Abdallah eli nelilehtinen apila | Page 3

nainen oli tuskin lähtenyt
huoneesta kun egyptiläinen vei dervishin kehdon luoksi ja pyysi häntä
toimittamaan hänen poikansa horoskopoa.
Lasta tarkasti katseltuaan nousi dervishi huoneen katolle ja teki tähdistä
vaarinottoja. Sitten otti hän hiilen, jonka jakoi useampaan "huoneesen",
asetti niihin kiertotähdet ja selitti viimein että tähdet eivät olleet
epäsuosiolliset. Vaikka Mars ja Venus olivatkin osan-ottamattomat,
Merkurio sitä vastoin esiintyi sitä suosivaisempana. Tässä oli kaikki
mitä hän taisi sanoa niihin kahteen sekiiniin, jotka Mansur oli hänelle
antanut.
Kauppias vei ennustajan jälleen huoneesen ja sanoi, pitäen hänen
silmäinsä edessä kahta isoa dubloonia:

-- Enkö millään keinoin saa tietää enempää. Ovatko tähdet jo
ilmoittaneet kaikki salaisuutensa?
-- Taito on ääretön, vastasi dervishi, halukkaasti käyden syöttiin jota
hänen edessään pidettiin; vielä saatan sanoa sinulle minkä
taivaanmerkin vaikutuksen alaisena lapsi täällä tulee elämään.
Tähtein-ennustaja veti nyt vyöltään salaopillisen taulun ja pronssisen
piirustimen ja kirjoitti taululle äitin ja lapsen nimen, pannen joka
kirjaimen eri riville. Sitten teki hän laskun kirjainten numero-arvosta ja
lausui, katsellen Mansuria kiiluvin silmin:
-- Onnellinen isä, poikasi on syntynyt Vaaka-merkin alla; jos hän saa
elää, hän voi onnelta odottaa kaikkea.
-- Kuinka, jos hän saa elää? huudahti Mansur. Mitä näet sinä tuosta
kirotusta taulusta? Uhkaako poikaani mikään vaara?
-- Uhkaa, vastasi dervishi, vaara uhkaa jota en saata likemmin ilmoittaa:
hänen paraasta ystävästään tulee hänen suurin vihollisensa.
-- Ah, kuinka varomaton olin olla! Tuostako erämaan lapsesta, jonka
olen pannut tähän kehtoon, kerta tulisi minun poikani murhaaja? Jos
sen uskoisin, kuristaisin sen heti paikalla.
-- Jumalan tähden, kavahda toki mokomaa tekoa. Jos poikasi henki on
tuon lapsen hengen varassa, niin siten tappaisit heidät molemmat. Ei
ole mitään mikä varmasti sanoisi että tästä erämaan lapsesta, joka on
määrätty elämään erämaan teltissä, kerta tulee Djeddahin rikkaimman
kauppiaan paras ystävä. Voiko ihminen välttää kohtaloaan? Voiko hän
muuttaa mitä enkelien kynä on kirjoittanut? Mitä on kirjoitettu, se on
kirjoitettu.
-- Kyllä vainenkin, sanoi kauppias, mutta Jumala (ylistetty olkoon
hänen nimensä) on kirjain kirjassa sanonut: "Älkäät omin käsin
heittäytkö turmioon".[7]
-- Kuoleman päivä, vastasi dervishi juhlallisesti, on yksi niistä viidestä

salaisuudesta, joiden avaimet Jumala on itselleen pidättänyt. Muista
kertomusta siitä miehestä joka istui Salomon vierellä kun Azrael tuli
käymään kuninkaan luona. Kuultuansa että se oli kuoleman enkeli,
sanoi hän Salomolle: "Näyttää niinkuin hän tahtois ottaa minut. Käske
tuulen viedä minut Indiaan." Ja tuuli vei hänet pois. Azrael sanoi nyt
kuninkaalle: "Minua hämmästyttää että näen tuon miehen täällä.
Minulla oli käsky ottaa hänen sielunsa Indiassa ja nyt tapasin hänet
Palestinassa." Kuolemata emme voi välttää. Menetellemme miten
hyvänsä, ennen tahi myöhemmin tuo käsi, joka alati on lyömään
valmiina, putoaa päällemme. Viisahin on se joka uskaliaasti katsoo
häntä silmiin, pelkäämättä ja rohkeilematta.
Nämät sanat lausuttuaan tähtein-ennustaja kumarsi jättääkseen hyvästiä
Mansurille, joka kumminkin tarttui häntä kaapuun ja pidätti häntä.
-- Onko mitään muuta jota tahdot kysyä minulta? sanoi dervishi,
tarkasti katsellen egyptiläistä.
-- On, vastasi kauppias, mutta minä en rohkene puhua. Kuitenkin sinä
näytät olevan minun ystäväni, ja koska poikani etu on kysymyksessä,
tottapa annat isän heikkouden anteeksi. Tottapa mies noin viisas kuin
sinä, joka ymmärrät mitä tähdet merkitsevät, on ulotuttanut
tiedonhalunsa vieläkin edemmäksi. Sanotaan ihmisiä löytyvän, jotka
tutkimuksillaan tiedon perään ovat onnistuneet keksimään Jumalan
suuren nimen, tuon nimen joka vaan on ilmoitettu patriarkoille ja
profeetalle (olkoon hän siunattu!), tuon nimen jonka paljaalla
lausumisella kuolleita herätetään ja eläviä tomuksi muutetaan, tuon
nimen joka panee maailman perustukset tärisemään, joka lannistaa
helvetin vallat, vieläpä itse Eblis'inkin, tottelemaan kuin orja. Tunnetko
sattumoisiin jonkun noista ylämaailman hengistä ja luuletko hänen
kieltäyvän tekemästä erästä apua miehelle, jolla ei ole sitä mainetta että
on kiittämätön?
-- Sinä olet juuri viisaus itse, vastasi tähtein-ennustaja masennetulla
äänellä, astuen likemmä kauppiasta; sinuun käy luottaminen; mutta
sanat ovat paljasta lörpötystä, ja kauniimmat lupaukset ovat kuin
unennäköjä, jotka jo aamulla ovat olleet ja menneet.

Mansur ei vastannut, vaan sen sijaan pisti oikean kätensä dervishin
pitkään takinhihaan ja pani yhden sormistaan ennustajan käteen.
-- Yksi kukkaro,[8] vastasi tämä ylenkatseellisesti liikahtaen, -- se on
juuri minkä kameeli maksaa. Ketä luulet niin mielettömäksi että
henkensä uhalla vaivaa saatanata niin vähällä palkalla?
Egyptiläinen oikasi vielä yhden sormen, katsellen ennustajaa, jonka
kasvot osoittivat kylmää välinpitämättömyyttä; vähän aikaa ääneti
oltuaan veti hän syvän huokauksen ja oikasi vielä yhden.
-- Kolme kukkaroa, sanoi ennustaja, se on orjan ja epäuskoisen hinta.
Mahomettiläisen sielu ei tyydykään niin halpaan hintaan. Erotkaamme,
Mansur, ja unhottakaamme ne varomattomat sanat jotka lausuit.
-- Älä luovu minusta! huudahti kauppias, tarttuen dervishiä käsivarteen.
Viisi kukkaroa on suuri summa, ja siinä on kaikki minkä saatan tarjota.
Jos niin tarvitaan, annan sieluni kaupantekijäisiksi; yhteinen vaaramme
on takauksena vaitiolostani.
-- No niin, anna tänne ne viisi kukkaroa, vastasi velho, ystävyyteni
sinuun saa täyttää mitä puuttuu. Minä tunnustan heikkouteni: en ole
saattanut nähdä sinua tuntematta minuani vedetyksi sinun puoleesi.
Kunpa vaan tämä löyhämielisyyteni ei tulis minulle kovin paljon
maksamaan!
Mansur meni rahoja noutamaan: dervishi punnitsi niitä useita kertoja
kädessään ja pisti ne vyöhönsä suuren sielun ylevällä
välinpitämättömyydellä; sitten otti hän lampun, astui kolme kertaa
kehdon ympäri, kummallisia