Abdallah eli nelilehtinen apila | Page 5

ilonsa oli saada huvitella h?nt?, auttaa ja puolustaa h?nt?. Kaikissa leikeiss?, kaikissa juhlatiloissa piti pienell? kauppiaalla olla ensimm?inen sija, ja jos jostain asiasta jankka nousi, oli Abdallah aina, ja h?n yksin??n se joka, sukkela, vahva ja rohkea kuin er?maan poika ainakin, tappeli heid?n kummankin puolesta.
Omar salli mielell??n Abdallahin olla h?nt? etev?mpi arvossa, niinkuin h?n my?s oli jo k?sitt?nyt kaiken sen hy?dyn mik? h?nell? tulis olemaan harkitsemattomasta rakkaudesta. Vitkallinen kuin kaupunkilainen ainakin, h?n harvoin liikkui teltist? ulos; beduiini (er?maalainen) juoksenteli hevosten jaloissa, painiskeli nuorten varsain kanssa ja kiipeili kameelien selk??n tarvitsematta pakoittaa heit? polvilleen rupeamaan, sill? aikaa kun egyptil?inen, istuen jalat ristiss? matolla, kulutti suuren osan p?iv?? nukkumalla. T?m? halveksi noita meluisia huvituksia, jotka olivat Abdallahin ihastus. Jos h?n oli leikkim?ss? muiden lasten kanssa, h?n vaan tahtoi olla kauppias olevinaan: Mansurin pojalla oli merkillinen taito vaihtaa daadelia sitruunaan, sitruunaa apelsiiniin, apelsiinia korallipalaseen taikka muuhun koristukseen. Kymmenvuotiaana oli Omar jo keksinyt ett? hy?dyllisin keino k?ytt?? rukousnauhaa oli sen k?ytt?minen luvunlasku-koneeksi. Muuten h?n ei mill??n muotoa ollut mik??n kiitt?m?t?n olento; h?n rakasti velje??n tavallansa. Tuhansilla hyv?ilemisill? otti h?n vastaan Abdallahta, joka tuskin koskaan tuli kotiin tuomatta muassaan banaaneja, granaatteja, aprikooseja taikka muita hedelmi?, joita oli saanut l?hiseudun naisilta, joiden tyk?n? h?n, armaan ja vilkkaan luonteensa t?hden, oli erinomainen lemmikki. Hellyyden osoituksillaan arvasi Omar aina saada h?net tarjoamaan mit? h?nen mielens? milloinkin teki, mutta h?nen tyytyv?isyytens? sukkeluuteensa ei ollut suurempi kuin veljen ilo oli siit? ett? n?in sai itselt??n ry?st?tt?? sille jota h?n rakasti. Itsekukin meist? syntyy yhdess? onnensa kanssa, jota h?n kantaa kaulassaan kuin raskaita vitjoja, jotka h?nt? muassaan viev?t. Leijonan imett?m? kettu pysyy aina kettuna, ja kauppiaan pojasta ei saada ik?n? beduiinia.
Kun Abdallah oli t?ytt?nyt kymmenen vuotta, h?nen kasvatuksensa oli, Haliman huolenpidosta, loppuun saatettuna: h?n tiesi kaikki mit? Beni-Ameurin tulee tiet??. Jussufin poika tiesi luetella sukunsa ja heimokuntansa sukutaulun; h?n tiesi kaikki hevosten syntyper?t, nimet, liikanimet, karvan ja merkit; h?n osasi t?hdist? sanoa mik? tunti milloinkin y?ll? oli, samoin kuin varjo sanoi h?nelle p?iv?n tunnit. Ei kukaan osannut paremmin kuin h?n saada kameeleja polvilleen rupeamaan, ei kukaan laulanut heille maireellisemmalla ??nell? noita surumielisi? lauluja jotka lyhyent?v?t heid?n matkaansa ja kivottavat heit?, helteest? ja v?symyksest? huolimatta, jouduttamaan kulkuansa. H?n oli jo oppinut pyssy?kin k?sittelem??n ja hoiti miekkaa ja keih?st? kuin jos jo olis ollut kymmenell? karavaanimatkalla. Ilokyyneli? vuodattaen Halima katselikin t?t? nuorta miehuutta. H?n tunsi h?nens? uljaaksi synnytt?m?st??n miehen, ja iloiseksi n?kem?st??n ett? lapsesta jota h?n oli helmassaan kantanut kerta oli tuleva h?nen kansansa kunnia ja h?nen heimokuntansa rakkaus.
Halima oli oikea mosleminainen. H?n tiesi ett? viisaus, voima ja lohdutus ovat etsitt?v?t Jumalalta yksist?ns?. Lapset olivat parahiksi t?ytt?neet seitsem?n vuotta kun h?n jo opetti heid?t toimittamaan heid?n viisi jokap?iv?ist? rukoustaan ja pesuansa. Aamulla kun hime? siinne valaisi it?ist? taivaanrantaa, keskip?iv?ll? kun aurinko paistoi ylinn? taivaalla, iltap?iv?ll? kun varjot alkoivat pidenty?, illalla kun aurinko meni mailleen ilmanrannalla, y?ll? kun pimeys peitti maanpiiri?, levittiv?t Omar ja Abdallah rukousvaippansa maahan ja lukivat, Mekkaan p?in k??ntynein?, nuot pyh?t, kaiken heid?n uskontonsa sis?lt?v?t sanat: "Ei ole muuta Jumalata kuin Jumala, ja Muhamed on h?nen profeetansa." Rukouksen j?lkeen oli Haliman tapa kertoa lapsille Aisha'n opetuksia -- opetuksia jotka h?n oli ottanut ohjeeksi kaikessa el?m?ss??n.
-- Sieluni lapset, sanoi h?n heille, kuulkaat mit? Aisha, profeetan korkeasti rakastettu puoliso, se verraton neitsy, oikeauskoisten ?iti, vastasi er??lle moslemille, joka pyysi neuvoa h?nelt?. K?tkek??t visusti n?m?t pyh?t sanat; ne ovat profeetan oma testamentti ja totuuden helmi:
"Tunnustakaat ettei ole useampaa kuin yksi ainoa Jumala, pysyk??t lujina uskonnossanne, valistakaat ymm?rryst?nne, hillitk??t kielenne, alaspainakaat vihanne, kavahtakaat tekem?st? sit? mik? paha on, pit?k??t seuraa hyv?in kanssa, peitt?k??t l?himm?isenne vikoja, lohduttakaat k?yhi? almuillanne ja odottakaat ijankaikkisuutta palkaksenne."
N?in n?m?t kasvatettiin, molemmat samalla rakkaudella suosittuina, ja niin hell?ll? ja kumpaakin kohtaan yht?l?isell? rakkaudella, etteiv?t olleet aavistaneetkaan ett? olivat eri-verellisi?. Muuanna p?iv?n? astui kumminkin telttiin vanhus, joka kantoi k?dess??n valkeaksi maalattua puutaulua, jolle kauniita mustia kirjaimia oli maalattu. T?m? sheiki[10] nautti suurta arvoa heimokunnassaan; hokuna oli ett? h?n nuoruudessaan oli harjoittanut oppia Kairon loistavassa moskeassa El-Azhar'issa, t?ss? valonl?hteess? joka on oikeauskoisten ylpeys ja uskottomain tuska. H?n oli niin oppinut ett? osasi koraania lukea ja ruokokyn?ll? kirjoittaa Jumalan yhdeks?nkymment? nime? ja koko Fattah'in.[11] Beduinin suureksi ihmeeksi omisti ukko, hiljaa puheltuaan Haliman kanssa, joka pisti kukkaron h?nen k?teens?, huomionsa vaan Mansurin pojalle. H?n taputti t?t? p??laelle is?llisell? hellyydell?, asetti h?net vierelleen istumaan, pani taulun h?nen k?siins? ja antoi h?nen, n?ytetty??n kuinka h?nen tuli p??t??n ja ruumistaan heiluttaa muistoa helpoittaaksensa, laulaen kertoa koko kirjaimiston. Omar halustui niin tulisesti n?ihin harjoituksiin, ett? jo ensi p?ivin? oppi kaikkein puustavien numero-arvon. My?s lupasi sheiki, kun h?n opetuksen p??tetty??n syleili h?nt? menn?kseen pois, ett?, jos h?n pitkitti sill? tavoin, h?nest? kerta tulis oppineempi kuin itse opetusis? oli. Sitten meni h?n tiehens?, huolimatta edes katsahtaa Abdallahin puoleen.
T?m?n ensimm?isen opetuksen j?lkeen, joka h?nen veljelleen oli annettu ja johonka h?n niin mielell??n olis tahtonut k?yd? osalliseksi, poika-raiska tunsi mielens? kovin raskautetuksi. H?nell?p? olikin uusi koetus varalla. Jo seuraavana p?iv?n? h?n l?hetettiin arolle ?itins?