Veljekset | Page 9

horjunut eri tieteiden ja eri alojen välillä voimatta tehdä mitään
tiliä aikeistansa.
Mutta tämä kaikki oli vaan ensi innostusta.
Kuumeentapaisella kiireellä oli Henrik, seuraamatta yliopistoluentojen
menoa, lukea hotkaissut filosofian historian pääpiirteet. Erikoisuuksiin
hän ei voinut vajota, sillä hänen palava mielenkiintonsa yhä piti esillä
pääkysymystä: mitä on jumala ja mitä elämä? Hän vaan riensi
eteenpäin vanhasta ajasta uusimpaan aikaan asti ja pysähtyi Kantiin.
Kant vastasi hänen kysymyksiinsä, että on ihan mahdotonta mitään
tietää jumalasta, ja todisti että se on mahdotonta. Ja Henrik ymmärsi
tämän todistuksen niin selvästi, ettei hän voinut lukea eteenpäin. "Mitä
varten lukea filosofiaa, jos on mahdoton saada mitään tietää siitä, mitä
jumala ja mitä ihmiselämä ovat?" Ne sivukysymykset hyveistä ynnä
muista eivät huvittaneet häntä pääkysymyksen rinnalla.

Yksi asia kehotti kovasti lukemaan sittenkin filosofiaa: Henrikille oli
Kantin lukemisesta niin suurella voimalla selviytynyt filosofian
probleemi, että oppia maisterintutkintoa varten vaadittu kurssi näytti
nyt ihan vähäpätöiseltä asialta, muutaman kuukauden työltä.
Mutta kun hän ryhtyi tähän työhön ja alotti jälleen alusta, pannakseen
mieleen kaikki Xenofoneet, Empedokleet ja Anaxagoraat, kadotti hän
heti sekä mielenkiintonsa että lukuhalunsa. Yhtäkkiä rupesi
leipäkysymys jälleen kummittelemaan ja vaivaamaan. Tämä työ alkoi
hänestä näyttää epärehelliseltä, koska sen tarkoitus silminnähtävästi ei
enää ollut muu kuin maisteritutkinnon suorittaminen.
Seuraavana vuonna hän, ilmaisematta omaisilleen muuttuneita
suunnitelmiaan, koetti lukea teologiaa, mutta ei löytänyt siitä mitään
vastausta sen lisäksi, minkä hän jo pääkysymykseensä nähden oli ennen
uskonnosta tiennyt. Se oli sitä samaa, mitä pappa oli joka sunnuntai
saarnannut ja pitänyt kansan vuoksi välttämättömänä, vaikkei omille
pojilleen tahtonut "tyrkyttää". Ei Henrikin juolahtanut mieleenkään,
että se Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jumala, josta pappa oli
saarnannut, olisi ollut missään yhteydessä hänen sisällisen
kysymyksensä kanssa. Hän oli ruvennut teologiaa lukemaan ainoastaan
nähdäkseen oliko siinä jotain enempää kuin papan saarnoissa kansalle.
Ja hän näki aivan pian, ettei ollut. Hän päätti, että kaikki on niinkuin
olla pitää: teologia on lähdetiede papeille, joiden täytyy opettaa kansaa.
Ja hän pani sillä teologiset kirjat kiinni; niillä ei ollut mitään yhteyttä
hänen sisällisen kysymyksensä kanssa.
Mutta näissä tutkistelemisissa ja epäilyksissä oli mennyt taas yksi vuosi.
Se meni yhä vielä filosofian kontolla, sillä olihan teologiakin vähän
sinnepäin. Leipäkysymys vaan sukelsi esiin entistä uhkaavampana:
kaksi vuotta olet sinä antanut mennä omiin mietteihisi, etkä ole tullut
hituistakaan lähemmäksi Minua! -- Toisinaan tämä ajatus ihan vapisutti.
Sen edessä seisoi niinkuin rikoksellinen Majesteetin edessä. Uskallatko
elää ja ajatella Minun ohitseni!
Sitten seuraavana vuonna Henrik luki luonnontieteitä ja rupesi
ajattelemaan toiseen tiedekuntaan muuttamista. Hänellä ei ollut enää
sitä rauhaa, mikä oli filosofiaa lukiessa. Hän heittelihe sinne tänne

löytämättä perustaa. Mitä ikänä hän otti eteensä, siinä heti avaantui
ääretön pohjattomuus, että ainoastaan silmät kiinni olisi saattanut
kurssikirjoja eteenpäin lukea. Se kaikki tuli siitä, että hän tätäkin ainetta
luki taaskin oman kysymyksensä tarkoituksessa. Hän alotti Darwinistä
ja Haeckelistä, ja päästyään kehitysopin perille ei taaskaan nähnyt
minne mennä eteenpäin. Sinä vuonna hän tosin koetti luopua tuosta
haittaavasta "kysymyksestään", joka teki hänet niin erilaiseksi kuin
kaikki muut. Hän koetti tehdä niinkuin muut olivat tehneet: lukea
luonnontieteitä huolimatta siitä mihin ne vievät ja mitä ne selittävät.
Erittäinkin sai hänet tähän suuntaan se ajatus, että luonnontieteet olivat
välttämättömät lääkäriksi aikovalle, siis ainakin se, joka aikoo
lääkäriksi, saattaa niitä lukea hakematta vastausta mihinkään
kysymyksiin. Ja lääkärihän tekee työtä lähimmäisensä auttamiseksi
eikä välttämättä leipää saadakseen. Sovittaen tämän itseensä hän nyt
ajatteli: jospa minäkin rupeaisin lukemaan luonnontieteitä huolimatta
kysymyksestäni, vaan tullakseni luonnontieteen opettajaksi, olisiko se
työtä leivän vuoksi vai ei? Ja hän päätti, että hän epäilemättä palvelisi
sillä lähimmäisiä, sillä luonnontieteet ovat kieltämättä hyödyllisiä
kaikille ja lääkäreille välttämättömiäkin. Tyytyen tähän hän nyt ensi
kerran antautui erikoistyöhön ja alkoi tuntea jonkinlaista tyytyväisyyttä.
Toverilleen hän saattoi sanoa, kun illalla tapasi Aleksanterinkadulla:
olenpa tehnyt aikalailla työtä tänäpäivänä. Ja hän tunsi omituista,
suloista hengen yhteyttä kaikkien työtätekevien, koko tuon kiehuvan,
kuohuvan maailman kanssa. Hän myöskin, niinkuin kaikki muut, rupesi
leikkimään ateistia, alkoi käyttää hyväkseen tarjona olevia nautintoja,
teki sievoisen velan tulevan opettajatoimen varalle ja uskoi toverejansa,
jotka väittivät että nuoruuden pahe on vaihdettava säännölliseen
sukupuoli-elämään, vaikkakin ulkopuolella avioliittoa.
Mutta ennenkuin hän ehti toteuttaa uutta vakaumustaan siihen määrään,
että olisi myöskin tottunut uusiin elämäntapoihin, ennenkuin hänelle oli
ehtinyt kasvaa vatsaa, kääntyi kaikki jälleen toisin päin.
Silloin hän oli jo viidettä vuotta yliopistossa. Hän istui silloisessa
suuressa huoneessaan pöytänsä ääressä ja ajatuksissaan katseli ulos
kattojen harjoja ja savupiippuja. Ilta-aurinko pyyhkäsi heikosti kaikkia
kattoja, ja koko maailma ja elämä tuntui yhtäkkiä niin perin

katoovaiselta.
Silloin tuli Henrikiin tämmöinen ajatus:
"Lukisinko minä luonnontieteitä ja aikoisinko ruveta niitä opettamaan,
jos olisin varoissa ja saisin tehdä mitä tahdon?"
Ensin hän oli valmis vastaamaan: miksen? Mutta sitten hänen piti ihan
itsekseen punastua, kun hän ei sen paremmin osannut mennä
sydämmensä pohjaan. Tietysti hän ei opettaisi siinä tapauksessa
luonnontiedettä, vaikka se kyllä saattoikin olla hyödyllistä erittäinkin
kaupunkilaislapsiin, jotka eivät osanneet erottaa varista haukasta. Hän
ihan varmaan tutkisi omaa pääkysymystään, jos hän voisi tehdä todella
mitä tahtoo. Mutta sen sijaan kuin tutkia oman sydämmensä kysymystä
hän oli tullut ateistiksi ja oli suinpäin kiinni leipätyössä, oli