemasta enon laulavan tuota tahdillista prosaa, joka on
runollisuutta yhtä paljon ylempää kuin Jumalan sana on ylempää kuin
ihmisen sana. Öin ja päivin kertoili hän itsekseen noita sääntöjä, joissa
kaunopuheisuus ja viisaus yhtä tiheässä seuraavat toisiaan kuin helmet
kaulanauhassa. Kun joku kunnon moslemi aikoi antaa juhlapidot
tovereilleen tahi kunnioittaa jonkun ystävä vainajan muistoa, ainapa
silloin käännyttiin tämän ontuvan vanhuksen ja hänen opetuslapsensa
puoleen, saadakseen koko koraani, taikka joku sen
kolmestakymmenestä osastosta, muistosta luetuksi. Istuen kehässä
kentällä mestarin ja opetuslapsen ympärillä, Beni-Ameurit ihastuksella
kuuntelivat tuota jumalallista sanaa. "Jumala on suuri!" he huusivat.
"Gabriel ei ollut tätä nuorukaista ihanampi, silloin kun hän profeetan
sydämeen laski ilmoitetun pyhän sanan."
Eikä ainoastaan koraanin tekstiä Hafiz opettanut sisarensa pojalle; hän
tutustutti hänet myöskin niihin profeetan lauseisin jotka hänen
ystävänsä ovat meille säilyttäneet. Hän opetti hänelle ne neljä suurta
velvollisuutta joihin Jumala sitoo kaikki jotka pelastua tahtovat, viisi
jokapäiväistä rukousta, almuin annot, paaston ramadan aikana,
Mekkaan vaelluksen. Hän opetti hänet vihaamaan seitsemää
kuolemansyntiä, noita syntiä jotka synnyttävät satoja muita ja
kuolettavat sieluja: epäjumalanpalvelusta, tuota rikosta jota Jumala,
nimenomaisen sanan mukaan,[14] ei koskaan anna anteeksi, murhaa,
väärää syytöstä avioliiton rikkomisesta kunniallista naista vastaan,
vääryyttä isättömiä ja äitittömiä kohtaan, koron kiskomista, karkausta
sotaretkeltä uskottomia vastaan, tottelemattomuutta vanhemmille.
-- Oi poikani, sanoi hän hänelle joka opetuksen lopulla, sinä joka
Jumalan päätöksen voimasta olet tullut luetuksi niiden joukkoon jotka
ovat raamatut vastaanottaneet, kerro itselles joka päivä tämä
jumalallinen lupaus jossa täällä alhaalla on koko meidän
väkevyytemme ja kaikki meidän toivomme: "Joka tottelee Jumalaa ja
profeetaa, hän on vaeltava niiden kanssa joille Jumala on armollinen
ollut, profeetain kanssa, rehellisten kanssa, marttyrein kanssa,

hurskaiden kanssa. Mikä jaloinen seura! Semmoinen on Jumalan
hyvyys, ja Jumala tietää kaikki!"[15]
Ettei Abdallahta kyllästyttäisi, kertoi Hafiz vaihetuksen vuoksi
myöskin historian jostakusta noita lukemattomia profeetoja, joihin
Jumala, Muhamedin tuloa odottaessaan, oli totuutta istuttanut. Niissä
oli Aatami, jolle Jumala hyvyydessään opetti kaikkein olentoin nimet.
Enkelien herran käskystä nämät tulesta syntyneet olennot kumarsivat
maan mudasta vedettyä ihmistä; yksi ainoa ei tehnyt sitä. Se oli
kiittämätön Eblis, jonka kopeus syöksi perikatoon. Kovaksi onneksi
Aatami ja Eeva antoivat vihollisen vietellä heitänsä ja maistivat
kiellettyä hedelmätä. Rangaistakseen heitä tästä tottelemattomuudesta
Jumala ajoi heidät pois paratiisista. Aatami heitettiin Serendib saarelle,
jossa vieläkin nähdään hänen jalkansa jälki; Eeva putosi Djeddahiin,
elääkseen siellä kaksisataa vuotta yksinäisyydessä; mutta Herra armahti
viimein molempia puolisoita ja Gabriel yhdisti heidät jälleen Arafat
vuorella, lähellä tuota ihmetekojen paikkaa, jossa Abrahamin ja
Ismaelin sittemmin oli perustus pyhälle Kaaballe laskettava.
Eräällä toisella kerralla jutteli raajarikko, kuinka Jumala näytteli
Abrahamille taivasten