Abdallah eli nelilehtinen apila | Page 3

niihin kiertot?hdet ja selitti viimein ett? t?hdet eiv?t olleet ep?suosiolliset. Vaikka Mars ja Venus olivatkin osan-ottamattomat, Merkurio sit? vastoin esiintyi sit? suosivaisempana. T?ss? oli kaikki mit? h?n taisi sanoa niihin kahteen sekiiniin, jotka Mansur oli h?nelle antanut.
Kauppias vei ennustajan j?lleen huoneesen ja sanoi, pit?en h?nen silm?ins? edess? kahta isoa dubloonia:
-- Enk? mill??n keinoin saa tiet?? enemp??. Ovatko t?hdet jo ilmoittaneet kaikki salaisuutensa?
-- Taito on ??ret?n, vastasi dervishi, halukkaasti k?yden sy?ttiin jota h?nen edess??n pidettiin; viel? saatan sanoa sinulle mink? taivaanmerkin vaikutuksen alaisena lapsi t??ll? tulee el?m??n.
T?htein-ennustaja veti nyt vy?lt??n salaopillisen taulun ja pronssisen piirustimen ja kirjoitti taululle ?itin ja lapsen nimen, pannen joka kirjaimen eri riville. Sitten teki h?n laskun kirjainten numero-arvosta ja lausui, katsellen Mansuria kiiluvin silmin:
-- Onnellinen is?, poikasi on syntynyt Vaaka-merkin alla; jos h?n saa el??, h?n voi onnelta odottaa kaikkea.
-- Kuinka, jos h?n saa el??? huudahti Mansur. Mit? n?et sin? tuosta kirotusta taulusta? Uhkaako poikaani mik??n vaara?
-- Uhkaa, vastasi dervishi, vaara uhkaa jota en saata likemmin ilmoittaa: h?nen paraasta yst?v?st??n tulee h?nen suurin vihollisensa.
-- Ah, kuinka varomaton olin olla! Tuostako er?maan lapsesta, jonka olen pannut t?h?n kehtoon, kerta tulisi minun poikani murhaaja? Jos sen uskoisin, kuristaisin sen heti paikalla.
-- Jumalan t?hden, kavahda toki mokomaa tekoa. Jos poikasi henki on tuon lapsen hengen varassa, niin siten tappaisit heid?t molemmat. Ei ole mit??n mik? varmasti sanoisi ett? t?st? er?maan lapsesta, joka on m??r?tty el?m??n er?maan teltiss?, kerta tulee Djeddahin rikkaimman kauppiaan paras yst?v?. Voiko ihminen v?ltt?? kohtaloaan? Voiko h?n muuttaa mit? enkelien kyn? on kirjoittanut? Mit? on kirjoitettu, se on kirjoitettu.
-- Kyll? vainenkin, sanoi kauppias, mutta Jumala (ylistetty olkoon h?nen nimens?) on kirjain kirjassa sanonut: "?lk??t omin k?sin heitt?ytk? turmioon".[7]
-- Kuoleman p?iv?, vastasi dervishi juhlallisesti, on yksi niist? viidest? salaisuudesta, joiden avaimet Jumala on itselleen pid?tt?nyt. Muista kertomusta siit? miehest? joka istui Salomon vierell? kun Azrael tuli k?ym??n kuninkaan luona. Kuultuansa ett? se oli kuoleman enkeli, sanoi h?n Salomolle: "N?ytt?? niinkuin h?n tahtois ottaa minut. K?ske tuulen vied? minut Indiaan." Ja tuuli vei h?net pois. Azrael sanoi nyt kuninkaalle: "Minua h?mm?stytt?? ett? n?en tuon miehen t??ll?. Minulla oli k?sky ottaa h?nen sielunsa Indiassa ja nyt tapasin h?net Palestinassa." Kuolemata emme voi v?ltt??. Menetellemme miten hyv?ns?, ennen tahi my?hemmin tuo k?si, joka alati on ly?m??n valmiina, putoaa p??llemme. Viisahin on se joka uskaliaasti katsoo h?nt? silmiin, pelk??m?tt? ja rohkeilematta.
N?m?t sanat lausuttuaan t?htein-ennustaja kumarsi j?tt??kseen hyv?sti? Mansurille, joka kumminkin tarttui h?nt? kaapuun ja pid?tti h?nt?.
-- Onko mit??n muuta jota tahdot kysy? minulta? sanoi dervishi, tarkasti katsellen egyptil?ist?.
-- On, vastasi kauppias, mutta min? en rohkene puhua. Kuitenkin sin? n?yt?t olevan minun yst?v?ni, ja koska poikani etu on kysymyksess?, tottapa annat is?n heikkouden anteeksi. Tottapa mies noin viisas kuin sin?, joka ymm?rr?t mit? t?hdet merkitsev?t, on ulotuttanut tiedonhalunsa viel?kin edemm?ksi. Sanotaan ihmisi? l?ytyv?n, jotka tutkimuksillaan tiedon per??n ovat onnistuneet keksim??n Jumalan suuren nimen, tuon nimen joka vaan on ilmoitettu patriarkoille ja profeetalle (olkoon h?n siunattu!), tuon nimen jonka paljaalla lausumisella kuolleita her?tet??n ja el?vi? tomuksi muutetaan, tuon nimen joka panee maailman perustukset t?risem??n, joka lannistaa helvetin vallat, viel?p? itse Eblis'inkin, tottelemaan kuin orja. Tunnetko sattumoisiin jonkun noista yl?maailman hengist? ja luuletko h?nen kielt?yv?n tekem?st? er?st? apua miehelle, jolla ei ole sit? mainetta ett? on kiitt?m?t?n?
-- Sin? olet juuri viisaus itse, vastasi t?htein-ennustaja masennetulla ??nell?, astuen likemm? kauppiasta; sinuun k?y luottaminen; mutta sanat ovat paljasta l?rp?tyst?, ja kauniimmat lupaukset ovat kuin unenn?k?j?, jotka jo aamulla ovat olleet ja menneet.
Mansur ei vastannut, vaan sen sijaan pisti oikean k?tens? dervishin pitk??n takinhihaan ja pani yhden sormistaan ennustajan k?teen.
-- Yksi kukkaro,[8] vastasi t?m? ylenkatseellisesti liikahtaen, -- se on juuri mink? kameeli maksaa. Ket? luulet niin mielett?m?ksi ett? henkens? uhalla vaivaa saatanata niin v?h?ll? palkalla?
Egyptil?inen oikasi viel? yhden sormen, katsellen ennustajaa, jonka kasvot osoittivat kylm?? v?linpit?m?tt?myytt?; v?h?n aikaa ??neti oltuaan veti h?n syv?n huokauksen ja oikasi viel? yhden.
-- Kolme kukkaroa, sanoi ennustaja, se on orjan ja ep?uskoisen hinta. Mahomettil?isen sielu ei tyydyk??n niin halpaan hintaan. Erotkaamme, Mansur, ja unhottakaamme ne varomattomat sanat jotka lausuit.
-- ?l? luovu minusta! huudahti kauppias, tarttuen dervishi? k?sivarteen. Viisi kukkaroa on suuri summa, ja siin? on kaikki mink? saatan tarjota. Jos niin tarvitaan, annan sieluni kaupantekij?isiksi; yhteinen vaaramme on takauksena vaitiolostani.
-- No niin, anna t?nne ne viisi kukkaroa, vastasi velho, yst?vyyteni sinuun saa t?ytt?? mit? puuttuu. Min? tunnustan heikkouteni: en ole saattanut n?hd? sinua tuntematta minuani vedetyksi sinun puoleesi. Kunpa vaan t?m? l?yh?mielisyyteni ei tulis minulle kovin paljon maksamaan!
Mansur meni rahoja noutamaan: dervishi punnitsi niit? useita kertoja k?dess??n ja pisti ne vy?h?ns? suuren sielun ylev?ll? v?linpit?m?tt?myydell?; sitten otti h?n lampun, astui kolme kertaa kehdon ymp?ri, kummallisia sanoja mumisten, kuljetti valoa lapsen otsan ylitse ja heitt?ysi useita kertoja polvilleen huoneen joka nelj??n nurkkaan, pelvosta ja tuskasta vapisevan Mansurin h?nt? alinomaa seuratessa.
Suoritettuaan kaikki n?m?t seremoniat, jotka tuntuivat kauppiaasta jokseenkin ik?v?lt?, velho asetti lampun penkille sein?n viereen, otti sitten tyhjenem?tt?m?st? vy?st??n v?h?isen rasian, josta otti hyppysellisen mustaa pulveria, jonka nakkasi valkeanliekkiin. Heti t?yttyi koko huone mustalla