Viinantehtailia | Page 4

Mitä tahdotaan?
Hoikka. Valkeaa kynttilään, minä odotan tänne vieraita, kaksi
viinantehtailiaa. (Palvelia sytyttää pari pöydällä olevaa kynttilää ja
menee.)
Toinen kohtaus.
Hoikka, sitten Jukka.
Hoikka. Noh nytpä huone vähän iloisemmalta näyttää. Missä nyt
vaimonikin lienee? Hänellä on aina niitä joulu-toimia. (Kopina kuuluu.)
Kuka siellä porstuassa kopistaa? Häh! (Jukka tulee sisälle siistissä
vaatteissa.)
Jukka. Suokaa anteeksi, että tulen sisälle, mutta -Joulu tulee niin
köyhälle, kuin rikkaalle, vaan minulla ei ole lapsilleni mitään jouluksi
ja teidän Rouvanne lupasi minulle antaa almua, jos selkeällä päällä
häneltä sitä anoisin. Nyt olen varsin selkeä, eikä kukaan enään ole
näkevä, että Jukka viinaa ryyppää.
Hoikka. Ja sinä olet sama Jukka, joka Mannilan torppaan vävyksi
meni?
Jukka. Sama -- ja myöskin sama, jollekka te lapsena ollessanne
lupasitte, että, kun kerjäläisenä tulisin almua anomaan, antaisitte
minulle juustoa ja voita-leipää. Muistatteko sitä vielä?

Hoikka. Kyllä. (Ottaa rahaa kukkarostansa.) Tuossa sinulle muutama
markka, mutta pahoin pelkään, että ne viinaan menetät.
Jukka. Vai pelkäätte -- se on turhaa! Viinasta olen jo kylläni saanut,
sepä on minun mieron-tiellekkin saattanut.
Hoikka. Kuinka olet tuohon tilaan joutunut?
Jukka. Kertomus elämästäni on kyllä surullinen. Niin kauan, kuin
Mannilassa olin, kävi kaikki hyvin, mutta sitte muutin tänne
kaupunkiin ajajaksi; vilu tuli tuolla ulkona, ukko viina-puodin
ovi-taulussa kehoitti, pikari kädessä, minua lämmitystä ottamaan, ja
kerta menin ensi kerran, sitten tiesin tien, ukko pikari kädessä nauroi,
kun ajoin sivuitse, tiesinhän poiketa taaskin. Viina-tehtaista tulvaili
viinaa, jota puodeissa ja krouveissa kaupattiin, ja miehistä on tullut
juomareita. Vaimoni koetti elättää ja vaatettaa lapsiamme, mutta minun
oli viinan-himo valloittanut niin, että join hänen vaatteensakkin.
(Äänettömyys. Jukka pyhkii silmiänsä.) Vaimoni sai levon haudassa,
vaan silloin omaa-tuntoani pisti, koska tiesin olevani syypään hänen
aikaiseen kuolemaansa.
Hoikka. Noh, tuon ymmärsit etkä vain lakannut tuosta ilkeästä
juomisesta --
Jukka (kolkosti.) En, yhtä ahnaasti join viinaa, kuin viinantehtailia
kokosi rahaa, mutta -- viime yönä, kun pieni Mattiseni jäätyneenä
makasi lumi-kinoksella, silloin vihdoinkin sai sydämmeni kolauksen,
semmoisen, että teidän viinanne, herra, ei minulle enään maistu.
Hoikka. Sinä olet hävytöin, mitä se minuun koskee, että sinä olet
juomari?
Jukka. Herra! Lakatkaatte aikanansa viinalla rahaa kokoomasta, sillä
kerran täytyy teidän ja krouvarin, yhtä hyvin kuin juomarinkin, tehdä
työstänsä tiliä. (Kovasti.) Herra, teidän työnne kylvää kyynelettä, jotka
kuumana kerran polttamat sydäntänne. Älkää myöhästykö
parannuksessa niinkuin minä! (Ompelia tulee sisälle.)

Kolmas kohtaus.
Entiset. Ompelia, Rouva, Palvelioita ja vieraita viinantehtailioita.
Ompelia. Hyvää päivää. Tässä on rouvan kappa, se on nyt valmis ja
varsin hyvin sopii, sen vakuutan. (Rouva tulee juosten sisälle.)
Rouva (huutaa): Voih! minun poikani! (Vaipuu tuolille.)
Ompelia. Mikä Rouvaa vaivaa? Tässä on kappanne.
Rouva (kiljasee): Viekää pois, pitäkää itse tuo, minä en siitä huoli, se
on viina-rahalla ostettu. Oi Hoikka, mihin vietiin minun Alfredini,
vosikalla hän vietiin akkunani ohitse, hän makasi re'essä aivan kuin
kuollut. (Vääntelee käsiään.)
Ompelia. Tämähän kumma! Sen vain tiedän, ett'en koskaan työstäni
näin hyvin ole tullut palkituksi. (Ottaa kapan päällensä, kumartaa ja
lähtee ulos.)
Hoikka (vapisten.) Kuule, sinä -- et varmaankaan nähnyt oikein.
Rouva. Oih! kuules -- (Ääniä kuuluu.) jo tulevat. (Juoksee vasemmalle
puolelle. Ovi avataan ja Alfred kannetaan näyttämön yli myöskin
vasemmalle puolelle.)
Hoikka (pitäen tuolista kiinni.) Onko hän kuollut?
Yksi palvelia. Ei, hän vain humala-päissään ajoi niin riivatusti, että reki
kumoon kaatui, ja sai siinä semmoisen pamauksen, että pyörtyi. Kyllä
hänen vielä toki sydämmensä sykkii.
Jukka (osoittaa kamariin päin, johon Alfred vietiin.) Siinä taaskin yksi
viinan-uhri. (Kaksi viinantehtailiaa tulee sisälle.)
Hoikka (nostaa kätensä ohauksillensa, huutaen raivoisasti): Pois täältä!
kaikki on viinaa -- viina-potit tanssivat seinillä. Voi onnetointa! ei ne
anna minulle rauhaa, ennen kuin koko viina-tehdas on hajotettu.
(Juoksee pois kamariinsa.)

Viinantehtailijat. Mikä herran on? -- Mikä herran on?
Jukka. Hän raivoaa, maan myrskyt ja raju-tuulet puhdistavat ilman ja
sitte seuraa tyyne, kirkas päivä; mutta teille, hyvät herrat
viinantehtailiat, tässä vielä sanon:
"Te viinalla viettelette Ja ihmislapsia juottelette, Ah! kuinka tuntunee
teitille, Kun kerran kutsutaan tilille. Sitä ajatelkaa aikanansa."

End of the Project Gutenberg EBook of Viinantehtailia, by
Theodolinda Hahnsson
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
VIINANTEHTAILIA ***
***** This file should be named 14212-8.txt or 14212-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/4/2/1/14212/
Produced by Matti Järvinen.
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be
renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules, set
forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying
and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the
PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge
for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not
charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is
very easy. You may use this eBook for