Velhovuorella | Page 8

Yrj? parkani on perin k?yh?. Jos h?nell? olisi edes pieni maja, niin olisi onnemme t?ydellinen. -- Oi armias Ahti! ?l? salli heid?n eroittaa meit? toisistamme! Tuo hyv? maksaa sinulle ainoastaan pivon t?yden kultaa ja sit?h?n sinulla on niin suunnattoman suuri paljous. Oi, ole armias, ?l?k? salli kahden syd?mmen joutua ikuiseen onnettomuuteen!
KAARLO. ?l? pelk??, lapsukaiseni! Sinun rukoukses hellytt?? kalliotkin s??lin kyyneliin. Mahtava haltia on kuullut viattoman pyynt?si ja tahtoo olla lempe? sinua kohtaan. (Syrj??n Kustaalle, ojentaen samassa k?tens? h?nelle.) Sin? tahdoit mihin hintaan tahansa joutua seikkailuun. Hyv?! Nyt on sinulla tilaisuus.
KUSTAA (heitt?? h?nelle suuren rahakukkaron). Lahjoittaa rahakukkaroni. Luonnollisesti! (Yrj? tulee, vaan j?? seisomaan sanatonna Riitan eteen).
KAARLO (Yrj?lle, rahakukkaroa osoittaen).
T??n kullan sulle Ahti lahjaks' suo: sun majahas se iki onnen tuo ja ilok?et kukkumahan saa, ja murheen usvat poijes karkoittaa. ?l' lahjaa kammo, vaikka vetten alta Sen syd?ny?ll? saatkin haltialta; sill' avun siunatun m? sallin sille, ja siit? riemuitsen, kun viaton ja puhdas lempivill? syd?n on. Niin -- rakkaus ja lemmen liekki pyh? Se leimutkohon maailmassa yh?! Sen hehkua, sen taivahista tulta ei k?yhyys, puute, sammuttaa saa sulta. Siks' aarteitteni ukset vaskiset sun morsiolles olkoot avoimet!
(Antaa rahakukkaron Riitalle.)
KOLMASTOISTA KOHTAUS.
YRJ?, RIITTA, (kohta sen j?lkeen) LIISA, MATTI, HANNU Y. M.
RIITTA. Kas niin, Yrj?! Nyt ovat murheemme, p?iv?t olleet ja menneet. Voi, sin? antelias Ahti kulta!
YRJ?. Niin, Jumalan kiitos! Nyt alkaa onnemme aika! Mutta min? en voi k?sitt??, miten t?m? kaikki tapahtui, ja parasta liekin, etten sit? ollenkaan k?sit?.
LIISA (tulee juosten). Joudu, joudu pois, Yrj?! Kaikki tulevat t?nne, ja jos Mattivaari tapaa sinut t??ll? Riitan luona, niin suuttuu h?n vallan silmitt?m?ksi.
YRJ?. Ei mit??n vaaraa! H?nt? en en?? pelk??.
RIITTA. Voi, Liisa! Min? olen nyt niin iloinen ja onnellinen
*Laulu N:o 13.*
(Tanssik??ri.)
Jo taukos tuolla tanssi Ja leikki loppui my?s Ja tyhj?ks j?i my?s nummi. Sua kiit?n, Viulu-Hanssi! S? oivasti teit ty?s Ja sompaa et s? helli. Riemuin tanssittiin Hei, hei! Jalkaa poljettiin. Hei, hei! Nyt vuorella rauhassa katsella voi Kun koittavi p?iv?n koi.
MATTI (l?hestyy Yrj??, joka on j??nyt seisomaan Riitan viereen). Oletko unhottanut, mit? sinulle vasta sanoin? Sinulla n?ytt?? olevan hyvin huono muisti.
YRJ?. Ei, Mattivaari! Minulla on eritt?inkin tarkka muisti! Ja aina s?ilyy mieless?ni j??hyv?islauseesi: ?Jospa sinulla vaan olisi niin paljon rahaa, kuin Riitta saa my?t?j?isiksi, niin saisit paikalla tyt?n omaksesi.?
MATTI. Niin sanoin ja sanoissani pysyn my?s.
YRJ?. Katsoppas, Mattivaari, t?t? kukkaroa! Katso tarkkaan! (Avaa kukkaron n?ytellen rahoja Matille.) No, onko t?ss? mielest?si tarpeeksi suuri summa?
MATTI (h?mm?styneen?). Mit? ihmeit?! Kirkasta kultaa! Ja t?m? kaikki on sinun?
RIITTA. Niin, sen on h?n kunniallisesti saanut, sen voin vakuuttaa!
MATTI (Yrj?lle). Sin?h?n olet siis upporikas! Mutta mink? t?hden et ilmoittanut sit? minulle, kun viimeksi asiasta puhelimme? Nyt t?ytyy Riitan menn? Hannulle vaimoksi, sill? min? olen luvannut tytt?reni h?nelle ja tied?th?n, ettei Mattivaari sanaansa sy?.
YRJ?. Jollet paikalla luovu tyt?st?, niin min? ly?n sinut kuoliaaksi. (Hy?kk?? Hannua vastaan).
HANNU. Veli kulta, rauhoituhan toki... Niin, niin ... tehd??n nyt j?lleen sula sovinto ja j?tet??n pois nuo vanhat vihat.
RIITTA (menee heid?n v?liins? ja ottaa yst?v?llisesti Hannua k?dest? kiinni). Kuule, Hannu!
HANNU (k??ntyy pois Riitasta). P??st? minut irti! Anna minun olla!
RIITTA (h?nt? hyv?illen). Mutta kiltti Hannu! Min?h?n se olen!
HANNU (poisp?in k??ntyen). P??st? minut! P??st? minut!
RIITTA. Ainoastaan pari sanaa ... k??nnyh?n toki ja katsahda minuun.
HANNU. Katsahtaa sinuun! Ei kiitoksia! Sen saisin kalliisti maksaa.
RIITTA. No, mutta kuulehan...
HANNU (peitt?? k?sill??n kasvojaan). Ei, ei! Se ei auta! Min? en uskalla katsoa sinuun, enk? tohdi kuunnella sanojasi. Mene tiehesi, ?l?k? koetakaan houkutella minua mieheksesi. Luuletko, ett? min? tahtoisin asua yhdess? kummitusten, tonttuin ja haltijain kanssa. Menitp? kenen vaimoksi hyv?ns?, se minusta on yhdentekev??, kunhan vaan en joudu tekemiseen painajaisen ja paholaisen kanssa. -- Yrj?, auta minua, min? rukoilen, ota tytt? omaksesi, jotta h?n j?tt?? minut rauhaan! Min? en huoli h?nest?.
MATTI. Mutta Hannu, sin?h?n olet aivan p?hk?hullu!
HANNU. En suinkaan! Vaan siksi voisin tulla, jollen antaisi tytt?? Yrj?lle. Anna sin? h?nelle tytt?resi mit? pikemmin sit? paremmin! -- Min? en kosi en?? sin? ilmoisna ik?n?.
MATTI. No, olkoon menneeksi! (Riitalle). Koska Hannu p??sti sinut vapaaksi ja koska min? -- niinkuin moni muukin is? -- menettelin tuhmasti sinulle miest? valitessani, niin j?t?n tuon toimen nyt sinun teht?v?ksesi. Kaiketi itse onnistut paremmin.
YRJ? ja RIITTA. Kiitoksia, vaari kulta! Jumala sinua siunatkoon!
HANNU (tyt?ille). Min? vakuutan teille, tyt?t. Turha on teid?n koettaa saada minua verkkoihinne! Kisailkaa vaan toisten poikain kanssa -- onhan t??ll? muitakin pulskia nuorukaisia -- vaan antakaa minun olla rauhassa! Soittoniekkana tahdon olla niinkuin ennenkin, vaan sen sanon teille, ett? Ahdin polskaa en soita en?? ikin?.
*Laulu N:o 14.*
RIITTA.
T?ss' on mun Yrj?ni, sulho hell? ja lempi liekkii sen syd?mmell?. Y? ja talvi vasta vallitsi, mieli mulla sytt? synkempi. Nyt kev?t koittaa ja toivon kielt? leivo soittaa, Y? poijes hoihtii ja murhe riemuksi vaihtui.
KUSTAA. AKSEL. KAARLO.
(N?ytt?m?n takana.)
Oi, Pohjolan y?hyt! Mun mieless?in p?ilyt S? armasna aina!
K??RI.
Nyt neito murheensa unhotti kai, Kun kultans' armahan kohdata sai Sulhasen kaunihin kunniaks Mets?kin k?ynyt on vihannaks. Vanhat ja nuoret Pois, pois nyt surut sek? huolet! Tanssi ja laulu Vain soikohon ja riemun pauhu!
(Piiritanssi alkaa uudestaan niinkuin ensim?isess? kohtauksessa. YRJ? ja