Valtaset

巪Valtaset

The Project Gutenberg EBook of Valtaset, by Arvid J?rnefelt This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Valtaset 3-n?yt?ksinen n?ytelm?
Author: Arvid J?rnefelt
Release Date: May 16, 2005 [EBook #15842]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALTASET ***

Produced by Tapio Riikonen

VALTASET
3-n?yt?ksinen n?ytelm?
Kirj.
Arvid J?rnefelt
Kustannusosakeyhti? Kirja, Helsinki, 1915.

HENKIL?T:
KAUPPANEUVOS VALTANEN. ROUVA VALTANEN, h?nen vaimonsa. VALDEMAR, vanhin | UUNO, keskim?inen | heid?n lapsiaan. MARTTA, nuorin | LEENA H?GDAL. PANKINJOHTAJA. POLISIMESTARI. Konstaapeleja ja salapoliseja. Miespalvelija. Kaksi naispalvelijaa.
Tapaus Suomessa, pieness? rantakaupungissa. Aika nykyinen.

Huomautuksia n?ytt?m?lle-asetuksen johdosta.
Vasen ja oikea on merkitty katsomosta k?sin.
N?ytt?m? esitt?? Kauppaneuvos Valtasen ty?- ja konttorihuonetta kaikissa kolmessa n?yt?ksess?.
Per?ll?, oikealla ovi, josta avonaisen eteisen kaiteiden yli n?kyy osa merenrannalla sijaitsevaa pikkukaupunkia. Oven p??ll? on kylttin? suuri lasiruutu, jonka l?pi n?kyy oikealta vasempaan mustalla maalattu kirjoitus: Konttori, ynn? v?rillisin? viina-ankkurin ja kahden viinapullon kuvat. Oven vieress? kummallakin puolen puiset konttorisohvat ja niiden yl?puolella ilmoitustauluja sek? laskunauloja. Vasemmalla oveton kokosein?n-aukko pieneen, seurusteluhuoneena k?ytettyyn lasipaviljonkiin, josta avautuu n?k?ala merelle. Paviljongin kalusto on siroa ja kevytt?.
Vasemmassa sivusein?ss? kaksi ovea. N?iden v?lill? uuni. Sein?st? jonkunverran keskemm?s Valtasen kirjoitusp?yt? suljettavine paperiosastoineen ja puhelimineen.
Oikealla sivulla kaksi konttoripulpettia, toinen katsomoon p?in, toinen poisp?in k??nnettyn?. N?iden v?lill? ovi, joka johtaa toisen kerroksen rappusille. Oven vieress? puhelutorvi. Toisen pulpetin vieress? avattava sein?luukku, josta paperit tulevat ja menev?t muuhun konttorihuoneustoon.
Kalusto on kulunutta, vanhanaikaista, kallista, ei miss??n ylellist?. Yleinen s?vy tekee kauan-asutun, mutta aina tarkassa j?rjestyksess? olevan huoneuston vaikutuksen.
Ihmiset liikkuvat ja puhuvat hiljaa, niinkuin on tavallista kodeissa, miss? vanhan ja hermostuneen is?nn?n mielt? noudatetaan eitt?m?tt?m?n? lakina. Kaikki n?ytelm?ss? esiintyv? melu, h?lin?, tai tavallisuudesta poikkeavien mielipiteiden julistaminen tekee t?ss? ymp?rist?ss? senvuoksi r?ike?n vaikutuksen.

ENSIM?INEN N?YT?S.
Kuuma kes?aamu. Aurinko peittyy usein pilveen, jolloin kuuluu kaukaista ukkosenjyrin?? ja navakoita tuulenpuuskia.
Verhon auetessa paistaa aurinko.
Seurusteluhuoneen p?yd?ll? tarjotin kahvikuppineen ja leipineen syrj??n sys?ttyjen ompeluksien keskell?.
VALDEMAR (ty?ss? pulpettinsa ??ress?, selin katsomoon. K?y toisinaan luukulla ottamassa tai l?hett?m?ss? papereita, tai antaa lyhyit? m??r?yksi? p?yd?ll??n olevaan puhelimeen).
MARTTA ja LEENA (seurusteluhuoneessa, edellinen oikealla, katselee merelle, veltossa asennossa, kyyn?sp??t lev?ll??n ikkunalaudalla, p?? kallella oikeaa k?sivartta vasten; j?lkim?inen p?yd?n ??ress? k?sit?it? tehden).
ROUVA VALTANEN (vasemmalta, tuo kahvipannun, kaataa kuppeihin): Mik? l?mmin aamu, rakkaat lapset! Eik? pojille saa olla enemp???--Ah, miss? Uuno on?
MARTTA: Koko y?n viftill?.
ROUVA VALTANEN: Taas! Ja h?n lupasi minulle niin varmaan.
LEENA: T?ti kulta, varmaan on sattunut jotain erikoista.
MARTTA: Erikoista! (halveksivasti).
ROUVA VALTANEN: Uuno rukka, ?lk?? vaan sanoko is?lle.
MARTTA: Is?lle! Is? sanoi jo viime kerralla, ett? parasta kun Uuno ei tulisi en?? ollenkaan kotiin. Sellainen h?pe? perheellemme!
ROUVA VALTANEN (huokaa raskaasti): Ei, Martta, Uuno ei ole ollenkaan mik??n juoppo. H?n on t?ysiss? voimissaan, mutta asiassa t?ytyy olla jotain muuta, josta en p??se perille. (Vasemmalle.)
LEENA: Ah, t?ti, h?n tulee varmaan ihan kohta.
VALDEMAR: Mist? sen tied?t?
LEENA: En tied? mist? min? ... mutta h?n on jo tulossa, h?n on ... no tuossahan h?n onkin!
UUNO (tulee kalpeana, mutta ei mitenk??n humaltuneena): Huomenta. (Istuutuu pulpettinsa ??reen, joka on vastap??t? Valdemarin pulpettia, kohti katsomoa; paiskaa konttorikirjat auki.) ?h, juuri kun p??see viinoista, niin taas vaan viinoihin k?siksi! Onko rankin ostajia ilmestynyt?
MARTTA: Ja niinkuin sin? lupasit! Aivan vannoit ?idille!
UUNO: No nyt vannon toistamiseen ja viimeisen kerran, etten en?? koskaan, en ikip?ivin?ni en?? mit??n--vanno. Valdemar, l?hde purjehtimaan.
MARTTA: Oletko mielet?n!
UUNO: Se virkist?isi sinuakin, Valdemar.
MARTTA: Ukkonen k?y, ja h?n k?skee purjehtimaan!
VALDEMAR: En nyt jouda.
UUNO: Jouda! (Paiskaa Valdemarin kirjat kiinni.) Tule nyt vaan!
MARTTA: Siit? ei tule mit??n! Sanon is?lle. ?h?!
UUNO: Menen yksin sitten.
MARTTA: Mene sin? yksin niin paljon kuin tahdot. Se on toinen asia.
UUNO: ?Se on toinen asia?. (Valdemarille): No, etk? siis tule?
VALDEMAR: Eip? nyt oikein haluttaisi.
LEENA (huolestuneena): Uuno, n?eth?n, ukkonen on ilmassa!
UUNO: No, sillivoileip?? sitten.
MARTTA (Uunolle): Suoraan sanoen, en voi k?sitt?? kuinka sin? kehtaat, Uuno!
UUNO: ?l?s sano, Martta hyv?, min? tuotan mit? suurinta hy?ty? kauppahuoneellemme. Olenhan min? oivallisena kylttin? liikkeellemme. Valtasten viinaa, Valtasten viinaa, Valtasten viinaa! Olen oikein el?v?, puhuva ja huutava kyltti! Ainakin yht? hyv? kuin tuo mykk? kuva tuolla oven p??ll? tynnyrineen ja pulloineen! (Osottaa ovikylttiin.)
LEENA (nauraen): Sin?p? et voi milloinkaan tottua tuohon kylttiin. Mit? pahaa se on sinulle tehnyt!
UUNO: Siit? asti kun se siihen maalattiin kaiken maailman maantienkulkijain osviitaksi, on mieleni kiehunut. Viel? min? kerran lenn?t?n tuolin siihen, saatte n?hd?!
MARTTA: Emmek? ole todella aivan kuin Kainin merkill? leimatut. Ihmiset kumartavat meit? rahojemme vuoksi jokaisessa seurassa, me olemme muka ihmiskunnan hyv?ntekij?it?, mutta sel?n takana meit? ylenkatsotaan: me turmelemme ihmiskuntaa viinatehtaillamme! Ei, ei. Meit? ei saa mik??n hyv?ntekev?isyys puhtaiksi ihmisten edess?. Ja sit?paitsi minua kyll?stytt?? koko hyv?ntekev?isyys. Se ei ole yht??n mit??n.
UUNO: Is?n pit?isi tietenkin lakata viinaa keitt?m?st?, siin? kaikki.
VALDEMAR: Taas sin? Martta tulit siihen vanhaan--vanhaan tyytym?tt?myyteesi. Nyt on kes?p?iv?, mutta sinulla on aina kuin lokakuu. Mielentilasi vaikuttaa v?kisin toisiin. Ei pit?isi suotta johtaa toisiakin alakuloisuuteen.
MARTTA: Kohta p??sette minusta.
MUUT: No?
MARTTA: Rupean sairaanhoitajattareksi.
UUNO (haukotellen): Ah, ah, ah!
LEENA: Ei se ole mit??n helppoa tointa, tied?tk?s.
MARTTA: Min?p? tahdonkin vaikeata. Hyv? on Leenan puhua, joka et ole rikas.