Velhovuorella

Velhovuorella, by Erik Bögh

The Project Gutenberg EBook of Velhovuorella, by Erik Bögh This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Velhovuorella Yksinäytöksinen laulunsekainen idylli
Author: Erik Bögh
Translator: Niilo Sala
Release Date: January 4, 2007 [EBook #20285]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
VELHOVUORELLA ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed
Proofreaders.

VELHOVUORELLA
YKSINÄYTÖKSINEN LAULUNSEKAINEN IDYLLI

Kirjoittanut Erik Bögh
Suomentanut Niilo Sala
Ensimmäisen kerran julkaissut U. W. Telén 1898. Digitalisoitu vuoden
1914 toisesta, kielellisesti uudistetusta painoksesta.

HENKILÖT:
MATTI. RIITTA, hänen tyttärensä. YRJÖ } HANNU }
talonpoikaiskansaa. LIISA } KAARINA } AKSEL, parooni }
KAARLO, maalari } matkustavaisia. KUSTAA, tilanhaltija }
Taalalaismiehiä ja naisia.
Tapaus Taalainmaakunnassa.
Kaikki kappaleessa tarvittavat nuotit lauluihin ja tansseihin
pianosäestyksen kanssa ovat 13 markalla saatavissa Savolan
kirjakaupassa Kuopiossa.

Näyttämö kuvaa vuoriseutua. Perä-alalla näyttämön poikitse
vuorirotko, Oikealla ränstyneen vesimyllyn katto; sen takana kulkee
rotkon ylitse vuoritie porraspuineen. Molemmin puolin kalliota ja
kuusimetsää.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Taalalaispoikia ja tyttöjä (piiritanssissa).
LIISA (tanssii piirin keskellä erään taalalaispojan kanssa). HANNU
(piirissä toisten joukossa).
*Laulu N:o 1.*
TANSSIKÖÖRI.

Nyt poika murheensa unhotti kai, Kun sulon kultansa kohdata sai.
Morsiamen sievän kunniaks' Metsäkin on käynyt vihannaks' Vanhat ja
nuoret Pois, pois nyt surut sekä huolet! Tanssi ja laulu Vaan soikohon
ja riemun pauhu.
(Poika, joka on tanssinut Liisan kanssa, poistuu piiristä, joka vähitellen
vetäytyy vastakkaiselle puolelle näyttämöä).
LIISA.
Mä metsät etsin ja kentät kuljin Ja kaihon rintaani koito suljin, Ma
kuljin kauas ja etsin vain Ja vuotin armasta kultoain.
POJAT.
(tanssivat piirissä Liisan ympärillä).
Oi kuullos immyt, sä armahainen, Täss' on sun sulhosi kaunokainen,
Hän sua laulain nyt tervehtää Ja morsiusseppele sulle jää.
(Liisa valitsee poikain joukosta Hannun ja tanssia pitkitetään niinkuin
ennenkin).
KÖÖRI.
Nyt neito murheensa unhotti kai, Kun kultans' armahan kohdata sai.
Sulhasen kaunihin kunniaks Metsäkin käynyt on vihannaks Vanhat ja
nuoret Pois, pois nyt surut sekä huolet! Tanssi ja laulu Vain soikohon ja
riemun pauhu.
HANNU (poistuu piiristä, tanssi taukoaa). Kas niin, riittää kerraksi.
Tämä piiritanssi käy ajan pitkään niin väsyttävän ikäväksi.
LIISA. Kyllä kai, Viulu-Hannu! Sinusta lie jo hyväkin aika lopettaa
tanssi ja saahan se jo loppuakin, sillä olethan ollut ikävissäsi koko
ilkkosen illan.
HANNU. Minäkö?

LIISA. Niinpä niinkin, Hannu parka, minä tiedän kyllä, ettei
kultakanasi ole täällä, ja eihän silloin voi mikään hauskuttaa.
HANNU. Ketä tarkoitat?
LIISA. Vielä kysytkin! Minä näetkös olen pitänyt sinua silmällä ja
tiedän kyllä, mitä kaikki muutkin tietävät. Kuules, sanonko kultasi
nimen?
HANNU. No annas kuulla!
LIISA. Alkukirjain on R.
HANNU. Entäs sitten?
LIISA. Toinen on i.
HANNU. Rii... eihän siitä synny sen enempää.
LIISA. Vai ei!..... Riitta .... kuulitkos: Riitta! Riitta! Vaan siitä ei kai
sittenkään synny sen enempää.
HANNU (iloisesti). Ah, lakkaa jo Liisa!
LIISA. Kas, sattuipas paikalleen! Tulit heti iloiseksi, kun kuulit hänen
nimensä. -- Se on oikein se. Mutta kuitenkin tahtoisin varoittaa sinua
rakastamaan vähän varovaisemmin, eikä niin tulen palavasti. Tottahan
muistanet vielä, kuinka viimeksi soittelit tanssiaisissa kotikylässä ja
kuinka kokonaan kadotit ymmärryksesi, kun Riitta ilmestyi. Silloin et
enää kuullut etkä nähnyt, vaan soittelit niin hurjasti, että kaikki luulivat
itse Ahdin käyrää pitelevän.
HANNU. Liisa, älä hiisku sanaakaan Ahdista! Muista toki, että koski
pauhaa tuolla ihan lähellä ja että Ahti on siellä usvavaipan alla eikä
salli itseänsä pilkattavan, ei varsinkaan nyt, kun on Juhannusaatto ja
vielä torstaiilta. Ja ajatteles, että me seisomme (katsoo ympärilleen)
keskellä Velhovuorta!
LIISA. Niin, sinä olet oikeassa, Hannu. Mutta jos minä antaisin Ahdin

itseäni säikyttää, niin voisinpa helposti unhottaa erään toisen asian,
joka minun oli sinulle sanottava, Hannu rukka; minä voisin jälleen
sinut peloittaa, jos vaan tahtoisin.
HANNU. Ei, Liisa, sitä sinä et voisi.
LIISA. No, saadaanpas nähdä, kuinka levollisesti sinä kuuntelet
kertomustani. (Tähdellisesti:) Yrjö on tänään tullut takaisin
Tukholmasta.
HANNU (levottomasti). Yrjö!... Yrjö!... Liisa, kuka sen on sanonut?
LIISA. Ei kukaan muu kuin Riitta.
HANNU. Riitta!
LIISA. Niin juuri hän, pidä varasi, Hannu! Tiedäkin, että Riitta on
suuremmassa vaarassa Yrjön kuin itse Ahdin takia.
HANNU. Oi, kerro, kerro minulle.
LIISA. Kyllä, kyllä, kun vaan maltat mielesi ja annat vähän aikaa... Jos
heti näet kertoisin, niin tulisit jälleen hurjapäiseksi ja soittelisit päin
seiniä koko illan. Hellitäs meille ensin reima polska, sitten saat kuulla
kaikkityyni.
HANNU (tarttuu hänen käteensä). Mutta Liisa kulta...
LIISA (työntää hänet pois luotaan). Ei sanaakaan, Hannu! Viulu
käteen ja jousi toiseen!
HANNU. Oi, hyvä, kiltti Liisa kultani!
LIISA (uhkaa häntä sormellaan). Suu poikki korvia myöten, Hannu!
Tee mitä käsken; sillä tiedäthän, että jos kiltti Liisa kultasi kerran
suuttuu, niin et sinä saa kuulla puolta sanaakaan!
HANNU (itsekseen). Parasta on, että tottelen häntä (menee vuoren
juurelle ja ottaa viulunsa). Hei pojat! Nytpä saatte kerrankin tanssia

oikein reiman polskan!
LIISA. Vaan täällä on niin tukalaa; menkäämme nurmelle tuonne!