Ylösnousemus I | Page 2

kaksi saattosotamiest? pyssyinens?. Siell? istuva kirjuri antoi toiselle sotamiehist? tupakinsavusta kellastuneen paperin ja, osoittaen vankia, sanoi: ?Tuoss' on.? Sotamies,-- nishninovgorodilainen talonpoika--jolla oli punaset, rokonarpiset kasvot, pisti paperin sinellins? hihantaitteeseen ja hymyillen iski silm?? toverilleen, leve?naamaiselle tshuvassille, tarkoittaen vankia. Sotamiehet laskeutuivat vangin kanssa rappusia alas ja meniv?t p??porttia kohden.
P??portin suuresta ovenpuoliskosta avautui erikoinen ovi ja astuttuaan sen kynnyksen yli pihalle sotamiehet tulivat vangin kanssa muurien ulkopuolelle ja l?ksiv?t astumaan pitkin kaupunkia kulkien keskell? kivikatua.
Ajurit, puotilaiset, ky?kkipiiat, ty?miehet, virkamiehet pys?htyiv?t ja uteliaasti tarkastelivat vankia; muutamat pudistelivat p??t?ns? ajatellen: ?noin se k?y kun k?ytt?ytyy huonosti, eik? niinkuin me.? Lapset katselivat kauhulla naisrosvoa, ja voivat olla rauhallisia vaan siit? syyst?, ett? sotamiehet kulkivat h?nen j?ljess??n eik? h?n siis nyt voinut mit??n tehd?. Joku maalainen talonpoika, joka oli saanut myydyksi hiili? ja lipinyt ravintolassa teet?, tuli h?nen viereens?, teki ristinmerkin ja antoi h?nelle roposen. Vanki punehtui, painoi p??ns? alas ja mutisi jotain itsekseen.
Tuntien, ett? kaikki h?nt? silm?iliv?t, h?n salavihkaa, p??t?ns? k??nt?m?tt?, vilkkui niihin, jotka katsoivat h?neen ja h?neen k??ntynyt huomio ilahutti h?nt?. My?skin ilahutti h?nt? t?m? vankilailmaan verraten puhdas, kev?inen henki;--teki vaan kipe?t? astua pitkin kivi? k?mpel?t vankilakeng?t jalassa, tottumattomana k?velemiseen, ja h?nen piti sent?hden katsoa mihin astui ja astua niin keve?sti kuin suinkin. Jauhokaupan ohi kuljettaissa, miss? kenenk??n ahdistamatta tepasteli ja kieppuili kyyhkysi?, vanki oli satuttaa jalallaan yht? niist?; kyyhkynen pyr?hti yl?s ja siipi?ns? r?pytt?en lensi ihan h?nen korvansa ohi, saattaen h?net tuntemaan tuulta. H?n hym?hti, mutta samassa huokasi raskaasti, kun muisti asemansa.

II.
Vangitun Maslovan historia oli hyvin tavallinen historia. H?n oli herraskartanossa palvelevan naimattoman naisen tyt?r. T?m? nainen, el?en ?itins? kanssa karjakkona kahden sisarusneidin omistamalla tilalla, oli synnytt?nyt joka vuosi, ja, kuten maalla tavallisesti k?y, lapset kastettiin, vaan ?iti ei imett?nytk??n pienokaista, joka oli ilmestynyt h?nen haluamattaan, joka oli tarpeeton ja h?iritsi ty?ss?, ja niin se pian sai kuolla n?lk??n.
N?in oli kuollut viisi lasta. Kaikki he olivat kastetut, mutta kaikki olivat j??neet imett?m?tt? ja kuolleet. Kuudes lapsi, jonka is? oli kuleksiva mustalainen, oli tytt?, ja t?m?n kohtalo olisi ollut samallainen, mutta k?vi niin, ett? toinen vanhoista neideist? pist?ytyi navettaan antaakseen nuhteita karjakoille, kun kermassa oli tuntunut lehm?n haju. Navetassa makasi synnytt?j? kauniin, terveen pienokaisen kanssa. Vanha neiti antoi nyt nuhteita niin hyvin kermasta kuin siit?kin, ett? synnytt?j? oli p??stetty navettaan, ja oli jo l?htem?ss? pois, kun huomasi lapsosen, armahti sit? ja tarjoutui sen kummiksi. H?n kastattikin tyt?n, ja sitten, s??lien ristilastaan, antoi maitoa ja rahoja ?idille, joten lapsi j?i eloon. Niinp? vanhat neidit sitten nimittiv?tkin sen ?pelastetuksi?.
Lapsi oli kolmen vuotias, kun h?nen ?itins? sairastui ja kuoli. Iso?idille oli lapsenlapsi vastukseksi, ja silloin vanhat neidit ottivat tyt?n luoksensa. Mustasilm?isest? tyt?st? tuli tavattoman el?v? ja miellytt?v?, ja vanhat neidit olivat h?nest? hyvill??n.
Vanhoja neiti? oli kaksi: nuorempi, hyv?luontoisempi--Sofia Ivanovna, joka oli lapsenkin kastattanut, ja vanhempi, ankarampi--Maria Ivanovna. Sofia Ivanovna piti tyt?n vaatteissa ja opetti sit? lukemaan sek? tahtoi sit? ottotyt?kseen. Maria Ivanovna taas sanoi, ett? tyt?st? olisi teht?v? ty?ihminen, hyv? sis?piika, ja sent?hden h?n oli vaativainen, rankaisi, jopa l?ikin tytt?? pahalla tuulella ollessaan. Niinp? n?iden kahden vaikutuksen v?lill? tyt?st? kasvoikin puoleksi sis?piika ja puoleksi ottotytt?. H?nt? kutsuttiinkin sent?hden keskinkertaisella nimell? Katjushaksi, ei Katjkaksi, kuten kutsutaan piikaa, eik? Katenjkaksi, kuten kutsutaan omaa lasta. H?n ompeli, siivosi huoneita, kiilloitteli liidulla pyh?inkuvia, paahtoi, jauhoi ja tarjosi kahvia, toimitti v?h?isemm?t vaatteenpesut ja v?list? istui neitien kanssa ??neen lukemassa.
H?nell? oli kosijoita, vaan ei h?n kenest?k??n huolinut, kun tunsi, ett? el?m? ty?ihmisten kanssa, jotka h?nt? kosivat, tulisi h?nelle vaikeaksi, tottunut kun oli herrasel?m?n hempeyteen.
N?in h?n eli 16:nteen ik?vuoteen asti. P??sty??n sen ik?vuoden yli saapui neitien luo heid?n veljenpoikansa, ylioppilas, rikas ruhtinas, ja Katjusha, uskaltamatta tunnustaa sit? h?nelle tai edes itselleenk??n, rakastui h?neen. Sitten, kahden vuoden kuluttua, t?m? sama veljenpoika poikkesi t?tej? katsomaan matkallansa sotaan ja viipyi, silloin talossa nelj? p?iv??. L?ht?ns? edellisen? iltana h?n vietteli Katjushan, ja, pistetty??n h?nelle viimeisen? p?iv?n? sataruplasen k?teen, matkusti pois. Viiden kuukauden kuluttua h?nen l?ht?ns? j?lkeen Katjusha sai varmasti tiet?? olevansa raskauden tilassa.
Siit? l?htien oli h?nelle kaikki tyyni yhdentekev??, ja h?n vaan ajatteli kuinka p??sisi siit? h?pe?st?, joka h?nt? odotti. H?n alkoi haluttomasti ja huolimattomasti palvella neitej? ja vihdoin, itsens?kin tiet?m?tt?, rietaantui ja antoi tulla pahoja sanoja neideille, joita sanoja h?n itsekin sitten katui, sek? pyysi p??st?kirjaa.
Ja neidit, hyvin tyytym?tt?min? h?neen, p??stiv?t h?net. Heilt? h?n tuli sis?piiaksi er??lle poliisille, vaan pysyi t?ss? paikassaan ainoastaan kolme kuukautta, sill? poliisi, 50 vuotias ukko, alkoi h?nt? ahdistella, ja meni kerran niin pitk?lle, ett? Katjusha vimmastui, sanoi h?nt? p?ll?ksi ja vanhaksi piruksi, ja tyrkk?si h?nt? rintaan, niin ett? h?n kaatui. Katjusha ajettiin palveluksesta r?yhkeyden vuoksi. Uutta paikkaa oli turha hakea, kun jo kuitenkin l?hestyi synnytt?misen aika, ja h?n asettui asumaan maalaisen k?til??mm?n luo, joka myyskenteli viinaa. Synnytys oli helppo. Mutta k?til?, joka oli kyl?ss? hoitanut sairasta synnytt?j??, tartutti Katjushaan maitokuumeen, ja lapsi, poikanen, l?hetettiin kasvatuslaitokseen, minne se oli heti perille p??sty? kuollut, lasta saattaneen akan kertomuksen mukaan.
Rahoja oli Katjushalla kaikkiaan silloin kuin h?n asettui k?til?n luo 127 ruplaa, joista 27 ansaittuja ja