Valkeat kaupungit | Page 2

kes??n luottaa --?ja jos pett?? ensi suvikin?yh? suvesta suveen vuottaa?
KAKSI KOMEETTAA
On avaruuden ??ret rajaa vailla?ja sakeat on sumut t?htivy?n.?Niin harvoin tapaa avaruuden mailla?kaks koditonta kiertolaista y?n.
He kerran kohtasivat vuotten p??st?,?ois samat unet vieneet yhtehen,?mut kuin ois syd?mens? ollut j??st?,?niin kylmin? he kulki eellehen.
He y?h?n katos kulkein ratojansa?niin uljain mielin ja niin ylpehin.?Ens kerran kohdatessa matkallansa?he oli kylm?? tuhkaa kumpikin.
PYHIINVAELTAJA
Sisar, pitk? on matka mulla?ja jo varjot lankeaa,?y? yll?tt?in voi tulla?minun t?ytyy kiiruhtaa.
Sisar, pitk? on taival eess?,?ohi monen huomenen,?jos on yll?ni taivas seess??tai takana pilvien.
Sisar, varressa matkasauvan?on k?tt?ni palellut,?olen kulkenut jo kauvan?ja usein uupunut.
Sisar, tielle jo vuotanut verta?on jalkani loukatun.?Mut jos l?yd?n ma maani sen kerta,?min? palaan ja noudan sun!
S?KEIT? KUUTAMOSSA
1
Kuu sinerv?t? valoaan luo lumehen,?puut on kuin ruumisvahdit vakavina,?y?n suuren kaipuun ??net?nn? kantaen.?Niin kuluvat y?n hetket kuolonhiljaisina.
Kuun ohi y?ss? pilvet purjehtivat vaan?kuin rauhattomat varjot vainajien,?kuin taivaan korkeata kantta kulkeissaan?ne i?isehen sovitukseen viittais tien.
Ja on kuin kaiken katoomisen aavistain?kuu kuolon suuren sanoman tois maille:?ah, yksk??n taistelu ja tuska kuolevain?ei unhoituksen armoa j?? vaille!
2
Kuin malja tulvillansa?unen viini? loistaa kuu.?Meri-?iti muistoistansa?unen helmaan unhoittuu.
Mut sen lapset varkain k?yv?t?y?n kisaan kiehtovaan,?kun ulapat h?m?rt?yv?t,?unen y?llisen hekkumaan.
Y?n laineet, ulapan lapset,?kisan kilvalla karkeloi,?kuun helmiss? hohtaa hapset?ja salainen soitto soi.
Ne unten leikkihin, juhlaan?veren voiman vuodattaa,?y?n unihin elonsa tuhlaa?ja mereen raukeaa.
Kuin laineet tuhannet toiset?toden onnea tunne ne ei,?y?n unelmat kuutamoiset?ne vangiksensa vei.
ER?MAAN VIRTA
1
Vierii verkkaan ohi ?isten rantain?niinkuin musta metallinen vuo?virta merten mitattomain luo?korven kylm?t, tummat vedet kantain:
elonylenkatseen korpimaiden,?pohjattomain soiden saartamain,?ihmisvihat hukkain, huuhkajain,?mets?n kruunutonten kuninkaiden.
Ulapoilla merten uljain taruin,?lapset y?n, te aallot, kertokaa:?uskon uljahimman kasvattaa?p?iv?t pimeimm?t ja korpi karuin.
2
L?pi el?m?ni aaltoillut oot???nett?min lainein helmaan meren.?Kulkeissasi myrkytt?nyt oot sa veren?kaiken, mink? lumoos kietonut oot.
Oi, en voi sua kirota, en kiitt??,?katsella sun laineihisi voin vain!???net?nn? rannallasi unelmoin vain?kohtalosta, joka minut sinuun liitt??.
NUKKUVAT KENT?T
Mit? onkaan el?m?n ja suven lyhyys,?mik? arvo onkaan onnen hymyilyll?,?sinuun verrattuna, kuolon kirkas pyhyys,?talven uneen uupuneiden kentt?in yll??
Mit? onkaan onnenunet t?hk?p?iden,?kuulaat kaihot katoavain kes?in ?iss??verrattuna rauhaan kinosten ja j?iden,?himottomaan loistoon talven t?htiv?iss??
Uinuu lakeus kuin lapsi, joka uskossansa?kuolon syv??n siunattuhun lepoon vaipuu,?nukkuu sammumisen onni otsallansa,?josta kadonnut on odotus ja kaipuu.
Ah, ei her?? talven kylm??n aurinkohon?nukkuneiden kentt?in nuori voima,?ah, ei vaihdu turhaan onnen taistelohon?rauha kaiken olevaisen unelmoima!
Katsoo taivaan harhaileviin t?ht?sihin,?kodittomiin kiert?jihin avaruuden,?kaipaamatta tuntee olemuksen uumenihin?kuolon unettoman levon ihanuuden.
TALVIAAMU
Mik? hiljainen ja suuri onni onkaan?huurtehisten puiden unelmoissa,?aurinko kun talviaamun koissa?katsoo mets?n korkehimpaan honkaan!
Autuaasti kaikki mets?n henget her??,?pakeneepi Hiisi vuorten lomaan.?Niinkuin luottain onneen ikiomaan?hymyy luonto kohti p?iv?n ter??.
Vavahtaen syttyy mets?n synkk? syvyys?kirkkautehen talviaamun koiton.?Loistaa yli mets?n, l?heisen ja loiton,?valon suuri siunaus ja hyvyys.
PIKKURUNOJA
1
Is?t
He ovat kaikki aikanaan?unen kultavuorta vuolleet?ja kokoillehet kalleintaan?ja ovat nyt kaikki kuolleet.
Mut unten vuori on entinen,?yh? aarteet sen kiilt?? ja hohtaa.?Yli is?in kumpujen kiiveten?sit? kohti kulkumme johtaa.
2
Laulun lapset
He on kuin linnut, eksyneet vieraille maille,?ja siipirikoiks siipens? he lent??.?Ja yst?v?? ja kotia he i?ks j??v?t vaille,?mut laulu el?? syd?mess? sent??n.
Ja erehtyin ja eksyen he etsii laulupuita,?kun linnut muut jo rakentavat pes??.?Ja kes?n suuret suvip?iv?t odottavat muita,?mut heid?t korjaa kuolo ennen kes??.
3
Itkuraita Alfred de Musset'n haudalla
Se Père-Lachaisen hiekassa huiskaa,?siin' ei laula linnut, ei temmell? tuulet.?Vain joskus kylmi? valoja kuiskaa?sen juurella kauniit, maalatut huulet.
Sen lehviss' on tomua Pariisin kadun?ja tomua vuossatain kulttuurista,?on nyyhky?, naurua toden ja sadun,?jotain Ninettest?, jotain Ninonista.
4
Huuhkaja
Pikkulinnut liverrelk???sive?sti, s?ve?sti,?tuulta, ilmaa ylistelk???vienosti ja viehke?sti.
Ah, kun peipot piipattavat,?ah, kun pikku pulmut raksaa,?kyyhkyl?iset kuhertavat --?kuinka sit? kuulla maksaa!
Huuhkajall' on toinen ??ni,?toiset halut, toiset tavat.?Kiitosta ei kaiu l??ni,?kun sen laulut kumahtavat.
Kuulija vain yksin?inen?vapiseepi tuvassansa,?rinnassansa kylmyys j?inen,?kuolon kutsu korvissansa.
5
Onnen temppeli
On umpilukkoon mennyt?ovi onnen temppeliin.?Min? sis?lle p??se en nyt.?On t?hdiss? s??detty niin.
Kuin aron beduiini?eteen oven ma istahdin.?Suru sy?pyy unelmiini.?Mut voin el?? kuitenkin.
6
Ilta
All' ikkunani, edess?in?k?y meren virran vuo.?Sen kes?st? ma kes??n n?in.?Niin monet p?iv?t per?kk?in?miks nyt sai mieleen tuo:?nuo aallot viel' ei ehtineet?oo y?h?n ulappain,?nuo tyrskyt viel' ei tyyntyneet --?kun ma jo rauhan sain?
7
Kes?y?
Tutut aitat jo kaikki unelmoi,?koko kyl? uinailee.?Vain joelta hanurin soitto soi?ja verkkaan loittonee.
Kaikk' el?m?n ??net on kuolleet pois?y?n helmaan lumotun.?Jos mun murheeni muistotkin vaieta vois?ja syd?meni mun!
8
Koti-ik?v?
Jo kyl?ss? kaikki nukkuu?ja kaikk' ovat kotonaan.?Mun tienikin kyl?h?n kulkee,?mut ei kotiin konsanaan.
N?m? tiet ovat mulle rakkaat,?n?m? tuvat harmajat?ja valkeat ikkunalaudat?ja pihalla pihlajat.
Mut oudot on kyl?ll? katseet?ja ??net outoja on.?Olen alati vierahissa?ja i?ti koditon.
Kyl?n koira sen tuntee kyll?,?ei mulle se leppy? voi.?Ruispellon takaa y?ss??sen haukunta jo soi.
Minun tieni kyl?h?n kulkee?ja suojahan rauhaisaan?ja iloon, ik?v?h?n,?mut ei kotihin konsanaan.
9
Kotiseutu
Sun muistan uneksivin vainioin?ja yksin?isin, unhoitetuin taloin,?kun taivas aamun kirkastunein valoin?sun yll?s kaartui koittehessa koin.
On ymp?rill?s korvet r?mein, soin.?Sun viljavainiosi keskeen saloin?on sukupolvet luoneet aukein aloin?maan kamarahan tarmoin, taisteloin.
Sun kuinka koskaan j?tt?? saatoinkin?ma kes?n valoon, talven pimeihin,?miss' unhoittuneet kummut kohoavat
ja maasta huutaa tomu vainajain:??ei sill? kotoa, ei kansaa lain,?ken pett?nyt on is?in muistot, tavat!?
10
Arvostelija-yst?v?lleni
?T?? liiaks ajatellulta jo n?ytt??.??Niin viisaasti neuvot sa sinne ja t?nne.?Mut aatos ja tunne ne toisensa t?ytt???kuin jousi ja j?nne.
Siis laatkosi aatosta ahdistamasta,?niin s??st?t sa itselt?s harmin ja huolen.?Kas jousi ja j?nne ne yhdess? vasta?voi viskata nuolen.
NIMETT?M?T SANKARIT
On liian k?yh?t kukkaset mainehen?ja liian kalvas loisto on laakerin.?Niit' ?ll?s urholle sa tarjoo:?sankarin sielu ei leluja kaipaa.
Te kamartukaa nurmikot, urhojen?ei haudat pyyd? katsetta kulkijan.?Ne maahan tallattakoon kerran,?vainiot yll?ns? aaltoelkoon.
Ei impein lempi, ?itien kyynelet,?ei siunaukset heimon ja lapsien,?ei runoilijan