Yksin | Page 2

ei her?t? muistoja kohtauksista h?nen el?m?ss??n? Mutta olenhan min? el?nyt puolen ik??ni ravintoloissa. Nuo tuollaiset myk?t tuolit, sohvat ja p?yd?t, jotka kaikissa ovat toistensa n?k?iset, ne ovat minulle kuin perint?huonekaluja.
Ja onhan tuossa muistorikas matkalaukkuni, sel?ll??n auki alkovin edess?. Sit? kun viikko sitten maalta l?htiess?ni laitoin, oltiin viel? hyv?t yst?v?t. H?n toi puhtaat vaatteeni pesusta, punoittaen talouden hommissa. Yliskamarin rappuja juostessaan oli h?n hiukan heng?stynyt ja istui huokaamaan tuolille, k?det helmassa.
H?n tahtoi n?hd?, mitenk? sit? nyt laitetaan vieraille maille menev?? matkalaukkua.--?Vai tuolla tavalla! Eth?n sin?, vanhapoika, viel? osaa edes ensimm?isi? alkeita! Mene pois!?--Ja h?n ty?nsi minut syrj??n, kaatoi matkalaukun kumoon ja alkoi asettaa kaikkea uudelleen. H?n oli polvillaan lattialla, tukka vieh?tt?v?ss? ep?j?rjestyksess?. Minun piti ojentaa h?nelle tavarat. Valkoiset liinavaatteet laskeutuivat h?nen k?siens? lomitse limikk?in, p??llekk?in, ja pieninkin lovi sai t?ytens? kauluksista ja nen?liinoista.
Seisoin siin? k?mpel?n? ja ihastuksissani. Ei h?n noin, jos ei h?n minua rakastaisi. Huomenna on minun l?hteminen, nyt on oikea p?iv?. Ja min? sanoin, mik? koko kes?n oli kielell?ni py?rinyt, ett? min? h?nt? rakastan.
En n?e h?nen kasvojaan. N?en h?nen niskansa punastuvan, h?n panee viel? pari nen?liinaa, heitt?? koko tukun k?dest??n lattialle ja min? kuulen vain kiireiset askeleet rappusista alas ja jatkuvan salin yli h?nen kamariinsa, jonka ovi paukahtaa kiinni.
P??sen kenenk??n h?iritsem?tt? ulos--?iti kalistelee astioita keitti?ss?--harhailen m?ki? ja metsi? ja kun palajan takaisin rautatierataa my?ten, tuskin v?istyen vastaan tulevan junan tielt?, niin on h?nen ovensa viel? suljettuna. Mutta huoneessani vaatteitteni p??ll? on kirjelappu h?nelt?. H?n on pit?nyt minua yst?v?n?, vanhempana veljen??n, melkein set?n?. Muu ei voi tulla kysymykseenk??n. Ei ole virkkanut mit??n ?idilleen ja veljelleen. Ja pyyt??, etten min?k??n sit? tekisi. Sill? h?n ?ei tahdo?.
H?n ei tullut illalliselle. En n?hnyt h?nt? ennen kuin seuraavana aamuna v?h?n ennen junan l?ht??. Kevyt kes?puku oli poissa ja h?nell? oli yll??n vakava vierailupuku. Iloisesta, vallattomasta tyt?st?, jota viel? eilen olin vanhan tuttavuuden takia uskaltanut k?sipuolesta py?r?ytt??, oli h?n muuttunut arvokkaaksi neidiksi.
Eik? t?ss? siis ole muistoja, kalliita, rakkaita esineit? t?ss? huoneessa! Sill? matkalaukku on viel? h?nen k?siens? j?lelt?. Miksi ne sanovat, ett? ravintolahuoneelta puuttuu personallisuutta ja ettei se her?t? l?htiess? kaipausta?
Tiesih?n jotain kertoa tuo alkovikin, jossa olin viett?nyt t?m?n piinaviikkoni unettomat y?t ja sulkenut, aikamies, itkien syliini tyynyn, jonka nurkassa oli ravintolan leima.
Kuinka hennoin nyt j?tt?? sinut, jossa olin niin syd?meni pohjasta iloinnut! Mutta t?ytyih?n minun! Pois, pois! Lukkoon kaikki! Lukkoon kaikki entisyys ja avain koskeen! Ja polvillani puristin min? matkalaukkuni armottomasti hakasiinsa, niinkuin olisin tahtonut siin? jonkun hengilt? kuristaa.
Se oli kai minun soittoni, joka kuului aukinaisen oven kautta s?hk?kellosta tuolta k?yt?v?n p??st?.
Jahah! vahtimestari!--?Olkaa hyv? ja toimittakaa n?m? tavarat laivaan.?
Hyv?sti huoneeni! Ja min? kysyin itselt?ni puoli??neen, eik? minun ole ik?v? l?hte? kotoani? Heit? tuossa ver?j?ll? viel? viimeinen lentosuudelma isiesi asunnolle, jonka ikkunoissa hehkuu sinulle hyv?stiksi illan sammuva rusko!
Laskeudun alas ravintolan puolelle. Eih?n minun n?in vain sovi karkulaisena l?hte?. T?m? on harvinainen juhlahetki ja t?ytyy tyhjent?? malja sen kunniaksi.
Astuessani alas rappuja, joiden peitetyill? portailla ei kuulu muuta kuin pehmoinen askeleitten k?ynti, n?en isossa peiliss? mielihyv?kseni miehen, jolla on silm?t ivallisesti rypyss? ja jonka suupielet osoittavat ylenkatsetta. Nautin itse tuosta ivastani ja oman mieleni uhasta, jonka yht'?kki? olen saanut itsess?ni nousemaan taas pitkien aikojen p??st?. Ja min? tahdon sit? yll?pit??.
Mutta min? tunnen, ett? on ik??nkuin pohja puhki ja ett? iva ja uhka laskeutuvat laskeutumistaan.
Ravintolan eteisess? tunnen jalkojeni alla kovan niinimaton. P??llystakki putoaa hartioiltani palvelijan k?siin... Tuossa h?n seisoi viime kev?nn? peilin edess? ja laitteli hiuksiaan ja hattuaan... Suuri ruokasali on valaistu kuin h?it? varten. Kuuluu ??ni? sivuhuoneesta, n?kyy naisten hattuja, upseerin olkalaput ja joku valkea rinta... Siell? oli sy?ty kerran yhdess? illallinen koko perheen kanssa, ennenkuin he meniv?t maalle.--Sali on nyt melkein tyhj?. Oven kohdalla keskell? lattiaa on py?re? viinap?yt?. Sit? on kiert?m?ss? joku pienenl?nt? vanha herra, kaljup??, pureskellen kovaa leip??, haarukka iskev?ss? asennossa. Pari muuta frakkipukuista herrasmiest?, senaatin kanslistia, jotka n?ht?v?sti ovat tulleet joistain pidoista, istuu loitompana salin per?ll? kahden puolen pient? py?re?? p?yt??, otsat melkein yhdess?, puhellen puoli??neen.
Menen liukkaan lattian yli salin et?isimp??n nurkkaan. Palvelija on l?htenyt liikkeelle v?ijym?paikastaan vastaiselta sein?m?lt?.
Min? en tied?, mit? tilata. Tuokoon nyt sitten tuutingin!
Mutta kun saan sen ja alan laittaa juomaani, en ymm?rr?, mit? ihmett? varten min? olen t??ll?, ihan yksin, totia tekem?ss?, keskell? y?t?. Yht'?kki? herpoaa minussa kaikki pinnistys ja min? luuhistun kokoon kuin vyyhti. En jaksa pit?? pystyss? p??t?ni ja iva ja uhka kaatuvat maahan keinotekoisilta telineilt??n.
Sill? onhan t?m? oikeastaan ??rett?m?n surullista ja toivotonta.
H?n oli ollut minun viimeinen toivoni. H?n oli taas nostanut jaloilleni minut, joka jo lep?sin koossa, henkisesti hervotonna. Olin aikonut ruveta uudelleen el?m??n, uskaltanut aukoa eteeni toista tulevaisuutta. Tahdoin toimia, vaikuttaa ja ponnistaa. Jo olin ojentautunut siihen. Ja nyt oli kaikki taas niinkuin ennenkin. Olin t?ss? ravintolassa kuin autiolla rannalla, josta jo luulin purjehtineeni pois. Tunsin itseni viel? vanhemmaksi ja voimattomammaksi kuin ennen. Ei ollut minussa mik??n katkennut enk? tuntenut murtumisen kipua. Mutta kaikki ponsi oli hervonnut. Olin kuin ik?kulu, oiennut luokki.
Viimeisten ?itten kuluessa olin raivonnut raivottavani, vaikeroinut vaikeroitavani. Nyt en en?? tuntunut jaksavan vaikeroida