Uusi Grottelaulu

A free download from www.dertz.in
The Project Gutenberg EBook of Uusi Grottelaulu, by Viktor Rydberg
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Uusi Grottelaulu
Author: Viktor Rydberg
Translator: Severi Nyman
Release Date: January 4, 2007 [EBook #20284]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
? START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI GROTTELAULU ***
Produced by Matti J?rvinen and Tuija Lindholm.
UUSI GROTTELAULU
Viktor Rydberg
Suomentanut?Severi Nyman
Ensimm?isen kerran julkaissut?Kustannusosakeyhti? Otava 1896.
JOHDANTO.
Oleskellessani Hildesheimiss? Bernward piispan luona, joka viel? 900 vuoden per?st? siell? el?? t?iss??n, tapahtui er??n? iltana kun t?ysikuu loisti, ett? kohtasin miehen, joka oli kaksi kertaa niin vanha kuin piispa ja viel? vaelteli joukossamme. Se oli pienell? kapealla Juutalaiskadulla, joka raastuvantorille p?in k?y ahtaammaksi ja lopulta niin ahtaaksi, ett? taustalla oleva kuu n?ytti hopeaviivalta, joka oli vedetty v?li kahden ij?kk??n korkeap??tyisen, ulkoneumilla ja pikkutorneilla varustetun talon. N?in jotenkin korkeakasvuisen haamun viitan tapaisessa nutussa k?yv?n edell?ni, aloin aavistaa ja kiirehdin askeleitani niin, ett? ennen h?nt? enn?tin kadun p??h?n, jolloin k??nnyin ja, aivan oikein, tunsin nuo omituiset kasvot. Haamu oli Ahasverus. Kasvot eiv?t olleet uurteisemmat kuin ensi kertaa tavatessamme, kun h?n, k?v?isty??n "Lent?v?ll? hollantilaisella", oli matkalla Prometeuksen luo Armenian vuorille, eik? h?n juuri n?ytt?nyt iloisemmalta kuin silloin. Me tervehdimme vanhoina tuttavina, ja kun Rolandin kaivon luona olevalla penkill? ehdotin keskustelua, ei h?nell? ollut mit??n sit? vastaan.
? Mit? sinulla on sanomista tai mit? tahdot, ett? min? sanoisin? h?n kysyi.
? Mit?k? tahdon, ett? sanoisit? Mahdotonta, ett? voisit puhua kaikkea, mit? sinulta tahtoisin kuulla: kokemuksesi, joita olet tehnyt pian kaksituhatvuotisella matkallasi maan p??ll?. Voipiko olla niin l?hell? verratonta tiedon l?hdett?, tahtomatta siit? ammentaa? Mit? kaikki historialliset arkistot ja kirjastot merkitsev?t sinun suhteesi?
? Sin? olet edelleen yht? tiedonhaluinen menneisyydest??
? Luonnollisesti.
Ahasverus pudisti p??t??n ja katsoi ihmeellisin silmin kuuhun.
? Min? olen yht? arvoton, kuin historialliset arkistot. Mennyt on arvotonta; tuleva my?skin. Ihmissuku on kuoleva pois, planeettimme h?vi??, aurinkomme sammuu. Miss? silloin on tieto, jota olemme koonneet? Miss? tavoittelumme ja kilvoittelumme hedelm?t? ?l? kuitenkaan luule, ett? olen v?linpit?m?t?n siit?, mit? on tapahtunut ja tapahtuu! Ajan kamaluus, jota min? enemm?n kuin kukaan olen kokenut, tuntuisi minulle kamalammalta, jollen jotakin toimisi, milloin menneit?, milloin tulevia asioita tiedustellen. Mit? tulevaan aikaan tulee, etsiskelen merkkej? sukumme h?vi??n. Todella vieh?tt?v? tutkiskelu.
? Anna minulle siis n?m? merkit!
? Kuule yksi monista! Voit uskoa minua eli et; mutta olen tehnyt sen huomion, ett?, huolimatta kaikkein tieteellisten rientojen kasvamisesta, ihmiset tulevat yh? v?hemm?n tiedonhaluisiksi. Nuorison tiedonhalu sammuu nyt aikaisemmin kuin muinoin. Mit? tulee pyrkimiseen tunkea takaisin kuluneeseen aikaan, rajoittuu se yh? enemm?n viralliseen palkkiotutkimukseen, jota virkavelvollisuudesta harjoitetaan. Tied?t ep?ilem?tt?, mit? tiedonhalu menneisyydest? on, suuressa katsottuna. Se on ihmissuvulle samaa kuin tahto ja kyky muistaa, muistella on ihmiselle. Kun h?ness? t?m? tahto -- lopullisesti kaikki kyky riippuu halusta ja tahdosta -- kun se h?ltyy, niin siin? on merkki, ett? vanhuus on tullut ja kuolema on l?hell?. Menneille suvuille esi-is?t olivat pyh?t, ja perint?tarut heid?n teoistaan kallein kaikista aarteista. Meid?n p?ivin?mme pit?isi olla teollisuudenharjoittajan jotakin erinomaista lajia, jos mieli, ett? h?n ei polttaisi heid?n luitaan, suo mun sanoa, saapasmusteeksi ja kaikkia todistuksia heid?n t?ist??n tuhaksi, jos siihen olisi tilaisuutta ja sill? ansaitsisi v?h?sen kultaa. Mit? vastaisuuteen tulee, niin kuinka monta niit? on, jotka siit? v?litt?v?t? On totta, ett? yhteiskunnat pit?v?t huolta, joskin vaivoin ja vastuksin, lasten kasvatuksesta, jotta ei heti l?himm?ss? sukupolvessa hukuttaisi. Mutta onko se sit? huolta rodun kest?v?isyydest? ja kukoistamisesta halki vuosisatojen, josta vanhat kansat tunnettiin? Ei. Ja ne, jotka ovat kasvaneet heid?n kouluissaan, mit? kaikkein useimmat niiden joukossa t?st? ajattelevat? Etk? ole n?hnyt nuorien h?mm?styst?, jos ukko istuttaa puun, jonka hedelmi? h?n ei voi toivoa itse saavansa nauttia? Ei, yst?v?ni, enemm?n ja enemm?n irtaantuvat solmut menneen, nykyisen ja tulevan v?lilt?. Enemm?n ja enemm?n elet??n silm?nr?p?yksen el?m??. Mutta luuletko ett? ketju, jonka silmut irtaantuvat toisistaan, on kauvan kest?v?? Ihmissuku l?henee loppuaan. Se on lohdutukseni. Ilke? Grottemylly lakkaa jauhamasta. Se ja min? saamme levon.
Min? kiinnyin sanaan "Grottemylly", joka tuli odottamatta vanhan israelilaisen huulille.
Taru kertoo, ett? j?ttineidot Fenja ja Menja olivat huvitelleineet heitt?m?ll? manalasta kaksi kalliota Midgardin pinnalle. Joku teki n?ist? kallioista myllynkivet ja lahjoitti ne kuninkaalle Frode Fridleifinpojalle. Kohtalo tahtoi, ett? samat j?ttineidot joutuivat vangiksi er??ss? Svitiodin sodassa ja myytiin orjattarina Frodelle, joka antoi heid?n v??nt?? Grotteksi kutsuttua mylly?. He jauhoivat kultaa ja turvallisuutta kuninkaalle ja rauhaa h?nen kansalleen ja hyv?? tahtoa ihmisten v?lille. Mutta kun Frode, kullanhimon paaduttamana, kielsi heilt? tarpeellisen levon, jauhoivat he tulta ja kuolemaa h?nen ylitsens? ja antoivat myllyn k?yd? sellaista vauhtia, ett? kivet halkesivat ja pystypuut ryskyiv?t kokoon.
Huomasin, ett? t?m? taru oli hyvin tuttu Ahasverukselle. Tunsipa h?n paljoa vanhemman painoksenkin siit?, jonka oli kuullut kun ensimm?isell? vuosisadalla Kristuksen j?lkeen teki ensi matkansa Svitiodiin. Grottemylly, h?n sanoi, oli, sen mukaan kuin uskottiin, ??ret?n. Se oli suuri kuin maailma. Sen keskipylv?s oli maailmanakseli, jonka ymp?ri taivas, sen p??llyskiven?, kierti. Se jauhoi kulta-ajan iloa ja onnea ihmisten ensimm?isille