Ylösnousemus III | Page 2

akoille,--kiljui upseeri.--Rautoihin!
Upseeri vaati yhteissellil?isen k?sirautoihin pantavaksi. T?m? oli kaiken matkaa kantanut syliss??n tytt??, jonka h?nen Tomskissa lavantautiin kuollut vaimonsa oli h?nen huostaansa j?tt?nyt, kuten vangit kertoivat. Mies oli koettanut selitt??, ettei k?siraudoissa voinut lasta kantaa. Mutta upseeri oli pahalla p??ll?, ?k?mystyi ja l?i uppiniskaisen vangin veriin. [T?m? tapaus l?ytyy kerrottuna D.A. Linjofin kirjassa: ?Po etapu?.]
Vastap??t? tuota pahoinpidelty? miest? seisoi vartiosotamies ja vahva mustapartainen vanki, toisessa k?dess? raudat ja synk?sti katsellen silm?kulmiensa alta milloin upseeriin milloin ly?tyyn toveriinsa ja t?m?n tytt??n. Upseeri toisti vartiosotamiehelle k?skyns?, ett? tytt? oli otettava pois is?lt?. Vankien joukossa yltyi murina yltymist??n.
--Tomskista saakka ei ole tarvinnut rautoja pit??,--kuului k?he? ??ni takariveist?.--Eih?n se ole mik??n koiran pentu, lapsihan se on.
--Mihink? h?n lapsensa panisi? Onkos se nyt laitaa tuommoinen,--sanoi viel? joku.
--Kuka uskaltaa purista?--kiljasi upseeri vimmoissaan ja hy?kk?si laumaan,--kyll? min? sinut opetan! Kuka se oli? Sin?k?? Sin?k??
--Kaikkihan nuo sanovat...--sanoi leve?harteinen, lyhytkasvuinen vanki.
Mutta h?n ei p??ssyt p??h?n. Upseeri alkoi molemmin k?sin l?iski? h?nt? kasvoihin.--Vai te kapinoimaan? Kyll? min? n?yt?n teille kuinka kapinoidaan. Ammutan teid?t kuin koirat, enk? saa siit? muuta kuin kiitoksia p??llik?ilt?ni. Ota tytt?!
V?kijoukko vaikeni. Yksi sotamiehist? tempasi ep?toivoisesti huutavan tyt?n is?n sylist?, toinen alkoi panna vangin k?si? rautoihin. Vanki ojensi n?yr?n? k?tens?.
--Vie akoille,--huusi upseeri sotamiehelle selvitellen miekkansa kannatin-hihnoja.
Tytt? yritteli vapauttamaan k?t?si?ns? huivin alta ja parkui kohti kulkkua, kasvot vertynein?. V?kijoukosta erkani Maria Pavlovna ja l?hestyi sotamiest?, joka vei tytt??.
--Herra upseeri, antakaa minun kantaa lasta. Sotamies pys?htyi.
--Kuka sin? olet?--kysyi upseeri.
--Min? olen valtiollinen.
Maria Pavlovnan kauniit kasvot ja nuo erinomaiset pullistuvat silm?t n?yttiv?t vaikuttavan upseeriin, (h?n oli jo huomannut h?net vastaanottaessaan joukkokuntaa). H?n katsahti Maria Pavlovnaan vaijeten, ik??nkuin olisi jotain punninnut.
--Minulle se on yhdentekev??, kantakaa jos tahdotte. Kyll? teid?n kelpaa s??li?, mutta kuka vastaa karkulaisista?
--Kuinka h?n karkuun p??sisi tytt? syliss??--sanoi Maria Pavlovna.
--Ei minulla ole aikaa teid?n kanssanne l?rp?tell?. Siin? on, ottakaa!
--K?skettek? antamaan?--kysyi sotamies.
--Anna.
--Tule minun syliini,--puhui Maria Pavlovna, koettaen viekotella tyt?n luokseen.
Mutta tytt? yh? riuhtoi itse?ns? irti sotamiehen sylist? is??n p?in ja huusi eik? tahtonut menn? Maria Pavlovnan syliin.
--Odottakaas, Maria Pavlovna, kyll? se tulee minun syliini,--sanoi nyt Maslova hakien vesirinkil?? pussista.
Tytt? tunsi Maslovan ja n?hty??n h?net sek? rinkil?n meni h?nen syliins?.
Kaikki hiljeni. Portit avattiin, joukkokunta purkautui ulkopuolelle ja j?rjestyi riveihin; vartiov?ki luetteli taas kaikki; s?kit asetettiin sijoilleen ja sidottiin, sairaat ja heikot nostettiin paikoillensa. Maslova asettui tytt? syliss? naisten joukkoon Fedosjan rinnalle. Simonson, joka oli kaiken aikaa seurannut tapausten menoa, tuli pitkin askelin, p??tt?v?isesti upseerin luo, joka oli juuri antanut viimeiset m??r?yksens? ja oli istuutumassa ajopeliins?.
--Olette menetelleet huonosti, herra upseeri,--sanoi Simonson.
--Laittautukaa paikallenne, se ei kuulu teihin.
--Minun asiani oli sanoa teille, ja min? sanoin, ett? menettelitte huonosti,--sanoi Simonson katsoen tuuheitten kulmakarvojensa alta tuikeasti upseerin silmiin.
--Onko kaikki valmiina? Eteenp?in mars!--komensi upseeri huolimatta Simonsonista, ja nojautuen kuskisotamiehen olkap??h?n kiipesi rattaille. Joukkokunta l?ksi liikkeelle ja tuli likaiselle, molemminpuolin ojitetulle tielle, joka k?vi tihe?n mets?n halki.

III.
Kuusi vuotta kest?neen irstaisen, ylellisen ja hienostuneen kaupunkiel?m?n ja kaksikuukautisen rikoksentekij?in seurassa vietetyn vankilassaolon j?lkeen tuntui Katjushasta el?m? nyt valtiollisten seurassa, huolimatta kaikista niist? vaikeuksista, joita heid?n oli kest?minen, hyvinkin hyv?lt?. Jalkasin tehty 20--30 virstan matka, hyv?n ruuan ja p?iv?n lepuun ohella kahden p?iv?n kulkemisen j?lkeen, vahvistivat h?nt? ruumiillisesti; ja yhteys uusien toverien kanssa avasi h?nelle semmoisia el?m?naloja, joista h?nell? ei ollut ennen k?sityst?k??n. Semmoisia mainioita ihmisi?, kuten h?n sanoi, kuin ne, joiden kanssa h?n nyt teki matkaa, ei h?n ollut ennen tuntenut eik? voinut mieleens? kuvaillakaan. ?Ja min? hullu, kun itkin ett? minut tuomittiin?, puhui h?n. ?Ik?ni on minun Jumalaa kiitt?minen. Olen saanut tiet?? semmoista mist? en olisi muuten ikin?ni tiet?nyt?. Hyvin helposti ja ilman enempi? j?rjenponnistuksia h?n ymm?rsi ne aiheet, jotka olivat n?ille ihmisille m??r??vi?, ja ollen kansan lapsi, h?n t?ydellisesti hyv?ksyi ne. H?n ymm?rsi, ett? n?m?t ihmiset nousivat kansan puolesta herrass??tyisi? vastaan; ja se seikka, ett? n?m?t ihmiset itse olivat herrass??tyisi? ja panivat kuitenkin alttiiksi etuoikeutensa, vapautensa jopa henkens?kin kansan edest?, saattoi h?net suuresti kunnioittamaan ja ihailemaan heit?.
Kaikkia uusia tovereitaan h?n ihaili, mutta ennen muita h?n kuitenkin ihaili Maria Pavlovnaa, eik? ainoastaan ihaillut, vaan rakasti h?nt? erityisell? kunnioittavalla ja innokkaalla rakkaudella. H?nt? ihmetytti, ett? tuo kaunis neiti, vaikka oli rikkaasta kenraalin talosta ja osasi kolmea kielt?, k?ytt?ytyi kuin tavallinen ty?nainen, antoi toisille pois kaikki, mit? h?nen rikas veljens? h?nelle l?hetti, pukeutui ihan yksinkertaisesti jopa k?yh?stikin, eik? pannut mit??n huomiota kauneuteensa. Tuo piirre, ettei h?n nimeksik??n koettanut vieh?tt??, ihmetytti erityisesti ja sent?hden veti Maslovaa h?nen puoleensa. Maslova n?ki, ett? Maria Pavlovna tiesi, jopa oli hyvill??nkin kauneudestaan, eik? kuitenkaan ollut mill??nk??n siit? vaikutuksesta, mink? h?nen ulkomuotonsa teki miehiin, vaan p?invastoin pelk?si sit? ja suorastaan kammoi rakastumisia. H?nen miespuoliset toverinsa, jotka tiesiv?t t?st?, jos kiintyiv?tkin h?neen, eiv?t uskaltaneet osoittaa sit? h?nelle, ja kohtelivat h?nt? kuin miestoveriaan; mutta tuntemattomat usein kiusasivat h?nt?, ja n?ist? h?n p??si ainoastaan suuren ruumiillisen voimansa avulla, josta h?n oli sangen ylpe?.
--Kerran min?,--kertoi h?n nauraen Katjushalle,--kun yksi herrasmies minua ahdisteli kadulla eik? meinannut p??st??, ravistelin sit? niin ett? se pel?styi ja p?tki tiehens?.
Vallankumouksellisten joukkoon h?n oli yhtynyt, kertomuksensa mukaan, siit? syyst?, ett? oli lapsuudestaan asti tuntenut inhoa herrasv?en el?m??n, ja