Uni | Page 7

ostaa
vähintään yksi kahden markan suuruinen osuus. Innokkaammat
uhrasivat roponsa ensin, muutamat ostivat kymmenen osuutta ja kun
vähemmän innokkaat kuulivat, että yritystä aletaan jo panna toimeen,
ottivat hekin, vaikka vähän vastenmielisestikin osuutensa. Ja niin,
ennenkuin huomattiinkaan, oli siirtolaosuuskunnalla jo alun
toistakymmentä tuhatta markkaa puhdasta Suomen rahaa. Tuumasta
tietysti toimeen. Ensin anottiin rahastojen lisäksi pientä valtiolainaa,
joka monien vaikeuksien perästä saatiinkin, sen lisäksi lainattiin
muutama tuhat osuuskassaltamme, jolla silloin sattumalta sattui
olemaan varoja kokolailla. Ja sitten lähetettiin miehet maan ostoon -- --
Minua alkoi asia innostuttaa, en malttanut olla keskeyttämättä, vaan
kysäsin:
-- Mistä ihmeestä te siihen osuuskassaan niin paljon varoja saitte, että
siitä kaikkeen riitti.
-- Se on nyt pian selitetty. Puuhamme innostutti sivullisiakin niin
paljon, että melkeen kaikki koko maan työväestö -- kun huomasivat,
ettei mitään menettämisen vaaraa ollut tarjolla -- ostivat kassamme
osuuksia. Se tietystikin lisäsi kuin syksy sieniä. Sitten harjoitimme
myöskin pientä lainausliikettä sivullekin päin, varmoja vakuuksia
vastaan. Korot niistä, samoin kuin omiin yrityksiinkin pannuista
varoista saatiin säännöllisesti ja niin se kasvoi. -- -- Mihinkäs minä
äsken jäinkään -- -- Niin.... Päijänteen rannalta ne lähetit ostivat sitten
pienen tilan, joka maksoi silloin vähän yli kymmenentuhannen markan.
Jäännösrahoilla sitten taas rakennettiin lisää parempia ja tarkotukseen
sopivampia huoneita, sekä ostettiin vähän elukoita. Ja niin pääsivät jo
toisena kesänä sen ensimäisen keräyksen jälkeen ensimäiset vieraat
siirtolaan. Sittemmin on taloa vuosi vuodelta korjattu ja lisätty. Tämä
tietystikin on käynyt mahdolliseksi varsinaisella verolla jota liiton

jäseniltä on kannettu, sekä lisää tulleilla osuuksilla. Nyt tämä on niin
siisti ja kaunis kuin herrastalo konsanaankin. Täällä on hevosia, lehmiä,
lampaita, sikoja ja jos mitä. Talon töistä huolehtivat täällä palvelijat
sekä vieraissa kävijät. Erityinen isännöitsijä tietystikin on, joka pitää
tileistä ja muusta huolen. Nytpä sinulla jo luullakseni onkin
pienoiskäsitys siitä. Sittehän omin silmin näet lisää, kun päästään
kaikki katsomaan.
-- Mutta tämä talo oli varmaankin suuri siihen hintaan, kun täällä näin
moneksi vuodeksi on piisannut niin suurelle joukolle työtä.
-- Ei, minä unohdin sanoa, että neljä vuotta takaperin ostettiin tästä
rinnalta toinen talo yhteen. Ensimäisen talon viljelyskelpoiset maat,
korvet ja muut, tulivat jo kaikki viljelykselle raivatuksi, ja pian
kuuluvat uutismaat taaskin loppuvan.
-- No mutta, susi siunatkoon. Eihän tämä sitten mikään lepopaikka
olekaan, missä niin raadetaan ja pitää raataa, ett'ei maatkaan piisaa.
-- Voi veikkonen. Et sinä ymmärrä nyt mitään. Ei täällä tehdä kun
ainoastaan kahdeksan tuntia päivässä säännöllistä työtä, muu aika
käytetään luennoihin, huvituksiin ja sen sellaisiin. Mutta missä kerran
on työhön lähtemässä väliin parikin sataa henkeä, niin kyllä siellä
maista ja mannuista selvää tulee.
-- Kyllä sinä, hyvä mies, lasket minulle vallan lörppöä. Mistä täällä niin
paljon eväitä piisaa. Ei, kyllä sinä sittenkin jyskytät minua; mutta
jyskytä nyt, kun kerran olet kelkkaasi saanut.
-- Sinä et taaskaan usko. No, kun et usko, ole uskomatta. Sittepähän
nähdään, kumpanen meistä voittaa kun kaikki katsellaan.
-- Elähän nyt Esa hyvä suutu. Minkäpäs minä nyt sille voin, etten
asioita sen paremmin ymmärrä.... Kuulepas! Eikös se olisi
edullisempaa että siirtola osuuskunta ostaisi maita ja antaisi niitä
erityisillä ehdoilla jäsentensä viljeltäväksi?
-- Enhän minä suutu sinulle.... Niin.... Senlainen osuuskunnalla kuuluu

suunnitelma olevankin. Mutta ymmärräthän sinäkin sen, ettei
raivaamattomia maita tyhjille miehille voida antaa. Kaikki
viljelyskelpoinen maa raivataan ensin yhdessä ja sitten vasta niitä
voidaan vuokralle antaa. Viimeksi ostetun tilan salopalsta kuulutaan
jaettavan tänä syksynä.
-- Onko tarkoitus jatkaa pitemmälle sitä jakamisjärjestelmää?
-- En ollut viimeisessä osuuskunnan kokouksessa, mutta, siellä olleet
kertovat että on tarkoituksena aivan heti ostaa siirtolan ympäristöltä
lisää maita ja heti kun ne on saatu viljelyskuntoon kuulutaan ne
jaettavan maatahaluaville kohtuullista vuokraa vastaan. Siirtolan
ympäristöllä säilytetään maita vaan sen verran, että siirtolassa käviöillä
piisaa työtä ja että torpilla on olemassa jonkunlainen keskipiste.
-- Kuulehan, eihän se ole oikein tehty. Siirtola osuuskunnan jäsenethän
siinä tapauksessa tulevat nauttimaan hyötyä torppareista.
-- Eipä. Torppareina tulevatkin olemaan ainoastaan osuuskunnan
jäsenet. Eikä jäsenille milloinkaan, jaeta mitään voittoja, kaikki jää
osuuskunnalle, lukuunottamatta nautintoa ja virkistystä minkä jäsenet
siirtolasta saavat.
-- No mutta, mitenkäs teette siinä tapauksessa jos jokaisen osuuskunnan
jäsenen alkaisi tehdä mieli torppariksi. Eihän niille kaikille maata
riittäisi?
-- Senlaisesta ei ole pelkoa. Työttä ei elä torpparikaan, että siihen
asemaan jokainen pyrkisi ja työtä taas on muuallakin. Ja juuri
sitävarten onkin osuuskunnan säännöissä se määräys, että torppariksi
pääsy ratkaistaan jäsenten kesken arvalla. Kenelle milloinkin arpa
lankeaa, siitä tulee torppari. Selvähän se on. Sen lisäksi säilytetään
siirtolan ympärillä aina senverran maita, että sitä haluavat saavat
maanviljelys haluansa tyydyttää. -- Niin -- ja sitäpaitsi on olemassa
viimeisillä valtiopäivillä hyväksytty pakkoviljelyslaki, joka kyllä panee
tilalliset maita torppariksi haluaville antamaan; ilman, että siirtola
osuuskunnan tai muidenkaan tarvitsisi siitä erikoisemmin huolehtia.

Pistimme taaskin tupakat palamaan, jonka jälkeen sanoin Esalle:
-- Kertomisistasi päättäen on kaikki tuo mistä olet puhunut käynyt
päinsä hyvin helposti.
-- Ei, velikulta, ei se aika ollut helppoa meille kenellekään. Kaikki siinä
hikoiltiin ja jopa toisinaan tiukemmassa kohdassa kiristeltiin
suolivyötäkin. Niin -- ja senlisäksi sai moni miehistämme niinä aikoina
maistaa vankilan leipääkin.
-- Ja te vaan aina yrititte eteenpäin.