Uni | Page 8

-- Niin teimme. Kärsimyksissä vaan innostuttiin. Oli kuitenkin seikkoja
joita ei innostumallakaan tahtonut voittaa. Toimintaamme tahtoi paljon
haitata se, että melkeen kaikki, yksinpä toiset ammattikunnatkin,
katselivat pitkin matkaa meitä kieroon. Entinen kurja asemamme oli
totuttanut ihmiset meitä halveksimaan. Monta kertaa me pahoilla
mielin siitä keskustelimme ja tuumimme keinoja miten siitä päästäisiin,
mutta muuta keinoa ei keksitty kuin se, että on entistä tarmokkaammin
vaan toimittava.
-- Eikö juoppous myöskin hidastuttanut toimintaanne?
-- Hidastutti tietysti ja hyvinkin suuressa määrin. Sittemmin alkoi
kaikki mennä paremmin kun työväen yhteisillä ponnistuksilla saatiin
kieltolaki voimaan.
-- Mutta luuletko nyt, että nämä laitoksenne pysyvät pystyssä. Olen
lukenut jostakin, että kaikki ihanteelliset yhteiskunnan
rakentamisyritykset ovat aina tehneet suuren kuperkeikan. Ettekö te
pelkää sitä mahdollisuutta?
-- Mitäpäs me sitä pelkäämme, kun meillä ei senlaista mahdollisuutta
ole olemassakaan. Pitäisihän sinunkin huomata se, ettei meillä ole
mitään muusta maailmasta eristettyä yhteiskuntaa, eikä ole aikomusta
perustaakaan. Me emme pidä puuhiemme pohjana ihanteita yksin, vaan
rakennamme kaikki, mitä rakennammekin, varman edellä tehdyn
suunnittelun ja tarkkojen laskelmien, sekä aikojen kuluessa saadun

kokemuksen horjumattomalle pohjalle. Me emme ole niin hulluja, että
poikkeaisimme pois olemassaolon la'eista, niinkuin näyt luulevan. Me
olemme tehneet ja teemme vastakin ainoastaan sitä, mikä milläkin
ajalla on mahdollista.
-- Olkoon niin. Mutta sanoppas minulle vielä yksi asia. Miten teillä on
lasten opetus täällä järjestetty?
-- Hyvin yksinkertaisesti. Talvikauden käyvät ne koulua ja kesät
tekevät ne työtä puutarhassa. Tuo rakennus tuolla mäellä -- katsohan
miten uhkea sekin on. -- Niin, siellä on kuusi luokkahuonetta, käsityö-
ja opettajahuoneineen, siellä niille tiedon alkeita annetaan. Se vaan on
ikävä juttu kun kouluhuoneet kuuluvat käyvän ahtaaksi. Täytyy taaskin
ryhtyä uusiin rakennuspuuhiin.
-- Saatteko te sille valtioapua, vai itsekö sen ylläpidätte?
-- Vähänpä sinä muistat. Äskenhän juuri puhuimme että kouluopetus on
maassamme kokonaan valtion kustantamaa.
Keskustelumme täytyi taaskin lopettaa, kun Esan vaimo, joka oli
keskustelumme aikana pujahtanut ulos, tuli kutsumaan päivällisruoalle.
* * * * *
Päivällistä syödessä vallitsi taaskin sama rattoisa mieliala kuin
aamiaisen aikanakin. Rattoisuutta lisäsi osaltaan vielä se seikka, että
opiston luennoitsijat ja oppilaat olivat myöskin läsnä.
Päivällisen loputtua lähdimme koko joukolla opistolle. Silloin oli siellä
opiston kymmenvuotisjuhla. Rattoisasti, miltei huomaamatta menikin
siellä koko iltapäivä. Juhlan arvokas ohjelma puheineen ja lauluineen
muutti tunnit minuuteiksi.
Juhlapuheessaan muisteli opiston johtaja m. m. sitä aikaa kun opistoa
alettiin hommata. -- »Kovan agitatsionityön ja monien muiden puuhien
vuoksi oli Sosialidemokratisen puolueen vaikea toteuttaa
opistohanketta. Silloin, yht'äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta

ilmestyi satamatyöläisten tarkoitukseen sopiva maalahjoitus, joka
empimättä otettiinkin vastaan. Siitä saakka on opisto hyvällä
menestyksellä toiminut. Paljon se sillä ajalla onkin valaissut raatajain
pimeää hengenyötä. Moni nuorukainen ja neitonen on käynyt sillä
lähteellä ammentamassa elämän vettä». -- Niin kertoili innostunut
puhuja, sekä kehoitti kuulioitaan viemään terveisensä maan työväelle,
ja kehoittamaan heitä yhä edelleenkin veljelliseen yhteistoimintaan,
sanoi sen vihdoin viimein lyövän alas kaiken porvarimahdin sekä siitä
johtuvan pimeyden ja valkasevan kansalle ikuisen, runsasta palkkaa
tuottavan päivän. Sanoi vihdoinkin koittavan ajan jolloin yhteistyöllä
saadaan ryhtyä tasoittamaan maailmaa niistä loukuista ja rosoista joita
ylimys- ja porvarijärjestelmä on aikojen kuluessa siihen luonut. --
Lopuksi kehoitti hän satamatyöläisiäkin yhä edelleen taistelemaan,
taistelemaan kuin ennenkin, ei ainoastaan omien, vaan koko kansan
yhteisten etujen puolesta.
Illan tultua tulimme takasin siirtolaan johon opiston yhdessä valitsema
toimikunta oli valmistanut yhteisen illanvieton.
Se ilta oli puheineen, lauluineen, näytelmineen ja kuvaelmineen niin
mieltäkiinnittävä, etten sitä sanoin voi kuvata. Myöhään yöllä, kun
erosimme, tunsimme niin omituista tyyntä ja rauhaa rinnoissamme,
etten ainakaan minä ole konsanaan moista tuntenut. Se tunne oli kaiketi
sitä, joka voi syntyä vasta silloin, kun edes joku määrätty joukkokaan
tuntee keskuudessaan veljellisyyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden
vallitsevan.

Kuudes luku.
Tyytyväisenä näkemiini ja kuulemiini riisuuduin ja menin nukkumaan
ja yhtä tyytyväisenä heräsinkin taas maanantai-aamuna vuoteeltani
seitsemän aikaan. Juotuamme aamukahvit lähdimme me kaikki koko
siirtolan perhe erihaaroille eri työnjohtajain opastamana työhön.
Naiset ja joku pienempi osa miehiäkin meni kasvi- ja puutarhaan, osa
miehistä meni kokemaan kalanpyydyksiä ja mikä mihinkin pienempiin

toimiin. Suurin osa, niiden joukossa minäkin, lähdimme uutismaata
raivaamaan.
Huolettomina ja iloisina, työväen lauluja laulaen lähdimme työmaalle.
Kauvan emme tarvinneet kulkeakaan kun jo alkoikin sieltä peltojen
takaa näkyä suuret puu- ja juurikasröykkiöt.
Raadin-ahteelle ehdittyämme, saatuamme johtajalta tarkat neuvot, mitä
kunkin piti tekemään, alkoi kuulua ryske korvesta. Puut kaatuilivat
luonnon herrojen iskuista rytisten ja räiskäen maahan, josta ne
kuljetettiin karsittuina ja pienisteltyinä yksiin kasoihin.
Puiden ryske, kuokkien ja kirveiden pauke, jota sees salo-ilma
liepeillään liidätteli, kaikui iloisten raatajain laulujen säestämänä
kauvas ja kertoillen vapaassa työssä temmeltävien työläisten riemusta,
vaipui se vihdoin Päijänteen rannoilla uljaasti päitään kohottelevien
vuorien taa. -- -- --
Sillätavoin, toisten kaataessa ja karsiessa korven honkia ja toisten
kuokkiessa ja ojaa kaivaissa kului aika niin että siirtolan ruokakello
kutsui meitä aamiaiselle.
Aamiaisen syötyä alkoi sama ryske ja kestikin taas siihen saakka,
kunnes kello kutsui päivällisaterialle.
Päivällisen syötyämme heiluimme korvessa vielä pari tuntia ja tulimme
kellon kutsumana kotiin.
Kylvettyämme ja kahvit juotuamme menimme juhlasaliin, jossa
pidettiin luvun lasku- ja kirjoitusharjoituksia. Enemmän kehittyneet
lähtivät opistolle luentoja kuulemaan. -- Opistoa näette siirtolan
puolesta avustettiin rahalla