Viinantehtailia

A free download from http://www.dertz.in


Viinantehtailia

The Project Gutenberg EBook of Viinantehtailia, by Theodolinda
Hahnsson This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Viinantehtailia
Author: Theodolinda Hahnsson
Release Date: November 30, 2004 [EBook #14212]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
VIINANTEHTAILIA ***

Produced by Matti Järvinen.

Viinantehtailia.
Näytelmä kahdessa näytöksessä.

Kirjoittanut:
T. H. [Theodolinda Hahnsson]
Ensimmäisen kerran julkaistu 1877

Viinantehtailia.
Näytelmä kahdessa näytöksessä.
Kirjoittanut:
T. H.
Jäsenet:
Hoikka, viinantehtailia. Rouva, hänen vaimonsa. Alfred, heidän
poikansa. Markku, Alfredin palvelia. Jukka, mökin ukko. Erää ompelia.
Onni, Olli ja Rölli, yli-oppilaita. Vieraita viinantehtailioita ja
palvelioita.
Tapaus: Eräässä kaupungissa sekä sen lähistössä muutama päivä ennen
joulua.

Ensimmäinen Näytös.
(Näytelmä-paikkana on viinantehtailian sali, jossa on komeat
huone-kalut ja kauniita tauluja seinässä. Hoikka istuu noja-tuolissa ja
Rouva sohvassa, molemmat teetä juoden. Pöydällä on kartuusi ja
piippu.)
Ensimmäinen kohtaus.
Hoikka, Rouva.
Hoikka (iloisena hieroen käsiään). Rahaa kokountuu aina vain. Viinaa

on mennyt kelpo lajilla, ostajien määrä puodissa lisääntyy ja tänä
vuonna olen jo saanut 35 tuhatta markkaa puhdasta voittoa.
Rouva. Tuosta viinan tekemisestä nyt jutellaan jo kaikissa
sanomalehdissäkin, että se muka olisi joku paha työ, mutta kuinkahan
se oikein lienee -- onhan sitä lupa tehdä -- mutta kummallista -- en
ymmärrä, miksi tuo viinan-poltto aina saattaa mieleni levottomaksi.
(Laskee kuppinsa pöydälle ja ottaa sukka-kutimen).
Hoikka. Hm, niin, sen asian minä pian selitän. Teillä vaimoilla ei ole
oikein selvä käsitys asioista, te uskotte kaikki, mitä luette ja kuulette,
sekä olette liika herkkä-luontoisia, joten heti tunnette levottomuutta
sydämmessänne, kun vain joku osaa hyvin kauniisti lörpötellä. Te
puhutte aina tunteistanne ja tunnette hullusti, mutta me, miehet -- me
tiedämme, että, mitä laki on määrännyt ja säätänyt, se on aina paras, ja
siinä on meillä ohje.
Rouva. Mutta -- tuntoni --
Hoikka (äkäisesti toistaen.) Mutta -- tuntoni -- Vaimo-väen suusta ei
mutta minua miellytä; tunto ja tunto, en sitäkään viitsi kuulla _näissä_
asioissa -- vaan jutellaan nyt muista. (Laskee kuppinsa pöydälle.)
Kuuleppa kultaseni, parin päivän päästä on meillä joulu-aatto, ja minä
olen hankkinut sinulle hyvän joulu-lahjan, ketun-nahkaisen kapan.
Rouva (iloisesti.) Ja silkki-päällisen varmaankin!
Hoikka. Tietysti! Oikein atlaskia. Kohta tulee ompelia sinusta mittaa
ottamaan, jotta sen jo jouluksi saat valmiiksi.
Rouva. Oi Hoikkaseni, kuinka sinä olet hyvä! Noh, olemmehan
rikkahimpia koko kaupungissa, eihän minun sopisikkaan kulkea
muussa kuin atlaski-kapassa. (Ompelia tulee sisälle.) Ah, Röökinä!
Olipa hyvä, että tulitte heti. Laittakaa nyt kaikella muotoa kappani
jouluksi valmiiksi!
Ompelia (ottaa muotilehden ja levittää sitä pöydälle.) Tässä on
muoti-lehti. Minkä mallin mukaan minä tuon kapan nyt laitan?

(Osoittaa yhtä mailia.) Tämmöisen minä laitin Maaherran rouvalle.
Rouva (vilkasee muoti-lehteen.) sepä juuri on minunkin mieleiseni.
Katsoppa Hoikka! (osoittaa muoti-lehteä), tuommoinen se pitää
tehtämän, semmoinen on Maaherran rouvankin.
Hoikka (pistää tupakkaa piippuun ja haukottelee.) Aivan semmoinen
kuin on Maaherran rouvankin. (Lähtee kamariinsa, joka on oikealla
puolella.)
Ompelia (ottaa hätäisesti mittaa nauhalla ja kumartaa sitten nöyrästi.)
Kiitoksia. Kyllä minä laitan tämän valmiiksi pian. Hyvästi Rouva hyvä!
Rouva. Hyvästi! -- (Ompelia menee ja Rouva huutaa hänelle vielä):
Muistakaa vain, että laitatte kapan juuri semmoiseksi kuin Maaherran
rouvan on. (Lähtee vasemmalle kamariinsa.)
Toinen kohtaus.
Hoikka, Rouva ja Jukka.
Hoikka (kurkistaa kamarinsa ovesta saliin, huutaen): Rouvaseni, onko
ovi lukossa?
Rouva (vastaa toisesta ovesta.) Ei, vaan Hoikkaseni, lukitse se. (Jukka
puikahtaa samassa sisään.)
Jukka (on vähän pöhnässä ja katselee ympärillensä.) Hohho, kuin täällä
kynttilät loistavat. Näin valoisaa ei köyhällä ole jouluna edes. Kylläpä
tämä on komea asunto, ja kaikki nuot taulut ja koristukset ovat viinalla
kootut -- hahha --
Rouva. Huh -- hän on pöhnässä. Mitäpä hän täällä tekee. (Istuu ja
rupeaa taas sukkaa kutomaan.)
Jukka (kumartaa.) Tackar som frågar, juon vaikka vähän lisää, jos
Rouva niin suvaitsee. Kyllähän viinantehtailialla tuota makusaa viinan
nestettä löytyy; senhän vuoksi tulinkin, että saisin sitä vähän
joulukseni.

Hoikka. Mene tiehesi. Mitäs täällä teet!
Jukka (ei ole kuulevanaan.) Kelpo tavara tuo viina muuten, mutta
vähän epä-tasaisesti se rikkautta jakaa; kun yksi rikastuu, silloin
tuhansia köyhtyy.
Hoikka (kiivaasti.) Menetkö kohta tiehesi! Minä en kärsi juomareita.
Jukka (ivaten.) Vai niin! Viinantehtailia ei kärsi juomareita, hahhah --
vai niin -- mutta niitä kolikoita, jotka juomarin taskusta tippuvat pois ja
täyttävät teidän taskunne -- niitä varmaankin kärsitte, vai kuinka, häh?
Ette suinkaan muuten rakentaisi noita viekottelevia viina-puoteja, jotka
niin herttaisesti tarjoamat vilustuneelle lämmitystä, että ei sivuitse
pääse, jos suinkin vähän kilinää taskussa kuuluu.
Hoikka (näyttää ulko-oveen päin.) Tuolla on ovi, josta sisälle tulit.
Mene -- taikka keppini näyttää sinulle tien.
Jukka. Enkä joulukseni rikkaalta saa edes ryyppyä. (Hoikka menee
kamaristansa noutamaan keppiä.) Antakaa, Rouva kulta, kakun pala
pojalleni. Teillähän myöskin on poika, niinkuin minullakin, mutta se
eroituksena, että teidän poikanne on aika veitikka, joka tuhlaa mitä isä
viinalla kokoo,