Väinölä | Page 7

usta
tarkoitteli:
Siellä saanette sianne,
Majan köyhät matkamiehet;
Isot
istuvat tuvissa,
Pöyhkeämmät pöydän päissä;
Korsuhun
kovalykkyiset,
Pihattohon pienemmäiset.
Noi teit tallihin tilansa,
Luoksi luontokappalitten,
Aasien asuinsialle.

Syntypäivä päälle käypi:
Syntyi soimessa Jumala,
Herra
pahnoilla parahin!
Toiset silkissä sinisnä,
Punaisena purpurassa,

Kulta kiiltävä käsissä,
Sormissa kivet koriat!
Herra heinillä
suloinen,
Kapaloissa kaunis Luoja.
Isä istui taivahassa,
Äiti
valjussa vajassa;
Neito ruokkiipi nisällä
Kaitsiata kaiken luodun;

Jesus itkeepi va'ussa,
Itse pilviä pitävä,
Hallitseva taivahia.
Aasi
tunteepi apunsa,
Härkä Herransa havaitsi,

Vaan ei pojat
Bethlehemin.
PÄÄSIÄISJUHLAN SÄÄTÄMISESTÄ.
(6 luku Ilolaulussa Jesuksesta.)
Läsn' oli juhla Juutalaisten,
Kuulu päivä pääsiäinen:
Käsky korkian
Jumalan,
Kauvan aikaa jo alettu,
Säätty maalla muukalaisten

Edessä Egyptin herran,
Joka vaivais vaikiasti
Jalon joukkoa
Jumalan
Orjuudella ankaralla;
Päivät tiiliä tekevät,
Yöllä korsia
kokosit,
Ha'it varpuja varahin,
Hiljaan hietoa vetivät.
Viimein
johdatti Jumala,
Poies vaivasta vapahti,
Otti orjahuonehesta

Käsivarrella kovalla,
Lähdetti meren läpitse;
Antoi voiman
Aaronille,
Monet merkit Moosekselle,
Muille muistoksi pahoille,


Kuink' on raskas Herran ruoska.
Hätä häälyypi käsissä,
Herran kourissa kuningas
Päästi kansan
kiiruhusti,
Poies käskeepi paeta.
Kansa kaaressa meneepi,
Veden
rantahan radissa,
Puolehen Meren Punaisen
Jalon neuvosta Jumalan.

Kurja kuuleepi kuningas
Meren estävän menosta;
Kohta kulkeepi
perässä,
Näitä viskoen vihassa:
»Joko nyt joukko päästetähän,

Orjat onneksi pakenit?
Kukas muureja kutoopi,
Kuka vallit
valmistaapi?»
Kohtapa joutuvat kokohon
Miehet miekasta parahat:

»Jällen tuokamme takaisin,
Orjat työhön ottakamme!»
Jopa joutuupi lähemmä,
Herran laumoa likeni,
Kansa parkuupi
pakossa;
Mooses huokais hartahasti:
»Ei vara edespäin mennä,

Sia siirtyä sivulle;
Vesi väljä on edessä,
Kalliotkin kahden puolen,

Jäljessä vihaaja julma;
Miekka välkkyypi verinen,
Henki
huokuupi hevoisten».
Kohta kuuluupi humina,
Puhui pilvestä
Jumala:
»Mitä Mooses huokaelet,
Valitat niin vaikeasti?
Saata
sauvasi vetelien,
Keppis aaltohon aseta!»
Saatti sauvansa vetehen,

Aaltohon kepin asetti:
Vesi vieryypi mäeksi,
Kallioksi kahden
puolen,
Aalto pilvihin yleni,
Jätti pohjan paljahaksi.
Mooses
mielellä hyvällä,
Aivan Aaroni ilossa,
Kansa kaikki riemuissansa


Menevät meren läpitse,
Kuivin jalvoin kulkenevat.
Kurja mieleltä
kuningas
Läpi aaltojen ajaapi
Jalon joukkoa Jumalan,
Meneepi
meren sisälle.
Vesi kaatui kahden puolen
Aivan yhtehen äkistä, --

Kuten seinät korkeammat,
Muljahtavat linnan muurit, --
Peittääpi
pahojen parven.
Vaan sinä samana yönä,
Koska kansa ulvos kulki,
Juhla säätty on
Jumalan,
Pääsiäinen päälle pantu:
Yksivuotisen karitsan
Käski
kansansa Jumala
Tapettaa joka talossa,
Ukset viskoa verellä,

Pisoitella pihtipielet,
Oven päällisen punata:
Merkki Herran
huonehissa,
Ett'ei surma sais sisälle,
Jolla löi Egyptin maata;

Antoi murhaajan mureta
Esikoiset kaikki tyynni,
Aina asti
kuninkahasta,
Ett' asti elä'imihin.
Huuto kuului huike'impi
Kansan

kauhean seassa,
Vaan ei joukossa Jumalan
Pääse murhaaja majahan:

Ukset viskottu verellä,
Punaisella pihtipuolet,
Ruusunkarvalla
karitsan.
Muistoksi tämän imehen
Juhla säätty Juutalaisten,
Joka vuonna
uudistettu:
Syödä kansassa karitsa,
Pääsiäisnä puhdas lammas.
ANTERUS ASCHELINUS.
Tuli 1682 »turkulaisena» Turun ylioppilaaksi; opettaja Turun koulussa
1690, Askaisten kappalainen 1703, kuollut samana vuonna. On
julkaissut muutamia erikseen painettuja runoja, m.m. 1702 _Suomen
iloäänen Narvan voitosta_, joka vähän lyhennettynä tässä seuraa.
SUOMEN ILOÄÄNI NARVAN VOITOSTA.
Tsaar' Pietari Muskossa sankari suur'
Ol' mielestäns väkevä sangen,

Niin että hän humulla tuimalla juur'
On Ingrinmaan sisälle
langenn':
Suur' tavar' ol' myöt'
Ja kultaiset vyöt --
Me kuitenkin Jumalass' sodim'!
Vaikk' Venäjän poijill' niin paksult' sen maan.
Kuin tomu ja santa,
hän täytti,
Ett' joukkoa seuraamast' joukko ei laann',
Ja vihansa
julmuuden näytti,
Niinkuin peto suur'
Tai kuin traakki juur' --
Me kuitenkin Jumalass' sodim'!
Kun Narvaan hän siirtyi joukkoinsa kans',
Niin kaupungiss' pelko
suur' paisui;
Hän käski sen asujain kohdastans
Koht' avata portit, ja
lausui:
Tott' kaupungin me
Kyll' kukistamme --

Me kuitenkin Jumalass' sodim'!
Mut kaupunki rohkia ol' itsestäns
Ja venäläist' kohtas näill' sanoill:

Niin kauvan kuin veri on lämpimänäns
Edesvastaan[44] ma Inkerin
majoi!
Täst' Venäjän mies
On kovassa hiess' --
Näin Jumalass' sotia tahdom'!
Kaarl' kuningas ratsas- ja jalkaväell'
Koht' valmisti itsens ja sanoi:

Nyt, poikani rakkahat, paastoll' ja hiell'
Tykö Herran me astumme
anoin,
Ett' voisimme viel'
Me ratk' tällä tiell'
Pois puolestamm' ryssiä luoda!
He vastasit kaikki kuin yhdestä suust':
Niin, kuningas, kuolla tai
voittaa!
Sill' emme nyt tiedä mistäkään muust',
Vaan hänen pois
uljaasti soittaa,
Jos Jumala suo
Ja apunsa tuo --
Näin Jumalan avulla sodim'!
He tulit kuin karhut, joilt' poijat on poiss',
Ratk' avoimill' kidoilla,
suilla,
Ja Leijonaa seuras niin paljon kuin voit
Maall', merell', niin
kaduill' kuin kuilla;
Hän vaaroiss' ol' läss'
Eik' itseäns sääst' --
Näin Jumalan avulla sodim'!
Siis Venäjän majat yksmielisest'
He valloitit väkeväst' päänäns.
Hän
voiton siis sai niin urhollisest'
Eik' enempää muistanut hätääns;
Ja iloa täynn'

Läpi vallein hän käy
Näin Jumalan avull' hän soti!
Mont'