Valoa kansalle | Page 3

kiertokulku, mikä jokaisella kierroksella kohoittaisi varallisuutta
askeleen ylemmäksi. Ja huomatkaa: tuo etu ei olisi yksin minulla, vaan
koko paikkakunta sitä nauttisi -- yhteistä hyvää minä tarkoitan. Sen
vuoksi olisi erittäin hyvä, jos te, jolla on suuri luottamus pitäjäläisten
keskuudessa, neuvoisitte heitä paremmin etuansa ymmärtämään.
KANTTORI. Herra assessori, minun isäni kuoli viinaan.
ASSESSORI. Luultavasti sen vuoksi että hän nautti sitä liiaksi; -- sillä
tavalla saattaa lähdevedelläkin itsensä tappaa.
KANTTORI. Mutta jos isäni olisi lähteesen kuollut, niin ei kukaan
voisi minua pakoittaa siitä enään vettä ottamaan.
ASSESSORI. Te ymmärrätte minua väärin. Nyt ei olekaan puhetta
pakoittamisesta tai teidän itsenne johtamisesta samalle tielle, jossa
isänne sanotte onnettomaksi tulleen. Olkoon se kaukana meistä! Mutta
katsokaas, Pilblad voisi ruveta riitelemään tästä asiasta pitäjäläisten
kanssa, siitä olisi turhia rettelöitä ja kulunkeja, ja mahdollisesti hän

kuitenkin lopuksi voittaisi.
KANTTORI. Mutta läänimme kuvernööri on tunnettu siitä, että hän
tämän-tapaisissa asioissa aina on kuntain puolella.
ASSESSORI. Minä tiedän sen; mutta minä tahtoisin mieluummin saada
tällaiset asiat sovinnolla ajetuiksi, sillä riidoista ja käräjänkäynnistä ei
lähde koskaan mitään hyvää, uskokaa minua. Sen vuoksi olen ajatellut
erästä sovituskeinoa. Niinkuin tiedätte, on minulla kirkonkylässä taloni
maalla uusi asuntorivi, joka on kansakoulun huoneiksi varsin sopiva.
Sen olen aikonut lahjoittaa pitäjälle koulua varten.
KANTTORI. Todellakin, herra assessori? Sepä olisi jalo työ!
ASSESSORI. Pienoinen uhraus vaan isänmaan alttarilla. Mutta asian
laita on sellainen, että, niinkuin jo sanoin, maataloni ei tuota paljon
mitään ja sen vuoksi noin suuri lahjoitus vielä tätä nykyä kävisi minulle
varsin vaikeaksi; minun täytyisi lykätä se epämääräiseen tulevaisuuteen
ja hyyrätä huoneet jollekulle, esim. maakauppiaalle, jolle ne
soveltuisivat erittäin hyvin. Mutta jos polttimo --
KANTTORI. Te tarkoitatte että tehtäisiin vaihtokauppaa: te antaisitte
meille kansakoulun, me teille viinapolttimon. Ei käy laatuun --
valitettavasti ei.
ASSESSORI. Minä arvelin että nyt olisi muutoinkin erinomaisen
sopiva tilaisuus kun voitaisiin saada neiti Sommar opettajattareksi, hän,
joka on oman pitäjän lapsia ja erittäin suloinen ihminen -- eikö niin
teidänkin mielestänne?
KANTTORI. Se on totta, tilaisuus olisi erinomainen. Mutta vaatikaa
minulta mitä hyvänsä muuta, vaan ei sitä että minun pitäisi
puolustaman viinaa, jota kammoon pahimpana vihollisenani.
ASSESSORI. Hyvä kanttori, enhän minä teiltä mitään vaadi. Jollei
teille kansan sivistyksen etu ole kalliimpi kuin oma personallinen
inhonne sitä tai tätä vastaan, niin enhän minä sille mitään voi.

KANTTORI. Herra assessori, te olette julma.
ASSESSORI. Niin, niin -- sellaisia te olette, jotka itsiänne
"kansallisiksi" nimitätte! Jos teille joskus kättänsä tarjoo yhteiseen
työhön, niin te sen hylkäätte ja kuitenkin ihmettelette, ettei maan
varakkaat teidän yrityksiänne kannata. Te vaaditte että teille pitäisi olla
kohtelias ja kukkaro aina auki, vaikka te vastaatte röyhkeydellä,
haukkumisilla, solvauksilla. Onko se mielestänne tasapuolisuutta?
KANTTORI. Tuo, mitä nyt sanoitte, ei ole totta.
ASSESSORI. Sallikaa minun puhua loppuun saakka! -- Kuinka usein
olen aikonut antaa minäkin roponi suomalaisille kouluille, joiden
menestystä sydämestäni harrastan, mutta aina on suomenmielisten
ynseys minua siitä estänyt. Olen ajatellut: oppikoot ensin nöyryyttä,
sillä se on oikean sivistyksen ensimäinen merkki.
KANTTORI. Se, joka asiata todenteolla harrastaa, ymmärtää myös
eroittaa päätarkoituksen henkilöistä, eikä iske kiinni vähäpätöisyyksiin.
ASSESSORI. Se ei suinkaan ole vähäpätöistä kenenkä kanssa jotakin
yhteistä työtä tekee! Mitä asian ja henkilön eroittamiseen tulee, niin ei
teidän pitäisi siitä paljon puhumaan, teidän, joka sekoitatte itsenne,
isänne ja Herra ties keitä kaikenlaisiin asioihin, joilla ei ole mitään
yhteyttä.
KANTTORI. Teillä on mahdollisesti syytä niin sanoa; minä en sitä
lausunutkaan teitä moittiakseni.
ASSESSORI. Vähät siitä! Mutta vielä nytkin olisin valmis antamaan
jonkun summan, esimerkiksi viisisataa markkaa, suomalaisille kouluille
ja teidän kauttanne, jos vaan voisin toivoa hiukankin ystävällisempää
kohtelua.
KANTTORI, puhuen itseksensä. Viisisataa markkaa! Koko pitäjässä on
saatu kokoon ainoastaan sata ja yhdeksänkymmentä, se tekisi yhteensä
kuusisataa yhdeksänkymmentä; voisin lisätä siihen omistani kymmenen
markkaa. Seitsemänsataa markkaa -- mikä summa, mikä summa!

(Assessorille.) Mitä te siis oikeastaan tahdotte, herra assessori?
ASSESSORI. Että te kunnankokouksessa, joka alkaa parin tunnin
päästä, puhutte Pilbladin yrityksen puolesta, ja jos polttimon
rakentamiseen lupa annetaan, niin lahjoitan kunnalle kouluhuoneet ja te
saatte viisisataa markkaa.
KANTTORI. Minä kirjoitan ne heti teidän niinellänne keräyslistaani.
ASSESSORI. Ei millään muotoa minun nimeäni! Minä vihaan kaikkea
melua, enkä tahdo ylvästellä hyvillä töilläni; kaikki tapahtukoon hiljaa
ja sävyisästi. Pankaa oma nimenne.
KANTTORI. Kuinka? Mitä te tarkoitatte?
ASSESSORI. Taikka kirjoittakaa vaan: "Eräs valistuksen ystävä
viisisataa markkaa". -- Te siis suostutte?
KANTTORI. Sitä en muistanutkaan, suostumukseni tarvitaan ensin. --
Voi jos tietäisin! Viina ja koulu -- tuntuu aivan kuin olisi taistelu
kuoleman ja elämän välillä. Ettekö voisi odottaa että kysyisin neuvoa
edes Hannalta?
ASSESSORI. Keneltä?
KANTTORI. Neiti Sommarilta -- hänen mielipiteensä olisi minulle
varsin tärkeä.
ASSESSORI. Vai niin; no sitten lienee parasta lakata puhumasta koko
asiasta. Te näytte olevan niitä miehiä, jotka aina pakenevat jonkun
hameen taakse kun on päätös tehtävä. Toivotan onnea! Te luulette
varmaan että muualta ei enää viinaa saadakaan, kun vaan täällä ei
tehdasta ole.
KANTTORI. Sitä en uskalla toivoa.
ASSESSORI. Mutta ette kuitenkaan tahdo ymmärtää että juoppouden
paras vastustaja on sivistys, on oppi, jota koulu tänne levittäisi.

KANTTORI, hetken mietittyä. Siinä olette oikeassa: ainoastaan raa'at.
sivistymättömät ihmiset voivat viinan