Yksillä juurilla | Page 8

n?hd? h?net tuollaisena: sys?ttyn? pois joka kodista.
Vieraan p?? vaipui alas. H?n koetti puhua, mutta sanoja ei tullut h?nen kielellens?.
-- Menk??! -- sanoi kellosepp?, k?yden tylysti h?nen olkap??h?ns? ja osoittaen ovea. -- T??ll? ei ole levonsijaa teille.
Vieras otti viulunsa ja k?yr?ns? ja vehre?n s?kin ja hiipi ovelle. Sade pieksi yh? akkunoita, ja tuuli ulvoi kamalaa taruansa. H?n pys?htyi ovella ja toivotonnakin toivoi, ett? vanha rouva heltyisi ja sanoisi yst?v?llisen sanasenkaan j??hyv?isiksi. Jos ihmiskasvot ovat milloinkaan puhuneet selv?? kielt?, puolustusta pyyt?ess??n, niin h?nen kasvonsa ne t?ss? viimeisess? silm?nr?p?yksess? puhuivat selv?sti.
-- Mit? te odottelette? -- kys?isi vanha rouva synk?sti. -- Menk??, ennenkuin kieleni siteet helti?v?t.
Viuluniekka tyrkk?si oven auki, astui puotiin ja avasi puodin oven. Kovalla rymin?ll? paiskasi tuuli sen kiini, h?nen astuessaan ulos raivoisaan, synkk??n y?h?n.
* * * * *
H?nen menty?ns? hervahti Volumnia Websterin j?nnitys. H?n vaipui sohvaan ja purskahti katkeraan itkuun. Kellosepp? kumartui h?nen ylitsens? ja, lohdutellen h?nt?, otti h?nen kyyneleiset kasvonsa k?siins? ja suuteli niit?.
-- Volumnia, -- kuiskasi h?n, -- me olemme paljon l?hestyneet toisiamme t?n? iltana.
Ja vanha rouva hymyili t?t? kuullessaan. H?n n?ki miehens? nostavan valokuvan yl?s lattialta ja panevan sen nurkkakaappiin; h?n n?ki h?nen ripustavan piippunsa naulaan juuri palkeitten yl?puolelle ja n?ki h?nen korjaavan mieluisimmat ty?kalunsa tavalliseen s?il?laatikkoon.
Kello l?i kaksitoista.
-- Sinulla on huomenna pitk? matka, Tuomas, -- sanoi vanha rouva. -- Sinun pit?isi panna levolle. Minun pit?? valvoa hiukan kauemmin, saadakseni p??llystakkisi korjatuksi.
-- ?l? huoli siit?, -- vastasi toinen, ottaen p??llystakkinsa h?nen k?sist??n. -- Min'en l?hde matkalle huomenna enk? koskaan. Min? j??n t?nne sinun luoksesi, Volumnia, ja el?n nuo kaksikymment? vuottani t??ll?. Viuluniekka oli oikeassa, sanoessaan meit? hurjiksi. Saanko min? j??d?, Volumnia? Min'en sied? sit? ajatusta, ett? nyt eroaisin sinusta.
Ja vanha rouva pyysi h?nt? j??m??n, luvaten puoleksi leikill??n, ett'ei h?n ole vaivaava h?nt? sotalaivaston kapteenilla muuta kuin mit? ihan v?ltt?m?t?nt? on. Ja h?n haasteli viuluniekasta, tuosta yksin?isest? miehest?, eik? sanonut koskaan voivansa unohtaa rukoilevaa ilmett? h?nen kasvoillaan, h?nen odotellessaan ovella edes yht? yst?v?llist? sanaa. H?n tiesi miehen koko tulevaisuuden riippuvan t?st? yhdest? silm?nr?p?yksest?, H?n katui, ett? he olivat niin pikaisesti k?skeneet h?net pois. H?n muisti, mit? vieras oli puhunut hellyydest?, ja kuinka h?n oli sanonut tahtoneensa alkaa alusta, jos h?nelle olisi suotu rahtunenkaan inhimillist? my?t?tuntoisuutta. H?n unohti, ett? viuluniekka oli juuri se mies, jonka nime? h?n oli s?ilytt?nyt muistossaan, ainoastaan vihatakseen h?nt?. H?n ei muistanut muuta kuin ett? h?n oli onneton vaeltaja, jonka h?n oli sys?nnyt ulos synkk??n y?h?n. Kaikki s??liv?isyys h?nen syd?mens? syvyyksiss? her?si nyt henkiin.
-- Kutsutaan h?net takaisin, Tuomas, -- sanoi h?n innokkaasti. -- Ojennetaan h?nelle auttava k?si, mink? lupasimme, ennenkuin tiesimme, ken h?n oli.
Ja he avasivat puodin-oven ja huusivat h?nt? nimelt?:
-- Mark Weston, Mark Weston! Tulkaa takaisin meille! Me sanomme teid?t tervetulleeksi, niinkuin ?skenkin. Meill? ei ole muuta kuin anteeksiantamusta ja yst?v?llisyytt? teille. Tulkaa takaisin!
Vastausta ei kuulunut.
-- Me tahdomme auttaa teit?, Mark Weston, -- huusi vanha rouva. -- Tulkaa meille!
Tuuli ja sade vastasivat; viuluniekka ei vastannut.
-- Kukapa t?llaisessa myrskyss? mit??n kuulee! -- sanoi kellosepp?. -- Turha on huudella h?nt?.
Vastenmielisesti he sulkivat oven ja palasivat ky?kkiin. He sytyttiv?t lampun ja asettivat sen akkunaan. Ja he istuivat takkavalkean ??reen, haastellen nuoruutensa p?ivist? ja Ralphista ja viuluniekasta.
-- Kun viuluniekka n?kee valon, niin h?n kyll? tulee takaisin, -- puhelivat he toisilleen.
He vuottelivat hamaan p?iv?n koittoon asti. Myrsky hiljeni ja tyyntyi; valkea takassa sammui.
Mutta viuluniekka ei tullut takaisin.

End of the Project Gutenberg EBook of Yksill? juurilla, by Beatrice Harraden
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YKSILL? JUURILLA ***
***** This file should be named 20960-8.txt or 20960-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/0/9/6/20960/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"),