Velhovuorella | Page 3

nuorta tytt??, niin t?ytyy olla joko kauhean ruma tai aivan rosvon n?k?inen. Sanoppas, kiltti tytt?seni, keneksi minua luulet? Kenties ry?v?riksi?
RIITTA. Enp? niink??n! N?etk?s, t??ll? Taalainmaassa ei ole ry?v?reit?, jotka meit? s?ikytt?isiv?t ellei karhuja sanoisi ry?v?riksi. Mutta koska puhuit, ?lysin heti, ett? lienet mit? lienetkin, niin et ole karhu ainakaan.
AKSEL. Kenties ensin arvelit minua joksikin haltijaksi? (Nauraa.)
RIITTA. Niin, niin ... se ei ole ensink??n naurun asia. Sill? tied?kin, ett? t?ll? vuorella pidet??n kummallista menoa syd?ny?n aikana. Useasti kuuluu silloin tuolta kosken rannalta sek? soittoa ett? laulua, ja onpa niit?kin, jotka sanovat, ett? h?n itsekin joskus ilmestyy tuon myllyn luona, jossa sinut ?sken n?in.
AKSEL. Ahaa! Nytp? luulen ymm?rt?v?ni -- sin? tarkoitat --
RIITTA. Kun min? n?in sinun l?hestyv?n, niin luulin ihan varmaan, ett? h?n oli noussut tuolta alhaalta.
AKSEL. Kuka h?n?
RIITTA (katselee tuskaisella pelolla ymp?rilleen). Hm! Jopa nyt per?ti! Kukas muu kuin Ahti.
AKSEL (teeskennellyll? tiet?m?tt?myydell?). Ahti! Mik? se on?
RIITTA. Hirve? kosken haltija tietysti!
AKSEL. Nyt en ymm?rr? sinua.
RIITTA. Voi kuinka olet tuhma! Etk? todellakaan tied? mit??n Ahdista? Eth?n vaan liene pakana!
AKSEL. En, en! Kyll? min? olen sinun ristiveljesi. Mutta selit? nyt, mik? tuo Ahti sitten on?
RIITTA. No se on semmoinen haltija, jolla on vilpoisa linnansa tuolla kosken kuohuvissa hyrskyiss?, ja joka ei koskaan l?yd? lepoa eik? rauhaa, niinkuin laulussakin lauletaan.
AKSEL. Miss? laulussa?
RIITTA. No mutta sin? olet kokonansa poissa laidoilta, -- Ahdin laulussa. Etk? tied? edes sit?k??n. No kuulehan siis, min? laulan sen sinulle.
*Laulu N:o 4.*
Miss' sy?ksyvi vuorilta virran vy? ja pauhaten paasia vasten ly?, siell' alla sen paateron vaahtoisen on Ahdilla luolansa vilpoinen. Jos suv'y?ss? rauhaisassa k?yt yksin s? rantamaa, niin kuohujen pauhinassa soi laulua hurmaavaa. Se on h?n, se on h?n, itse Ahti se on, mi kuohuissa laulavi laulelon. ?l? j??, ?l? j?? sit? kuuntelemaan! Se lumota vois sinut kerrassaan.
Mut syksyll? myrsky kun pauhoaa ja voihkavi kaihoa katkeraa ja syysy? kun peitt?vi pilviseen jo vaippaansa taivahan t?htineen, niin kantelo kuohuissa kaikuu ja kiehtoen, tenhoten soi, se riemua raikasta raikuu ja itkien vaikeroi. Se on h?n, se on h?n, itse Ahti se on, mi kuohuissa laulavi laulelon. ?l? j??, ?l? j?? sit? kuuntelemaan! Se lumota vois sinut kerrassaan.
AKSEL (itsekseen). Tuon laulun tunnen jo aikaisimmasta lapsuudestani; se her?tt?? rinnassani muistoja ... suloisia muistoja, jotka minun t?ytyy karkoittaa. (??neen.) Sin? tytt?nen olet kai itse n?hnyt Ahdin istuvan tuolla kosken kuohuissa ja olet kuullut h?nen kanteleensa kaikua jonakin ihanana juhannusy?n??
RIITTA. En, sit? onnea ei ole minulle suotu! Ja nyky??n ilmestyykin h?n ani harvoin vaahtovaippansa alta.
AKSEL. Ja mink? n?k?inen h?n sitten on?
RIITTA. Niin, h?n voi pukeutua milloin miksikin. Miten vaan itse tahtoo. Mutta useimmiten on h?nell? punertava viitta ja punainen lakki. Vanha Kaisa on h?net monesti n?hnyt sellaisissa pukimissa.
Mutta t?ss?h?n laulelen ja juttelen vanhoja tarinoita, niin ett? sin? kokonaan ik?vystyt. -- Etk? tahdo tulla is?ni luokse? H?n asuu tuossa aivan l?hell?.
AKSEL. En, tytt?seni! Kyll? min? menen matkoihini, sill? varmaankaan sin? et tullut t?nne minun t?hteni, -- Herran haltuun! Kiitoksia kauniista laulustasi. (Menee, mutta ilmestyy kohta er??n kallion takana ja puhuu muutaman sanan Kaarlon ja Kustaan kanssa, jonka j?lkeen j?tt?? n?ytt?m?n).
RIITTA. Kas tuopa vasta eriskummainen matkamies. (Katselee h?nen j?lkeens?). No, nyt h?n meni menojaan. -- Mutta miss? Yrj? viipyy? Pitih?n meid?n t??ll? tavata toisiamme, ett? saisimme rauhassa puhella kesken?mme. Kun h?n viimeksi oli vanhusteni luona, sanoi is?ni h?nelle, ett? Yrj?n pit?? ensin koota rahoja itselleen, ostaa talot ja tanhuat ja paljon muuta lis?ksi, ennenkun saisimme menn? kihloihin ja solmita ikiliiton. Niin sanoi taatto -- ja kuitenkin kannan kihlasormusta povellani ja ikiliitot teimme jo lasna leikitelless?mme. Siit? on jo paljon aikaa kulunut, vaan rakkauttani en voi koskaan unhoittaa.
*Laulu N:o 5.*
RIITTA.
Vait! Vait! Vait! Kenp? liikkui tuolla? Ken, ken? Enk? k?ynnin kuullut? En, en! Tuolla vuohi nuori, miss' on korkein vuori, huoletonna hyp?htelee. Rastas lauluntansa lakkaa, unissansa y?hyt hiljaa henk?elee.
KAARLO ja KUSTAA.
Kuulehan, kuinka helkyttelee keijukainen! Hurmaavan n?itk? katsehensa polttavaisen? K?ypi ketterin k?rp?n askelin! Pikku perhonen, hetken herttaisen soit s? meille, armahainen!
RIITTA.
Voi! Voi! Voi! Suotta sulhoani vuotan. Miss' on armahani luotan? Laaksoss' y?n on huntu, vuorill' illan tuntu. Ahti soittaa kanneltansa. Kastehelmet p?ilyy, vuokko hiljaa h?ilyy -- rintan huokaa huolissansa.
KAARLO ja KUSTAA.
Katsohan kuink' on nopsa poika riemussansa! Varmahan kiiruhtaa h?n luokse armahansa.
YRJ?.
Oi, mun armahain, taas sun n?hd? sain! Sinun luonasi kaikkoo kaihoni, riemuisasti syd?n sykkii.
RIITTA.
(laulaa vuorostaan edellisen s?keist?n).
Armahansa kai kohdata h?n sai! Usvat kaihoilun vaihtui riemuhun. lemmest? vain syd?n sykkii!
NELJ?S KOHTAUS.
YRJ?. KAARLO. RIITTA.
YRJ?. Mun armas Riittaseni! Oi, kuinka sin? olet kaunis, paljon kauniimpi kuin ennen!
RIITTA. Ja sin?, Yrj?, sin? olet tullut niin reippaaksi ja uljaaksi! Mutta oletko muuten viel? samanlainen kuin ennen? Sin? katselet minua niin lempe?sti ja yst?v?llisesti ja sinun kirkkaat silm?si vakauttavat minulle, ettet ole unhottanut taalalaista tytt??si.
YRJ?. En, rakas kulta, kuinka voisin h?net unhoittaa!
RIITTA. Eik? h?nk??n ole unhoittanut Yrj??ns?.
*Laulu N:o 6.*
S? p?ivin askareissain ain' olit mieless?in, ja uinuessan' ?isin sinusta unta n?in. Ja minne aatos kiiti ain' aamuin, iltaisin? Se halki ilman liiti sun luokses, armahin.
YRJ?.
Mull' aika vieri verkalleen ei tullut suvi vain. Kuukausihin ja vuosiin vertailin viikkojain. Ah, kaunis kev?tp?iv?