Valtaset

Valtaset

The Project Gutenberg EBook of Valtaset, by Arvid Järnefelt This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Valtaset 3-näytöksinen näytelmä
Author: Arvid Järnefelt
Release Date: May 16, 2005 [EBook #15842]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
VALTASET ***

Produced by Tapio Riikonen

VALTASET
3-näytöksinen näytelmä
Kirj.
Arvid Järnefelt
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1915.

HENKILÖT:
KAUPPANEUVOS VALTANEN. ROUVA VALTANEN, hänen
vaimonsa. VALDEMAR, vanhin | UUNO, keskimäinen | heidän
lapsiaan. MARTTA, nuorin | LEENA HÖGDAL. PANKINJOHTAJA.
POLISIMESTARI. Konstaapeleja ja salapoliseja. Miespalvelija. Kaksi

naispalvelijaa.
Tapaus Suomessa, pienessä rantakaupungissa. Aika nykyinen.

Huomautuksia näyttämölle-asetuksen johdosta.
Vasen ja oikea on merkitty katsomosta käsin.
Näyttämö esittää Kauppaneuvos Valtasen työ- ja konttorihuonetta
kaikissa kolmessa näytöksessä.
Perällä, oikealla ovi, josta avonaisen eteisen kaiteiden yli näkyy osa
merenrannalla sijaitsevaa pikkukaupunkia. Oven päällä on kylttinä
suuri lasiruutu, jonka läpi näkyy oikealta vasempaan mustalla maalattu
kirjoitus: Konttori, ynnä värillisinä viina-ankkurin ja kahden
viinapullon kuvat. Oven vieressä kummallakin puolen puiset
konttorisohvat ja niiden yläpuolella ilmoitustauluja sekä laskunauloja.
Vasemmalla oveton kokoseinän-aukko pieneen, seurusteluhuoneena
käytettyyn lasipaviljonkiin, josta avautuu näköala merelle. Paviljongin
kalusto on siroa ja kevyttä.
Vasemmassa sivuseinässä kaksi ovea. Näiden välillä uuni. Seinästä
jonkunverran keskemmäs Valtasen kirjoituspöytä suljettavine
paperiosastoineen ja puhelimineen.
Oikealla sivulla kaksi konttoripulpettia, toinen katsomoon päin, toinen
poispäin käännettynä. Näiden välillä ovi, joka johtaa toisen kerroksen
rappusille. Oven vieressä puhelutorvi. Toisen pulpetin vieressä avattava
seinäluukku, josta paperit tulevat ja menevät muuhun
konttorihuoneustoon.
Kalusto on kulunutta, vanhanaikaista, kallista, ei missään ylellistä.
Yleinen sävy tekee kauan-asutun, mutta aina tarkassa järjestyksessä
olevan huoneuston vaikutuksen.
Ihmiset liikkuvat ja puhuvat hiljaa, niinkuin on tavallista kodeissa,
missä vanhan ja hermostuneen isännän mieltä noudatetaan
eittämättömänä lakina. Kaikki näytelmässä esiintyvä melu, hälinä, tai
tavallisuudesta poikkeavien mielipiteiden julistaminen tekee tässä
ympäristössä senvuoksi räikeän vaikutuksen.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Kuuma kesäaamu. Aurinko peittyy usein pilveen, jolloin kuuluu
kaukaista ukkosenjyrinää ja navakoita tuulenpuuskia.

Verhon auetessa paistaa aurinko.
Seurusteluhuoneen pöydällä tarjotin kahvikuppineen ja leipineen
syrjään sysättyjen ompeluksien keskellä.
VALDEMAR (työssä pulpettinsa ääressä, selin katsomoon. Käy
toisinaan luukulla ottamassa tai lähettämässä papereita, tai antaa lyhyitä
määräyksiä pöydällään olevaan puhelimeen).
MARTTA ja LEENA (seurusteluhuoneessa, edellinen oikealla, katselee
merelle, veltossa asennossa, kyynäspäät levällään ikkunalaudalla, pää
kallella oikeaa käsivartta vasten; jälkimäinen pöydän ääressä käsitöitä
tehden).
ROUVA VALTANEN (vasemmalta, tuo kahvipannun, kaataa
kuppeihin): Mikä lämmin aamu, rakkaat lapset! Eikö pojille saa olla
enempää?--Ah, missä Uuno on?
MARTTA: Koko yön viftillä.
ROUVA VALTANEN: Taas! Ja hän lupasi minulle niin varmaan.
LEENA: Täti kulta, varmaan on sattunut jotain erikoista.
MARTTA: Erikoista! (halveksivasti).
ROUVA VALTANEN: Uuno rukka, älkää vaan sanoko isälle.
MARTTA: Isälle! Isä sanoi jo viime kerralla, että parasta kun Uuno ei
tulisi enää ollenkaan kotiin. Sellainen häpeä perheellemme!
ROUVA VALTANEN (huokaa raskaasti): Ei, Martta, Uuno ei ole
ollenkaan mikään juoppo. Hän on täysissä voimissaan, mutta asiassa
täytyy olla jotain muuta, josta en pääse perille. (Vasemmalle.)
LEENA: Ah, täti, hän tulee varmaan ihan kohta.
VALDEMAR: Mistä sen tiedät?
LEENA: En tiedä mistä minä ... mutta hän on jo tulossa, hän on ... no
tuossahan hän onkin!
UUNO (tulee kalpeana, mutta ei mitenkään humaltuneena): Huomenta.
(Istuutuu pulpettinsa ääreen, joka on vastapäätä Valdemarin pulpettia,
kohti katsomoa; paiskaa konttorikirjat auki.) Äh, juuri kun pääsee
viinoista, niin taas vaan viinoihin käsiksi! Onko rankin ostajia
ilmestynyt?
MARTTA: Ja niinkuin sinä lupasit! Aivan vannoit äidille!
UUNO: No nyt vannon toistamiseen ja viimeisen kerran, etten enää
koskaan, en ikipäivinäni enää mitään--vanno. Valdemar, lähde
purjehtimaan.
MARTTA: Oletko mieletön!

UUNO: Se virkistäisi sinuakin, Valdemar.
MARTTA: Ukkonen käy, ja hän käskee purjehtimaan!
VALDEMAR: En nyt jouda.
UUNO: Jouda! (Paiskaa Valdemarin kirjat kiinni.) Tule nyt vaan!
MARTTA: Siitä ei tule mitään! Sanon isälle. Ähä!
UUNO: Menen yksin sitten.
MARTTA: Mene sinä yksin niin paljon kuin tahdot. Se on toinen asia.
UUNO: »Se on toinen asia». (Valdemarille): No, etkö siis tule?
VALDEMAR: Eipä nyt oikein haluttaisi.
LEENA (huolestuneena): Uuno, näethän, ukkonen on ilmassa!
UUNO: No, sillivoileipää sitten.
MARTTA (Uunolle): Suoraan sanoen, en voi käsittää kuinka sinä
kehtaat, Uuno!
UUNO: Äläs sano, Martta hyvä, minä tuotan mitä suurinta hyötyä
kauppahuoneellemme. Olenhan minä oivallisena kylttinä liikkeellemme.
Valtasten viinaa, Valtasten viinaa, Valtasten viinaa! Olen oikein elävä,
puhuva ja huutava kyltti! Ainakin yhtä hyvä kuin tuo mykkä kuva
tuolla oven päällä tynnyrineen ja pulloineen! (Osottaa ovikylttiin.)
LEENA (nauraen): Sinäpä et voi milloinkaan tottua tuohon kylttiin.
Mitä pahaa se on sinulle tehnyt!
UUNO: Siitä asti kun se siihen maalattiin kaiken maailman
maantienkulkijain osviitaksi, on mieleni kiehunut. Vielä minä kerran
lennätän tuolin siihen, saatte nähdä!
MARTTA: Emmekö ole todella aivan kuin Kainin merkillä leimatut.
Ihmiset kumartavat meitä rahojemme vuoksi jokaisessa seurassa, me
olemme muka ihmiskunnan hyväntekijöitä, mutta selän takana meitä
ylenkatsotaan: me turmelemme ihmiskuntaa viinatehtaillamme! Ei, ei.
Meitä ei saa mikään hyväntekeväisyys puhtaiksi ihmisten edessä. Ja
sitäpaitsi minua kyllästyttää koko hyväntekeväisyys. Se ei ole