Vaaralla - Kuvia laitakaupungilta

Vaaralla - Kuvia laitakaupungilta

The Project Gutenberg EBook of Vaaralla, by Teuvo Pakkala This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Vaaralla Kuvia laitakaupungilta
Author: Teuvo Pakkala
Release Date: April 3, 2004 [EBook #11879]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VAARALLA ***

Produced by Distributed Proofreaders Europe, http://dp.rastko.net

VAARALLA
Kuvia laitakaupungilta
Kirj.
Teuvo Pakkala
1891.

1
Pieni? el?ji? olivat.
Heill? oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten el?j?in talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi k?dell??n r?yst??seen, ikkunat olivat seini? pitkin kasvavan hein?isen penkereen tasalla, niin ett? n?ytti silt? kuin talo olisi maan sis??n vajoamassa. Ja vajonnut oli ainakin toinen p?? rakennuksesta, portinpuolimmainen, sill? se oli sinnep?in isosti k?n?ll??n. Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa k?yr?ttiv?t ja lasit olivat sameat ja moniv?riset, aivan kuin olisi niit? hienov?risell? sateenkaarella hangattu. Keskemp?n? kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se v?ltti ja sai siell? olla. Siell? oli halpasempiakin, niin ett? Nikkil?n talon ei tarvinnut huonouttaan h?vet?.
Kaksi oli asuinhuonetta: tupa, jossa itse asuivat ja porstuan toisessa p??ss? kamari, jossa hyyryl?isi? pitiv?t. Navetta oli, pieni saunan k?mm?n? ja tavalliset ulkohuoneet kartanon per?ll?, ja kartanoa j?i viel? tilkun verran potaattimaaksi.
Nikkil?n em?nn?n mielest? heid?n el?m?ns? asunnon puolesta oli kuin silkki? eik? h?n nurkunut muutenkaan.
?El? ole mill?sik??n, h?t?k?s meid?n on?, puheli h?n miehelleen, t?m? kun joskus ep?ili el?mist?. Ja kun ahtaalle otti ja itse??nkin mietitytti, niin uskoi h?n, ettei kuitenkaan viel? h?t?? ole, kunhan t?st? nikarasta vain p??see, aivan kuin se olisi ollut viimeinen, jonka j?lest? kerrassaan helpottaa.
Mutta semmoista se oli ollut el?m?, ett? kun yhdest? nikarasta p??si, niin oli toinen edess?. Nikarasta nikaraan oli el?nyt monta herran vuotta, siit? saakka kun Nikkil? ty?h?n kykenem?tt?m?ksi tuli. Viime aikoina oli el?minen tiukemmalle ottanut kuin ennen ja joskus alkanut pelottaa, ett? miten hiljan hitainkin k?ypi. Mutta ep?ilys ei kuitenkaan ollut valtaa toivolta saanut viel? koskaan. Tiukemmassakin kohdassa uskoi h?n, ett? kyll? he niin kauan toimeen tulevat kuin Nikkil? el??. Sep? olikin h?nen toivonsa p??, ett? h?n jaksaisi taloutta pystyss? pit?? ja Nikkil?n hoitaa, kunnes kuolema h?net korjaa, tarvitsematta heitt?yty? k?yh?inhoitoon.
?Ehk?p? tuo raukka piankin p??see t??lt? pois?, ajatteli em?nt?, ?min? kyll? jaksaisin itseni el?tt???.
Viime talvena oli hyvin jo tiukalle ottanut toimeentulon puolesta. Hyvin piti neuvotella ja pujottelemalla panna. Em?nt? odotteli kes??, aikaa parempaa. Vaan olivat nikaransa h?nell? silloinkin.
Heti alkukes?ll? pani ahtaalle, verolippu kun olisi pit?nyt saada lunastetuksi lehm?lle, laitumelle sen saadakseen. Kolme markkaa siihen tarvitsi, vaan ei ollut penni?k??n, eik? ollut toivoa saamisistakaan t?h?n h?t??n. Oli sit? vailla, ettei pit?nyt koko lehm? h?vitt??, paras tulol?hde. Viion leski, hyv? ihminen, hankki rahan ja maksoi etuk?teen hyyryn ja niin p??si Nikkil?n em?nt? siit? nikarasta.
Hyv?ss? toivossa oli h?n, ett? saa alkaa koota kassaan, mit? maidolla saa ja lakinteolla ansaitsee, vaan pian taas tuli toinen nikara. Palosyynimiehet kaatoivat er??n? p?iv?n? tuvan uuninpiipun ja ropostelivat uuninkin niin pahasti, ett? siit? oli monta vertaa suurempi ty? kuin mit? korjuu alkuaan olisi vaatinut.
Hiljaa oltiin sin? p?iv?n? Nikkil?n tuvassa. Aivan olivat kuin mykki? molemmat. Vasta illalla maata pannessaan sanoi em?nt? katsellessaan h?vitetty? uunin kiuasta:
?Olipa se.?
Vaan Nikkil? ei mit??n virkkanut, ja em?nt? tiesi miksi: Nikkil? oli niin t?ysiss??n, ettei saanut sanaa suustaan.
?Huonohan se oli piippu ja olisi uunissakin ollut korjattavaa, vaan ei niitten olisi tarvinnut noin repi? ja raastaa?, arveli em?nt?. ?No mit?p? siit?, se korjataan, sill?h?n siit? p??st??n?, sanoi h?n niin kuin se olisi helpostikin tehty.
H?n ymm?rsi mit? oli teht?v?. Maito piti my?d? tarkempaan, niin ett? ukollekaan ei j??nyt kuin iltasella pieni m?rk?, siksi ett? sai suunsa maidolle maistumaan. Y?t??n t?ytyi em?nn?n lyhent?? entist? enemm?n ja ruokaansa v?hent??. Mutta sit? varmemmin h?n aina sanoikin:
?Noo, t?st? nikarasta kun min? p??senkin!?
Ja nyt h?n siit? oli p??ssytkin. Uuni oli ehe? ja uusi, piippu t?rr?tti katolla, mutta uusi nikarakin oli taas. H?nell? oli velkakirja, jossa maksettavaa oli kahden hengen viiniraha �� 12 penni? hengelt? = 24 penni?; 1 miehenpuoli �� 2 markkaa, 1 vaimonpuoli �� 1 markka; kuitin lunastus 4 penni?. Summa 3 markkaa 28 penni?. T?m? velka oli jo julistettu maksettavaksi, t?n??n juuri rumputettu r?stinkanto tapahtuvaksi huomenna edell? puolisten.
?K?y k?yh?inhoidolle sanomassa, ett? ottakoot nahkan ja tavaran?, sanoi Nikkil? em?nn?lleen ynse?sti.
?El? ole is? mill?sik??n, kyll? me viel? el?mme. Ei viel? ole h?t??, ei ole h?t??. On aikoja pahempiakin eletty?, lohdutteli vain em?nt?.
Mutta h?n oli itsekin juuri ajatellut, ettei koskaan ole n?in ahtaalle ottanut, tullut noin puute puutteen selk??n, ettei kerennyt henke? vet?ist? niitten v?liss?. Kes?st? oli vain loppu j?ljell? ja ansiot olivat menneet kuin pyyhkien, ei pennin p??k?lett? s??st?ss?, ei varastossa huomisen p?iv?n tarpeita. Lehm? oli ehtynyt ja ehtyi yh? enemm?n laitumien huonotessa. Ylimaalaisten kulku oli v?hentynyt, jotta lakinmenekki oli huono. Tulot huononivat sen mukaan kun talvi l?hestyi. Alkoi jo tunkeutua h?nelle se ajatus mieleen, ett? ei p??se nyt mihink??n, vaan k?yh?inhoito