Vuonna 2000

Vuonna 2000

The Project Gutenberg EBook of Vuonna 2000, by Edward Bellamy
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Vuonna 2000 Katsaus vuoteen 1887
Author: Edward Bellamy
Translator: J. K. Kari
Release Date: September 14, 2005 [EBook #16694]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VUONNA
2000 ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.

VUONNA 2000
KATSAUS VUOTEEN 1887

Kirjoittanut Edvard Bellamy.
Saksasta suomentanut J. K. Kari.
Ensimmäisen kerran julkaistu 1902.

_Suomentajan alkulause._
_Edvard Bellamy, amerikalainen sanomalehtimies ja kirjailija, syntyi
Massachusettin valtiossa Yhdysvalloissa 1850. Hänen teostaan
»*Vuonna 2000*» pidetään parhaana tulevaisuuden yhteiskuntaa
kuvailevana romaanina, kuten näkyy sen suunnattomasta menekistäkin.
Sitä myytiin Yhdysvalloissa parin ensimäisen vuoden kuluessa jo yli
300,000 kpl. Samaan aikaan meni Englannissa sen lisäksi kaupaksi
kolmattakymmentä painosta. Ja yhtä suosittuja ovat olleet siitä
ilmestyneet lukuisat käännöksetkin, joita on muutamilla kielillä
julkaistu kaksittain._
_Tekijä kuvailee kirjassaan yhteiskuntaa vuonna 2000, johon hän
kertoo omituisten tapahtumain kautta siirtyneensä ihka elävänä,
keskelle uutta sukupolvea uusine katsantokantoineen ja tapoineen.
Verratessaan silloista edistystä nykyisiin oloihin, jotka luovat toisille
kansankerroksille loisteliasta ylellisyyttä, toisille pohjatonta kurjuutta,
joutuu hän ankarasti arvostelemaan nykyistä yhteiskuntaa ja
paljastamaan sen puutteita sekä epäkohtia. Tätä tehdessään täytyy
hänen kosketella nykyjään vallitsevan yhteiskuntamuodon sekä
tuotanto- ja tavaranjakojärjestelmän arkoja elinkysymyksiä.
Senpätähden onkin kirja saanut osakseen sekä innokasta ihailua että
kiivaita moitteita sekä sosialistiselta että vastustajain taholta, aina sen
mukaan, missä määrässä se kulloinkin on vastannut arvostelijan
käsitystä tulevan kehityksen kulusta._
_Mutta vaikka mielipiteet täten ovatkin joutuneet jyrkästi vastakkain,
kun kirjaa on arvosteltu, eri puolueissa tai puolueryhmissä vallitsevain
käsityskantain tulkkina, ollaan kuitenkin yksimielisiä siitä, että se
sisältää helppotajuisessa ja huvittavassa kertomuksen muodossa syviä

siveellisiä opetuksia sekä avaa ikäänkuin itsestään lukijain silmät
näkemään useita nykyisiä luonnollisiksi ja oikeudenmukaisiksi
luuloteltuja oloja toisessakin valossa. Kirjan luonnetta kuvaavana
esimerkkinä mainittakoon, että se synnytti kaikkialla Yhdysvalloissa
porvarikunnan vapaamielisissä piireissä joukon seuroja sekä sittemmin
laajan liiton toteuttamaan tekijän esittämiä aatteita. Sikäläiseen
sosialistiseen työväestöön on sen vaikutus tietysti ollut vielä suurempi,
kehittävämpi ja opettavampi. Olkoon siitä sama hyöty meidänkin
työväestöllemme._
_Turku 4/III 02._
_J. K. Kari._

ALKULAUSE.
Shawmut-yliopiston historiallinen tiedekunta Bostonissa. 26 p.
joulukuuta 2000.
Meidän, jotka nyt elämme kahdennenkymmenennen vuosisadan
viimeistä vuotta niin yksinkertaisen, johdonmukaisen ja siunauksista
rikkaan yhteiskuntajärjestelmän alaisina, että se näyttää muodostavan
terveen ihmisälyn riemusaaton, on varmaankin vaikea, ellemme
nimittäin ole harjoittaneet laajempia historiallisia opinnoita, käsittää,
että nykyinen täydellinen yhteiskuntajärjestelmä ei ole vielä
vuosisadankaan vanha. On kuitenkin peräti helppo todistaa, että aina
yhdeksännentoista vuosisadan loppuun saakka uskottiin yleensä, että
vanha teollisuusjärjestelmä kaikkine kauheine yhteiskunnallisine
seurauksineen oli kestävä kautta aikojen, kunhan sitä vähän paikkailee.
On ihmeellistä ja melkein mahdotonta uskoa, että se summaton
siveellinen ja aineellinen kehitys, joka sen jälkeen on tapahtunut, on
voinut tapahtua niin lyhyessä ajassa! Tuskinpa löytyisi toista selvempää
todistusta siitä, kuinka helposti ihmiset tottuvat parempiin oloihin ja
alkavat pitää niitä aivan luonnollisina, vaikka entisetkin olot näyttivät
heistä sellaisilta, etteivät monet osanneet toivoa parempia. Tämä
havaanto on omiaan jäähdyttämään niiden maailmanparantajain intoa,

jotka toivovat puuhainsa palkaksi tulevien sukupolvien syvää
kiitollisuutta.
Tämä kirja koettaa auttaa niitä, jotka tahtovat saada selvän käsityksen
yhdeksännentoista ja kahdennenkymmenennen vuosisadan välisistä
yhteiskunnallisista eroavaisuuksista, mutta pelkäävät näitä asioita
valaisevia kuivia historiallisen tutkimuksen tuloksia. Kun tekijä
opettajana saavuttamansa kokemuksen nojalla tuntee, että oppimista
pidetään sangen väsyttävänä, on hän koettanut lieventää kirjan
opettavaa luonnetta käyttämällä siinä kertomuksen muotoa, joka jo
itsessäänkin toivottavasti kiinnittää jonkun verran mieltä.
Lukijasta, jolle nykyiset yhteiskunnalliset laitoksemme ja niiden
pohjana olevat periaatteet ovat tuttuja, tuntunevat tohtori Leeten
selitykset jotenkin jokapäiväisiltä. Mutta meidän on muistettava,
etteivät ne olleet tuttuja tohtori Leeten vieraalle, ja että tämä kirja on
kirjoitettu nimenomaan siinä tarkoituksessa, että lukijat lukiessaan
unhottavat tuntevansa näitä asioita.
Vielä yksi asia. Puhujat ja kirjailijat, jotka ovat käsitelleet tätä kahden
vuosituhannen välistä käännekohtaa, ovat melkein poikkeuksetta
pitäneet silmällä tulevaisuutta. He eivät ole kiinnittäneet samaa
huomiota menneisyyteen ja jo saavutettuihin edistysaskeleihin, kuin
tulevaisuuteen, vielä saavutettavaan kehitykseen, joka on yhä jatkuva
eteen- ja ylöspäin, kunnes ihmiskunta on saavuttanut tuntemattoman
päämääränsä. Tämä on tosin hyvä, varsin hyvä; mutta toiselta puolelta
emme luullakseni voi mistään löytää suotuisampaa maaperää suloisille
toiveille ihmiskunnan jatkuvasta kehityksestä tulevan vuosituhannen
kuluessa kuin luomalla »katsauksen» viime vuosisataan.
Toivoen, että tämä kirja on kyllin onnellinen löytämään lukijoita, jotka
harrastuksesta sisältöön jättävät esityksen puutteellisuudet
huomioonottamatta, astuu tekijä nyt syrjään ja jättää puhevuoron herra
Julian Westille.

ENSIMÄINEN LUKU.

Minä näin päivänvalon Bostonissa v. 1857. »Mitä!» sanonee lukija,
»_kahdeksantoista_sataa viisikymmentä seitsemän! Se on erehdys! Hän
tarkoittaa tietysti _yhdeksäntoista_sataa viisikymmentä seitsemän.»
Pyydän anteeksi, se ei ole erehdys. Hengitin ensikerran Bostonin
itätuulta toisena joulupäivänä, joulukuun 26 päivänä vuonna 1857, ei
1957, noin kello neljän tienoissa iltapäivällä. Ja voin vakuuttaa, että
tuuli oli jo silloin yhtä purevan kylmä kuin nykyisenä armon vuonna
2000.
Nämä syntymistäni koskevat ilmoitukset näyttävät tietysti jokaisesta
peräti