Yksin

Yksin, by Juhani Aho

The Project Gutenberg EBook of Yksin, by Juhani Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Yksin
Author: Juhani Aho
Release Date: October 4, 2004 [EBook #13593]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YKSIN ***

Produced by Tapio Riikonen

YKSIN
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1920.

Soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu.
I.
Illallinen oli sy?ty, istuttiin salissa ja kello k?vi jo kahtatoista. Oli ollut koko illan kankeata ja puheet ilman sis?lt??.
Keskustelu oli ujunut laihaksi ja uhkasi kokonaan katketa. Kun kadulla ajavan ajurin rattaat olivat lakanneet s?rkem?st? hiljaisuutta, kuului vain lampun syd?men ynisev? laulu.
N?in, ett? Anna k?tki salaa haukotuksen kouraansa. Veli, joka loikoi nojatuolissa jalat suorina, haukotteli peittelem?tt?--sill? me olimme vanhat yst?v?t. En en?? voinut j??d? pitemm?lle istumaan, vaikka olisin viel? hetkisen tahtonut katsella h?nt? t??lt? lampun varjon puolipime?st? tuohon, jossa h?n istui likell? valoa, kumartuneena kudoksensa yli. Nyt h?n pani sen pois p?yd?lle ja aikoi n?ht?v?sti nousta. Min? eh?tin ennen, otin lakkini pianon p??lt? ja kumarsin ?idille.
--Joko sin? nyt menet? kysyi h?n, mutta ojensi kuitenkin k?tens?.
--Johan on aika, sanoin min?, eik? ollut minulla kyll?ksi ylpeytt? est??kseni alakuloisuutta ??nest?ni, vaikka ymm?rsin, ett? olisi pit?nyt.
--No, hyv?sti sitten, ja onnea matkalle! H?n toivotti lis?ksi terveytt? ja hyvinvointia ja k?ski tuoda paljon uusia aatteita ulkomailta.
--Kuinka paljon, kaps?kink? t?ydelt??--Ja min? koetin vivahduttaa ??neni katkeran ylenkatseelliseksi.
--Terve sitten, voi hyvin, el? paksusti, ja niinkuin oli puhe, kirjoita nyt kaikenlaista, virkkoi veli, pudistaen pois vetelyytens?, joka oli minua koko illan kiusannut.
Anna oli istunut heid?n v?lill??n. Min? olin k?ynyt h?nen ohitsensa ?idist? veljeen. Tahdoin, ett? h?nen k?denpuristuksensa olisi viimeinen l?htiess?ni kotimaasta.
--Hyv?sti...
--Hyv?sti, onnea matkalle.
Kuinka kuivasti, virallisesti ja kylm?sti h?n sen sanoi! Kuinka veltto ja kaikkea tunnetta vailla oli h?nen k?denantinsa!
Kun muut tulivat minua saattamaan eteiseen, j?i h?n saliin sulkemaan pianoa, jonka ??ress? h?n oli istunut illan h?m?r?ss? haaveksien, kun min? tulin. Olin kuullut soiton k?yt?v??n ja kuunnellut sit? hetken aikaa oven takana, heng?styksiss?ni ja syd?n kolkuttaen. H?n n?kyi nyt ottavan lampun p?yd?lt?, ja min? jo toivoin, ett? h?n ehk? tulee, ehk? valaisee minua alas pimeist? rappusista. Mutta h?n vain vei nuotit hyllylle, k??ntyi sitten pois, meni salin yli oman huoneensa ovelle ja sulki sen, armottomasti, niinkuin minusta tuntui. Viimeinen, mink? h?nest? n?in, oli h?nen hieno profiilinsa, puhdas poskensa ja kihara korvan juuressa.
Ei, ajattelin min? laskeutuessani alas rappuja, jos et sin?, niin en min?k??n! Ja min? annoin ulko-oven vieterin valtoineen vaikuttaa. R?m?ht?k??n! Ja se r?m?hti niin, ett? ikkunat soivat sein?ll? ja pitk? pime? k?yt?v? vihaisesti vastasi.
Jumalan kiitos, ett? siit? nyt vihdoinkin oli tullut selv?! Viel? viimeiseen saakka oli toivo minua kiusannut.
Nyt ei siit? en?? ollut mit??n k?rsimist?. Ei enemp?? kuin er?maan kulkijallakaan, kun kangastus yht'?kki? katoaa eik? h?n n?e muuta kuin rannattoman hiekka-meren ymp?rill??n. Ja tiet??, ett? h?n ei voi sammuttaa janoaan.
Ole siis tyytyv?inen sin?, sanoin min? itselleni. Mit? se rintasi siell? riuhtoo ja syd?n kiljuu! Eih?n sinulla ole h?t??, kun ei ole pelastustakaan.
Torkkuva ajuri luuhottaa rattaillaan kadunkulmassa, l??h?tt?v?n kaasuliekin alla.
Bulevardinkadun tuuheat puut ovat synkk?n? holvina p??ni p??ll?. Vanhankirkon hautausmaalla hiipii joku kis?lli kultansa kanssa.
Yksin?inen huivip??nainen hiljent?? kulkuaan ja hivahtaa ep?r?iv?n? ohitseni. Sill? oli niin n?yr?t, anovat silm?t. Olisit ottanut h?net mukaasi, h?n olisi ollut siit? niin kiitollinen, h?n jo ehk? odotti sinua, melkein seisahtuessaan lyhdyn alle! Huomenna h?n olisi tullut saattamaan sinua laivalle, katsellut sinua ihmisjoukosta ja huiskuttanut salaisesti nen?liinaa hyv?stiksi. Miksi annoit h?nen menn??
H?n ei voi tulla, Anna! H?n tulisi mielell??n, mutta h?n ei voi! Vaan el? pane sit? syd?mellesi, kultani! Sin? et voi! El? itke el?k? kuole surusta! Koeta olla iloinen! Parin vuoden p??st? min? tulen takaisin ja tuon paljon uusia aatteita tullessani.
Koko Erottajatori on yhten? ainoana ratinana, kun rattaat ajavat alas Kolmikulmalta t?ynn? reippaita ylioppilaita, vasta kaupunkiin tulleita.
Ne ovat nuoria ne, ne huutavat ja hurraavat! Ne nauttivat viel? ne ja niill? on maailma avoinna edess??n.
Mutta olenko min? ihan j?rjilt?ni? Katkera ja kateellinen noille, joita h?n tuskin tunteekaan ja jotka kenties eiv?t v?lit? h?nest? v?h??k??n, yht? v?h?n kuin h?nk??n heist?! Ainoastaan sent?hdenk?, ett? he j??v?t t?nne? Mutta sill? oli tuolla t?nnimm?isell? valkoinen lakki niin rajusti ja huolettomasti sys?ttyn? toiselle korvalle. Sill? olivat olkap??t niin voimakkaat ja musta kihara tukka. Minulla on hattu kuin vanhalla herralla, min? olen raskas ja lihava ja k?mpel?.
Pakotan itseni naurahtamaan ylenkatseellisesti tuolle vertailulle. Ja teeskennellyn reippaasti min? kuljen Esplanaadin yli K?mpin ravintolaa kohti, jonka oven p??ll? kiiluu kirkas s?hk?lamppu.
Mik? suloinen tunne nousta sinne yl?s asuntoonsa, ravintolaansa, numeroonsa! Oven raosta ojentaa niin yst?v?llisesti k?tens? lasku, joka ?erehdyksien v?ltt?miseksi annetaan joka p?iv??. Mik? kodikas tuoksu t?ss? huoneessa! Mit? erinomaista j?rjestyst? osoittavat aloittamattomat kynttil?t, ihan yht? pitk?t, kahden puolen p?yt?peili?, ja sen edess? porsliininen tuhka-astia, jonka pohjasta luen koneellisesti: ?Pohjoismainen Teollisuuskauppa Helsingiss?.--Suuri varasto talousesineit? yksityisille ja ravintoloille.?
Miksi ne sanovat, ett? ravintolahuoneelta puuttuu personallisuutta? Siksik?, ettei siin? n?y asujan omaa leimaa, ett? se