Valoa kansalle | Page 5

tuo
paholainen ikäänkuin tarttuu kieleen kiinni ja pakoittaa juomaan niin
kauan että ihminen on, jos niin voisi sanoa, ikäänkuin sika. Ja kun
ihminen on sikana, niin ei se tiedä tästä maailmasta, eikä osaa eroittaa
iltaa huomenesta.
LAHTI. Kinnas puhuu oikein!
KALSO. Mutta sanoihan assessori antavansa meille koulun, jos
suostumme hänen pyyntöönsä -- olisihan se jotain sekin sivistyksen
edistämiseksi.
TUOPPALA. Opetettaisiinko siellä koulussa sitte juomaan tai viinaa
valmistamaan, -- koska sen pitäisi olla niin läheisessä yhteydessä
viinarännin kanssa?
KINNAS. Olkaamme ilman koulua vaikka kymmenen vuotta, kun vaan

olemme yhtä kauan ilman viinaa. Jos sivistys on senkaltaisissa tehtaissa,
niin perustettakoon sitte konjakki-tehdas, sillä näettehän ettei kukaan
sivistynyt juo itseänsä humalaan viinasta, vaan konjakista; raaka
talonpoika viinasta juopuu, herrat hienommasta tavarasta.
LAHTI. Kinnas puhuu oikein!
KALSO. Mutta nähkääs, viina on myöskin lääkettä, vatsan kivussa
erittäin terveellistä ja kylmettymistä vastaan paras keino.
KINNAS. Niin, niin, kyllä susi syitä saa ja vatsan kipuja se, joka viinaa
haluaa.
TUOPPALA. Jos minä olisin keisari ja esivalta, niin en jättäisi maahan
useampaa kuin yhden viina-tehtaan, ja sieltäkään ei annettaisi muutoin
kuin apteekarin käskystä.
LAHTI. Tuoppala puhuu oikein!
KINNAS. Sellaisia apteekareja on meillä liiaksikin, esimerkiksi
Virjälän saunamies, jolta ei ropit ja lääkkeet, nimittäin viina, lopu
koskaan. Siellä luullakseni Kalsokin käy kun on vatsa kipeä, hm!
KALSO, osoittaen Kintaan harmaata kulkkupartaa. Näkyypä minnekä
Kintaankin hopeat ovat valuneet.
TUOPPALA. Noukkaileminen ei tässä asiaa paranna. Tuolla tulee
kanttori, kysykäämme hänen mieltänsä, sillä hänellä on tavallisesti pää
oikealla kohdalla ja ajatukset selvät kuin vesi hietapohja lähteessä.
KAIKKI. Niin, kysykäämme kanttorilta!
II. Kohtaus.
Assessori ja Kanttori tulevat maantieltä.
KANTTORI, tervehtäen. Ompas täällä isäntiä! Terve Tuoppala ja
Seppälä ja Kinnas ja Lahti ja Kalso ja Saapaslampi -- terve!

TUOPPALA. Mikäs on oikeastaan kanttorin ajatus asiasta?
KINNAS. Hän tarkoittaa viinarännin asiaa.
KANTTORI. Kyllä arvaan. Minä olen siitä, hyvät pitäjänmiehet,
ennenkin puhunut teille, mutta sittemmin on tullut väliin seikkoja, jotka
ovat minua pakoittaneet ajatustani muuttamaan. Olen aina sanonut
teille että viinapolttimoa ei pitäisi kuntaan ottaa, koska siitä saattaa
paljon turmelusta levitä, ja jollei asiassa muita näkökantoja olisi, niin
neuvoisin vieläkin samaa. Tuollaisesta laitoksesta, kuin viinapolttimo,
on kyllä paikkakunnalle kaikenlaista aineellista hyötyä, se tuottaa
työn-ansiota, koroittaa viljan hintoja, helpoittaa karjan elättämistä ja
niin edespäin; mutta niille seikoille en suurta arvoa anna, sillä
laitoksesta on haittojakin, jotka täydellisesti hävittävät kaiken sen
tuottaman hyödyn. Tässä on kuitenkin toinen paljon tärkeämpi,
kalliimpi asia kysymyksessä. Kenties tiedätte jo, että meille on tarjottu
kansakoulu palkinnoksi suostumuksestamme, ja se on mielestäni
tilaisuus, jota ei pitäisi laimiin lyödä.
LAHTI. Kanttori puhuu --
KALSO, keskeyttäen. Oikein!
LAHTI. Ei, sanon minä; kanttori puhuu väärin!
KINNAS. Olehan vaiti ja odota.
KANTTORI. Minä en puhu väärin kuu puhun tulevaisuudestamme,
lastemme puolesta, jotka, niin kauan kuin meillä ei ole koulua, ovat
elävänä muistutuksena siitä, että emme ole velvollisuuttamme
täyttäneet. Ja mekö olisimme ainoat jotka käyttävät viinaa sivistyksen
kohoittamiseksi? Kuinka tekee valtio ja hallitus? Eikö se anna polttaa
niin ja niin monta miljoonaa kannua viinaa vuodessa, josta se saa niin
ja niin monta miljoonaa markkaa tuloja? Niillä rahoilla autetaan
kulkuneuvoja, rakennetaan rautateitä, joita pidetään sivistyksen
välikappaleina, niitä rahoja jaetaan myös kunnille, huomatkaa!
koulutarkoituksia varten. Eikö esivalta ole siten osoittanut millä tavalla
viinateollisuutta on yhteiseksi hyödyksi käytettävä? Tahtoisimmeko me

olla viisaampia kuin itse hallitus? Emmeköhän silloin todenteolla olisi
tyhmempiä?
LAHTI. Minä en osaa mitään sanoa, mutta viinaa minä pelkään
niinkuin syntiä, niinkuin kuolemaa, niinkuin perkelettä. En tiedä miksi,
mutta kauhistus valtaa sydämeni kun ajattelen että tänne asetetaan
viinatehdas.
KANTTORI. Suurempi kauhistus valtaa minut kun ajattelen että vielä
saisimme vuosikausia odottaa kansakoulun avausta täällä juuri tähän
aikaan, jolloin kaikkialla Suomessa kouluja perustetaan. Olisiko
mielestänne kaunista, jos eräänä päivänä huomattaisiin että meidän
kunta on koko avarassa Suomessamme ainoa, jossa ei ole kansakoulua?
-- Vielä toinenkin seikka: moni pelkää viinapolttimoa sen vuoksi että
tuo tulijuoma on silloin liian lähellä saatavissa. Mutta saahan sitä
nytkin ken vaan tahtoo, ja voi! kuinka moni sitä tahtoo! Mutta jos
koulu saa vaikuttaa, levittää opin-valoa ja sivistystä nousevaan
sukupolveen, niin olen varma siitä, että se päivä on kerran koittava,
jolloin jokainen Suomen kansalainen Lahden isännän tavalla kammoo
viinaa niinkuin perkelettä, ja silloin viinatehtaat itsestänsä häviävät;
mutta ne ovat omaa hautaansa kaivaessa tuottaneet ääretöntä hyötyä
maalle ja niistä voi silloin sanoa, että "makeus on lähtenyt
väkevyydestä".
TUOPPALA. No niin se asia on, joka sen vaan osaa oikein harkita.
KINNAS. Makkaralla on, näet, kaksi päätä. Niin se on -- sanoinhan
minä.
KALSO. Mitä sinä sanoit --
ASSESSORI, keskeyttäen. Suokaa anteeksi, mutta eiköhän jo ole aika
mennä jatkamaan kokousta ja tekemään päätöstä?
KALSO. Assessori on oikeassa, menkäämme! Päätöstä ei olekaan
vaikea tehdä, sillä asia on selvä kuin päivä.
MONET. Selvä kuin päivä!

(Menevät takaisin kuntahuoneesen; Lahti päätänsä pudistellen.)
ASSESSORI, taputtaa kanttoria olkapäälle. Te suorititte tehtävänne
oivallisesti; olen melkein varma voitosta, sillä syrjästä tarkastelin
kuinka syvän vaikutuksen puheenne teki.
(Menee toisten jälestä.)
III. Kohtaus.
Kanttori ajatuksiinsa vaipuneena. Kanttorin Äiti tulee maantieltä.
ÄITI koskettaa kanttoria olkapäähän. Miksi olet noin ajatuksissasi?
Onko totta että täällä nyt ratkaistaan viinapolttimon asia? Tulin