Yhdyselämää

Yhdyselämää, by Jonas Lie

The Project Gutenberg EBook of Yhdyselämää, by Jonas Lie This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Yhdyselämää
Author: Jonas Lie
Translator: Tekla Lampén (AKA Tekla Roschier)
Release Date: March 23, 2007 [EBook #20884]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
YHDYSELÄMÄÄ ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed
Proofreaders.

YHDYSELÄMÄÄ
Jonas Lie

Suomentanut Tekla Lampén
Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström Osakeyhtiö 1916.

Tämä kirja on pohjoismaissa Jonas Lien kaikkein rakastetuimpia.
Rakastettu -- minä punnitsen kyllä tarkoin tämän sanan käytön ja
merkityksen. Mutta Jonas Lien teoksista ei muuta voi sanoa. Hänen
tovereitaan ihaillaan. Hän ja hänen teoksensa ovat rakastettuja. Monissa
painoksissa, joiden suuruus niin suppealla kielialueella kuin
pohjoismaiden näyttää suorastaan satumaiselta, ovat hänen romaaninsa
levinneet jok'ikisen lukevan ihmisen käsiin. Ja samalla kuin
sadattuhannet henkisesti rikastuivat niistä -- on melkein ihme, että
Jonas Lie voitti sataintuhanten sydämet, vaikka hän loi romaanin koko
muodon uudestaan, sillä tavallisesti uudestiluominen aina riistää
runoilijalta joukkojen ymmärtämyksen --, ne pysyivät tuntijoistakin
kokonaisen aikakauden korkeimpina ja rakkaimpina mestariteoksina.
Sill'aikaa kuin monet jäljittelivät häntä ja jotkut kenties
täydellistyttivätkin hänen perustamansa kuvailevan (impressionistisen)
romaanin muotoa, Jonas Lie pysyi pohjoismaisen romaanitaiteen
suurmestarina, jolla ei kilpailijaa ollut.
Sillä hän hallitsi sydämet -- sydämensä voimalla.
Totta kyllä -- hänen runoutensa puhuu siitä, mikä on likinnä pohjolan
mielenlaatua ja kaipuuta.
Hän runoili merestä, joka pohjolan lapsista on suuruuden esikuva.
Kaukaisella, myrskyn tuivertamalla merellä -- peitossa pitkän
pimeyden, jossa revontulet loimuavat ja räiskyvät --, merellä elävät,
työskentelevät ja taistelevat, sotivat ja voittavat hänen ensimmäisten
romaaniensa ihmiset. Siellä -- yössä ja synkeydessä --, talven
säälimättömien tähtien alla oli Jonas Lien mielikuvituksen paikka ja
koti, mielikuvituksen, joka oli rajoja vailla ja jonka kisatanterena oli
kaikki, missä outoa ja sadunomaista piili. Siellä, missä Jäämeri
kallioidensa välissä vaahtoaa, oli kohtalo ankara, niinkuin oli niiden

ihmisten tahto ankara, jotka kohtalon voittivat. Ja naiset olivat,
uhrautumisessaan, voimakkaat kuin miehet.
Jonas Lie voitti itselleen lukijakunnan meri-runoilulla. Vielä enemmän
hän kiinnitti mielet niillä romaaneillaan, jotka sitten seurasivat, hänen
suurimmillaan ja saavuttamattomilla: perhe-elämää kuvailevilla.
Käännyttyään pois merestä, jota hän rakasti niin palavasti, että hän, tuo
kokonaisen ihmisiän maanpaossa elänyt, rakensi synnyinmaahansa
talon voidakseen kuolla meren laulussa ja meren rannalla, yritettyään
ensiksi »Elämän orjassa» muuttaa romaani esitystä, siinä kun hän ensi
kerran paljasti myötätuntonsa, sydämensä koko maailman, hän sijoitti
nyt runoilunsa perheeseen ja teki pohjolan perhe-elämästä maailman,
jonka siihen saakka vain *luulimme* tunteneemme. Sillä vasta Jonas
Lie opetti meidät sitä todella tuntemaan. Hän *näyttää* meille
perhe-elämän maailman, jossa olimme kaiken ikämme eläneet
lyhytnäköisinä ja puolisokeina.
Siten tullakseen perhe-elämän hallitsijaksi Jonas Lien täytyi
suunnattomalla tahdonponnistuksella muodostaa oma
mielikuvituksensa uudestaan. Sitä olivat askarruttaneet -- ja juuri siinä
oli hänen luovan kuvausvoimansa alkuperäisyys -- kaikenmoiset
sadunomaiset miellekuvat, meren aava, rajaton ulappa, meren tylyys,
jättiläismäisyys, omituisuus. Tässä mielikuvituksessa olivat »Peikko»
ja »Peikonväet» eläneet, mielikuvituksessa, joka ryntäsi vuorien
uumeniinkin, tunkeutui sadun välkkyviin syvyyksiin.
*Mutta samoinkuin Jonas Lie muodosti romaanitaiteen uudestaan ja
teki sen kertovasta kuvailevaksi, samoin hän -- ja se oli vain nerolle
mahdollista -- muodosti oman mielikuvituksensa uudestaan.*
Astuessaan todellisimpaan ja pienimpään kaikista maailmoista --
perhe-elämän ja neljän seinän maailmaan --, hän kukisti oman
mielikuvitusvoimansa ja teki siitä ihmeellisen, ainoalaatuisen
arvausvoiman, joka tunki luihin ja ytimiin ja sydämen sisimpiin syihin.
Enemmänkin: hän ei arvannut, hän näki lävitse. Vanhemmat ja lapset,
miehet ja naiset, sukulaisuuden, kotiseurustelun, palvelusväen, kaikki

nuo pikku seikat, joista elon kohtalot sukeutuvat -- niiden lävitse hän
näki ja teki ne meidän silmillemme läpinäkyviksi... Ristiriidat ja
yhteeniskennän, taistelut ja sovinnon, arkipäivän hankaukset,
likentäytymisen ja hiljalleen loittonemisen, mielenmasennuksen ja
ilonaiheet -- kaiken sen, mikä on perhe-elämän verenkiertoa,
miljoonain elävien olentojen onnen nousua ja laskua, Jonas Lie tunsi ja
sen hän saattoi meidät elämään niinkuin eläisimme omaa elämäämme.
Tätä elämää, jonka nyt vasta älysimme ja näimme, nyt vasta, kuin hän
sen oli meille näyttänyt ... neronsa valossa.
Kuinkapa ei runoilija mieltämme kahlehtisi, kun hänen taiteensa ensi
kerran asettaa eläväksi silmiemme eteen sen kodin, jossa elämme ja
hengitämme?
Jonas Lie olisi voittanut meidät puolelleen jo yksistään sillä
probleemilla, joka oli hänen runoilunsa esineenä ja jonka hän ratkaisi ja
näki tarkemmin kuin kukaan muu, antaen sille elämän esitysmuodossa,
jonka täytyi vaikuttaa itse elämän tavoin.
Kahlehtia hänen täytyi jo aiheellaan ja aiheenhallinnallaan.
Mutta lumouspiirissään hän piti sydämensä voimalla.
Runoilijasydämen myötätunto, sydämen, joka ei koskaan lepää eikä
koskaan tyynny, on hänen runoutensa valuva, punainen veri.
Jonas Lie näki sydämellään. Hän ymmärsi sydämellään. Sentähden hän
myös osasi antaa anteeksi. Ja koska hän sydämensä pohjasta antoi
anteeksi, koetti hän tuoda parannusta.
Hänen mielensä, joka oli yhtä miehekäs kuin lempeä, ei tuominnut
koskaan eikä ketään. Hän ymmärsi ... ja tahtoi lohduttaa. Ja hän osasi
lohduttaa. Sillä hänen sydämensä teki hänet viisaaksi.
Ja kaikki, jotka kärsivät