Ylösnousemus I | Page 9

tunsi ne ja kulki nopeasti ihmisten
ohi sen näköisenä kuin hänen ulkomuotonsa olisi sanonut: »Ei tarvita
mitään uskollisuudenosoituksia.»

VII.
Lopulta saapui myös Matvei Nikititsh, ja valamiesten huoneeseen tuli
laiha, pitkätukkainen oikeudenpalvelija, joka kulki toinen kylki edellä,
samalla tavalla vinoon näkyi vetävän myös hänen alahuulensa.

Tämä oikeudenpalvelija oli rehellinen mies, yliopistosivistyksen saanut,
mutta hän ei pysynyt missään virassa pitkään, koska joi ajoittain
herkeämättä. Kolme kuukautta sitten joku kreivitär, joka auttoi hänen
vaimoansa, toimitti hänelle tämän paikan, ja tähän päivään asti hän yhä
olikin siinä pysynyt, suureksi iloksensa.
--No, kunnioitettavat herrat, olemmeko nyt siis kaikki koossa?--sanoi
hän pannen rillit nenälleen ja katsellen niiden läpi.
--Arvatenkin kaikki,--sanoi iloinen kauppias.
--Niin tarkastakaammepa,--sanoi edellinen ja saatuaan taskustaan listan
alkoi huutaa valamiehien nimiä katsellen heihin milloin rillien yli
milloin niiden läpi.
--Valtioneuvos I. M. Nikiforof.
--Minä,--sanoi komea herrasmies, joka tunsi hyvin kaikki käräjätavat.
--Virasta eronnut översti Ivan Semjonovitsh Ivanof.
--Täällä,--vastasi laiha mies, joka oli virasta eronneen univormussa.
--Toisen arvoluokan kauppias Pietari Baklashof.
--O-on, sanoi hyvänluontoinen kauppias kasvot täydessä
hymyssä.--Valmiina ollaan!
--Kaartinluutnantti, ruhtinas Dmitrij Nehljudof.
--Minä,--vastasi Nehljudof.
Oikeudenpalvelija, erityisen kohteliaasti ja miellyttävästi katsahtaen
rillien yli, kumarsi, ikäänkuin eroittaen hänet täten muista.
--Kapteeni Jurij Dmitrievitsh Dantshenko, kauppias Grigorij
Efirnovitsh Kuleshof. j.n.e., j.n.e.
Kaikki, paitsi kahta, olivat saapuvilla.
--Nyt, hyvät herrat, pyydän astumaan saliin,--sanoi oikeudenpalvelija
sulavalla liikkeellä osoittaen oveen päin.
Kursaillen toistensa edessä ovessa, menivät nyt kaikki käytävään ja
käytävästä istuntosaliin.
Käräjäsali oli suuri, pitkulainen huone. Sen toisessa päässä oli
kolmiporraksinen lava, jonka keskellä seisoi pöytä katettuna viheriään
verkaan tummemman viheriäisine rimssuineen. Pöydän takana oli
kolme nojatuolia, hyvin korkeine, leikeltyine tammiselkineen, ja
tuolien takana riippui kultaisissa puitteissa, kirkkailla väreillä maalattu
keisarin kuva, luonnollisessa koossa, kenraalin puvussa olkanauhoineen,
toisella jalalla hiukan eteenpäin astuvana, käsi sapelin kahvassa.
Oikeassa nurkassa riippui pyhäinkuva, esittäen Kristusta

orjantappurakruunu päässä, ja sen alla seisoi rukousalttari, oikealla
puolella sijaitsi vielä yleisen syyttäjän pulpetti. Tätä vastapäätä,
vasemmalla puolella oli peremmällä sihteerin pöytä, ja lähempänä
yleisöä tammesta sorvatut kaidepuut, joiden takaa näkyi syytettyjen
vielä tyhjä penkki. Lavan oikealla puolella seisoi kahdessa rivissä
tuoleja, myöskin korkeine selustimineen, valamiehiä varten, alhaalla oli
asianajajain pöytiä. Kaikki tämä oli salin etummaisessa päässä, jonka
muuten aitaus jakoi kahteen osaan. Takimmainen osa oli täynnänsä
penkkirivejä, jotka toinen toistaan ylempänä, ylettyivät peräseinään asti.
Täällä salin takimmaisessa osassa, eturiveissä, istui neljä tehtaalaisen
tai piian tapaista naista, ja kaksi työväestöön kuuluvaa miestä. jotka
nähtävästi salin komeuden lannistamina, arasti kuiskuttelivat
keskenänsä.
Kohta valamiesten tultua astui oikeudenpalvelija toispuoleisella
käyntitavallaan keskelle salia ja huusi kovalla äänellä, ikäänkuin olisi
tahtonut säikäyttää läsnäolijoita:
--Oikeus lähestyy!
Kaikki nousivat seisoalleen, ja salin lavalle ilmestyivät tuomarit:
puheenjohtaja jäntereinensä ja komeine poskipartoineen; sitten
synkän-näköinen oikeudenjäsen, kultasankaisine silmälasineen, ja hän
oli nyt sitäkin synkempänä, kun juuri ennen istuntoa oli tavannut
lankonsa, joka oli yksi oikeuden auskultanteista, ja tämä hänelle
ilmoitti käyneensä sisaren luona ja saaneensa häneltä tietää, ettei
päivällistä tule.
--Siispä menemmekin kapakkaan,--sanoi lanko nauraa hihittäen.
--Tässä ei ole naurun sijaa,--sanoi synkkä oikeudenjäsen ja synkistyi
vielä enemmän.
Ja vihdoin kolmas oikeudenjäsen, samainen Matvei Nikititsh, joka aina
myöhästyi,--hän oli partaniekka, suuret, pitkäluomiset, hyväntahtoiset
silmät päässä. Tätä oikeudenjäsentä vaivasi mahakuume, ja hän oli
tästä aamusta lähtien, lääkärin neuvosta, alkanut käyttää uutta
parannustapaa, joka oli viivyttänyt häntä kotona tällä kertaa vielä
tavallistakin kauemmin. Noustessaan lavalle oli hän miettivän näkönen
siitä syystä, että hänellä oli tapana kaikilla mahdollisilla keinoin
koetella arvata vastauksia niihin kysymyksiin, jotka olivat hänen
sydämmellään. Nyt hänellä oli edessään semmoinen taika, että jos
askelten luku ovelta nojatuoliin asti on tasajakoinen kolmella, niin uusi

parannuskeino auttaa hänet mahakuumeesta,--jollei, niin ei tule
parannustakaan. Askelia oli 26, mutta hän teki pienoisen lisäaskeleen ja
pääsi siten juuri 27:nellä nojatuoliinsa.
Puheenjohtaja ja oikeudenjäsenet tekivät lavalle astuessaan, kullalla
kirjailluissa virkatakin kauluksissaan, hyvin voimakkaan vaikutuksen.
Sen he itsekin tunsivat, koska kaikki kolme, ikäänkuin hämillään
omasta suuruudestaan, katsoivat vaatimattomasti alas istuen
leikkauksilla varustettuihin nojatuoleihinsa viheriällä veralla katetun
pöydän taakse. Tälle oli asetettu kolmikulmainen kapine
kotkankuvinensa, lasimaljoja, jommoisissa tavallisesti pidetään
konfehteja nähtävinä, läkkipullo, teräskyniä, puhdasta paperia ja
erikokoisia ja lajisia vastaterotettuja lyijykyniä. Tuomarien kanssa tuli
myöskin yleisen syyttäjän apulainen. Hän meni, salkku samaten
kainalossa ja kättänsä yhä heiluttaen, paikallensa ikkunan luo, ja heti
syventyi asiapapereitten lukemiseen, käyttäen näin hyväkseen jokaista
hetkeä juttuun perehtyäkseen. Tämä yleinen syyttäjä oli vasta neljättä
kertaa syyttäjän toimessa. Hän oli hyvin kunnianhimoinen ja oli lujasti
päättänyt yletä virkaurallaan, jonka vuoksi hän piti välttämättömänä
saada asianomaiset syytteeseen jokaisessa jutussa, missä hän vaan
syyttäjänä esiintyi. Myrkytysjutun juonen hän nyt pääpiirteissään tunsi
ja oli jo suunnitellut puheensa, hänelle oli vaan vielä tarpeen muutamia
tosiasioita, joita hän häthätää asiapapereista keräsi ja kirjoitteli
muistiin.
Sihteeri istui lavan toisella puolella, ja, saatuaan reilaan kaikki
mahdollisesti luettavat paperit, silmäili erästä kiellettyä artikkelia,
jonka oli eilen saanut käsiinsä. Hänen teki mieli keskustella tästä
artikkelista suuripartaisen oikeudenjäsenen kanssa, jonka kanssa he
olivat samaa mieltä, ja ennen keskustelua hänen piti tutustua
kirjoitukseen.

VIII.
Puheenjohtaja, katsottuaan papereista, teki muutamia, kysymyksiä
oikeudenpalvelijalle ja sihteerille, ja saatuaan myöntävät vastaukset,
käski tuoda syytetyt sisälle. Heti avautui ovi aitauksen takaa ja esille
astui kaksi santarmia, lakit päässä, paljastettu miekka kädessä,