Abdallah eli nelilehtinen apila | Page 4

savulla, joka n?ytti tulevan sein?st?, ja t?m?n savun keskell? luuli Mansur n?kev?ns? jonkun afrit'in[9] perkeleelliset kasvonmurteet ja liekitsev?t silm?t. Dervishi tarttui h?nt? kiivaasti k?sivarteen, ja molemmat heitt?ysiv?t matolle, painaen k?det silm?ins? eteen.
-- Puhu, sanoi dervishi l??h?tt?v?ll? ??nell?, puhu, mutta ?l? katso yl?s, niin totta kuin henkesi pit?? tahdot. Kolme asiata saatat sinulles toivottaa. Eblis on tullut, ja Eblis on kuuleva rukouksesi.
-- Soisin pojastani tulevan rikkaan kaikeksi elinajakseen.
-- My?nnet??n, vastasi hautamainen ??ni, joka tuntui tulevan huoneen kaukaisimmasta per?st?, vaikka Mansur oli n?hnyt hahmun ihan silm?ins? edess?.
-- Viel? soisin, jatkoi egyptil?inen, ett? pojallani aina olis hyv? terveys, sill? mit?p? on rikkaudesta ilman terveytt?!
-- My?nnet??n, vastasi ??ni.
Nyt seurasi hetkisen ??nett?myys. Mansur ei oikein tiennyt mik? h?nen kolmas pyynt?ns? tulis olemaan. Pyyd?nk? h?nelle hyv?? p??t?? ajatteli h?n. En pyyd?, h?n on minun poikani ja h?nest? tulee yht? viekas kuin min?kin olen. Yht?kki? johtui h?nell? dervishin ennustus muistiin. Koska h?nen paras yst?v?ns? on h?nelle vaarallinen, sanoi h?n itsekseen, h?nell? on vaan yksi keino pelastukseen, ja se on ettei h?n rakasta ket??n eik? huoli kenest??n muusta kuin itsest?ns?. Ilmankin ihminen vaan h?iritsee el?m?ns? nautintoa pit?m?ll? muista murhetta, ja jos teemme ihmisille hyv??, saamme vaan kiitt?m?tt?myytt? palkaksi.
-- Soisinpa, sanoi h?n lopuksi, ett? pojastani tulisi oikein itsek?s ihminen.
-- My?nnet??n, vastasi hirve? kiljahus.
Tuo kiljahus pani egyptil?isen semmoiseen kauhistukseen, ett? h?n pysyi samassa asennossa j?rk?ht?m?tt?m?n?, kunnes ennustaja nyk?isi h?nt? takista ja k?ski h?nen nousta yl?s.
Samassa hulmahti tulta lampusta ja koko huone n?ytti olevan ilmivalkeassa. Varomattomuudestaan s?ik?htynyt Mansur sy?ks?hti ovesta ulos, n?hd?kseen oliko h?n en?? hengiss?k??n ja oliko kaikki h?nen kartanossaan viel? entisell??n.
Sill? aikaa kun dervishi, mielenmaltilla miehen jonka tottumus on ter?stytt?nyt pelkoa vastaan, otti kaapua ja varvikkaita p??llens?, juoksi er?s nainen lasten kehdolle. Se oli Halima, joka kaiken ajan mink? lumousn?ytelm? oli kest?nyt oli seisonut juuri oven takana. Mansurin ?kkipikainen hy?kk??minen huoneesta ulos oli viel? enemmin s?ik?hytt?nyt h?nt?; h?nen silm?ns? olivat levottomat, ja tuskin oli h?n enn?tt?nyt k?tkyen vierelle kun h?n kasteli sormensa ja kuljetteli sit? lasten otsain p??llitse, mumisten joitakin loihtusanoja taikausta ja noituutta vastaan. Dervishin maltillinen ja kunnioitusta vaikuttava katsanto asetti kumminkin kohta h?nen levottomuutensa. H?n oli pahoillaan siit? ett? oli pit?nyt ep?luuloja noin hurskaasta miehest?, jonka kasvoissa pyhyyden tyyneys kuvastui. H?n meni kunnioittavasti esille ja suuteli h?nen kaapunsa lievett?.
-- Pyh? mies, sanoi nainen, poikani on is?t?n lapsi ja min? olen k?yh? nainen; minulla ei ole muuta tarjota sinulle kuin kiitollisuuteni, mutta -- --
-- Et tarvitsekaan enemp?? sanoa, huudahti t?htein-ennustaja; min? tied?n edelt?k?sin mit? aiot anoa. Sin? tahdot ett? pojastasi tulis rikas, eik?s niin? Mutta siihen et tarvitsekaan minun apuani. Laita poikasi kauppiaaksi ja anna h?nen varastaa yht? viekkaasti kuin Mansur vanhus on sit? tehnyt; laita h?net bashibutsuk'iksi ja anna h?nen rosvota velji?ns?; laita h?net dervishiksi ja anna h?nen imarrella ja valhetella. Kaikki paheet viev?t rikkauteen kun vaan ovat ahneuteen, rumimpaan niist? kaikista, yhdistettyin?. Siin? on sinulle el?m?n salaisuus. J?? hyv?sti!
-- Sit?p? en haluakaan, huudahti h?mm?stynyt er?maan nainen; se on sinulta v??rin tehty ett? noin pilkkaat minua. Pojastani pit?? tulla rehellinen mies, niinkuin h?nen is?ns? oli; mit? pyyd?n on se, ett? h?nest? tulis onnellinen t??ll? alhaalla.
-- Siveellinen ja onnellinen! sanoi dervishi kummasti nauraen, ja minultako sit? pyyd?t? Nais-parka, nelilehtist?p? apilaa nyt pyyd?tkin; aina Aatamin ajasta asti ei ole kenk??n sit? n?hnyt. Hakekoon poikasi sit?, ja jos l?yt??, ole silloin vakuutettu ettei h?nelt? mit??n tule puuttumaan.
-- Nelilehtinen apila! Mik? se on? kysyi levoton ?iti, mutta velho oli jo kadonnut palaamattomiin. Ihminen vai paha henkik? lienee ollut, ei kukaan ole h?nt? siit? ajasta n?hnyt. Kauhistunut Halima kallistui kehdon p??lle ja katseli poikaansa, joka unissaan n?ytti hymyilev?n h?nelle. -- Nuku levollisesti, lapsukaiseni, sanoi h?n, ja luota rakkauteeni. En tied? mik? se taikakalu on josta dervishi puhui, mutta me tahdomme yhdess? etsi? sit?, ja minulle sanoo en tied? mik? ett? sin? sen l?yd?t. Saatana on kavala ja ihminen on sula heikkous, mutta Jumala johdattaa uskollistensa syd?mi? ja tekee mit? tahtoo.

KOLMAS LUKU.
Kasvatus.
Uskomallaan poikansa er?maan naisen hoitoon oli Mansur antanut todistuksen tavallisesta viisaudestaan. Aina ensimm?isest? hetkest? alkain kantoi Halima kasvattipoikaansa kohtaan kaikkea ?itin hellyytt?; n?yttip? pit?v?n h?nt? omaa poikaansa parempanakin. Jos h?nen t?ytyi menn? pois teltist?, niin oli pieni kauppias -- n?in Omaria Beni-Ameurien luona kutsuttiin -- aina se jota h?n olallaan tahi syliss??n kantoi. Ja kuitenkin mik? eroitus n?iden veljesten v?lill?! Kasvannoltaan pitk?, hoikka, notkea, j?ntev? Abdallah, kirkkaine silmineen ja pronssin-v?risine ihoineen, olis ollut kaikkein is?in ylpeys, jota vastoin Mansurin poika, mustan ihonsa, paksun kaulansa ja pulloisen vatsansa kanssa, oli vaan egyptil?inen, joka erehyksiss? oli er?maahan hairahtunut. Mutta mit?p? er?maan nainen t?st? huoli? Eik? ollut h?n samaa maitoa imett?nyt heille kummallekin? Kenties h?n my?s, tosi ?itin tavalla, salaa tunsi tyk?n??n suuremman lemmen siihen lapseen, joka h?nen lempe?ns? enimmin tarvitsi.
Kasvaessaan osoitti Abdallah pian, ett? h?n oli perinyt kansakuntansa kaikki jalot omaisuudet. N?hdess?s h?net egyptil?isen rinnalla, olisit luullut h?nen jo tuntevan itse??n herraksi teltiss? ja isoilevan oikeudestaan saada vieraanvaraisuutta harjoittaa. Vaikka vaan kuutta kuukautta vanhempi Omaria, h?n oli tekeytynyt veljens? holhojaksi ja suojelijaksi; h?nen suurin