Unelmiensa uhri

Unelmiensa uhri

The Project Gutenberg EBook of Unelmiensa uhri, by Marja Salmela This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Unelmiensa uhri Romaani
Author: Marja Salmela
Release Date: March 17, 2005 [EBook #15395]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UNELMIENSA UHRI ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed Proofreaders.

UNELMIENSA UHRI
ROMAANI
Marja Salmela
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m Osakeyhti? 1902.

I.
Kauan oli kes?? kaivattu, ja nyt vihdoinkin oli se tullut ?kki? kuin taikavoimalla. Sadetta saatiin ensin, l?mmint?, kes?ist? sadetta, sitten p?iv?npaistetta. Lehti puhkesi puihin, mehev?n? nousi vaalean vihert?v? nurmi, ja vedet v?lkkyiv?t kes?isen auringon valossa. Riemulla t?yttyi jokaisen rinta. Maamies hym?hteli tyytyv?isen? ty?ss??n, ja laiho pelloilla alkoi ylet? aivan silminn?ht?v?sti.
Oli ollut tavattoman helteinen p?iv?. Pahin paahde oli nyt mennyt ohi, mutta viel?kin paistoi p?iv? l?mpim?sti. Ilma oli tuoksua t?ynn?, ja k?ki kukkui kukkumistaan. Koivikosta kuului lehm?nkellojen kalke, ja pieni paimenpoika rallatteli tyytyv?isen? tiepuolessa valmistellen kaunista, kirjavaa pajukeppi?.
Aivan maantien varrella aidalla, joka erotti koivikkomets?n valtamaantiest?, istui toinen pieni poika kimppunen kuusenoksia olallaan. H?nell? oli p??ll??n ruskea pumpulinuttu, repaleiset, viile?t kes?housut ja p??ss? leve?lierinen, vanha olkilakki, josta koristenauha n?ht?v?sti oli pois ratkottu. H?nen jalkansa olivat paljaat ja p?ivettyneet. Hajas??rin istui h?n, selk? kenossa aidanseiv?st? vastaan, tyytyv?isen? lev?ten ja nauttien olostansa. Aivan l?hell? paikkaa, miss? h?n istui, n?kyi punaiseksi maalattu portti, joka maantielt? johti kauniille syrj?tielle. K?yt?v? pujottelihe kauniisti kierrellen l?pi koivikon, seurasi ensin tasaista maata, painui sitten notkoa kohden ja alkoi vihdoin talolle tullessaan ylet? vastam?eksi.
Poikanen oli nyt lev?nnyt tarpeeksensa. Huolettomasti heitti h?n toisen s??rens? maantienpuoleiselta aidansivulta toiselle, hyp?hti maahan ja alkoi nelist?? talolle p?in. Perille tultuaan h?n toimessaan levitteli havut p??k?yt?v?n portaitten edustalle, k??ntyi sitten ky?kinpuolelle ja pisti t??ll? iloisesti lauluksi.
?Hyv?, ett? jouduit?, huomautti ky?kkipiika, joka l?heisyydess? kiilloitteli kuparikattiloita. ?Ruustinna aavistaa vieraita.?
?Kaikki kunnossa?, vastasi poika reippaasti, tehden kunniaa.
?Kunpa olisi meill?kin noin iloiset p?iv?t. Kelpaisipa olla!?
Poikanen oli hyp?nnyt hajas??rin ratsastamaan portaitten l?heisyydess? seisovan vesitynn?rin selk??n ja soitteli nyt iloisesti tynn?rin kumahtelevaa kantta. ?Paljon on mulla tavaraa, eik? totta? Yht? paljon kuin p??skysill? tuolla katonr?yst??ll?. Tekisik? mielenne vaihtaa, Miina??
?Pid? sin? itse tavarasi! Mutta huolet min? kyll? vaihtaisin. El?m? t??ll? on ainaista raatamista, eik? sit? sittenk??n osaa mieliksi olla.?
?Oho!?
?No, se on totta.?
Samassa tuli sis?piika portaille. ?Saapa n?hd? tuleeko vieraita? Ruustinna odottaa tohtorin v?ke?.?
?No, jo tuon tiet?? kaikesta h??l??misest?, ilmankos k?vi taas kaikki nurkat nuuskimassa!?
?Niin, sen sanon min??, sis?piika keikautti p??t??n, ?ett? kyll? t?ss? talossa paikat pidet??n kunnossa -- ainakin niin pitk?lle kuin vierasten silm? kantaa.?
?Vaan ei se em?nn?n silm? joka kohtaan enn?t?. Oman p??ni ja omat tapani pid?n min?.? Ja sanojensa vahvistukseksi lenn?tti ky?kkipiika likaisen rievun padan taakse piiloon.
?Pit?k??p? kielenne kurissa, tyt?t?, sanoi samassa vanhanpuoleinen vaimoihminen, joka oli paikalle saapunut ja nyt asettui huuhtomaan Miinan lenn?tt?m?? riepua.
?Eik? ole sitten asia niinkuin on puhuttu? Kyll? sinulle pit?isi tapain tuttuja olla.?
?Tuttuja kai, mutta sen tied?n my?skin, ett? joka ei toisen omaa huolella hoida, ei se omaansakaan.?
Vanha Maija ripusti rievun kuivamaan ja aikoi menn?, kun samassa pieni kahdeksanvuotias tytt? tuli juosten ja tarttui h?nen hameeseensa.
?Menetk? aittaan, Maija? Min? tulen mukaan.?
?Tule vain, sinneh?n min? menen maitoa kuorimaan.?
?Ja kissa menee pyttyj? nuolemaan?, uskalsi poikanen tynn?rill? huomauttaa silm?illen syrjin tytt??n, joka ei kumminkaan n?kynyt huomautusta kuulevan.
Tytt? piti yh? kiinni Maijan hameesta ja puheli iloisesti ja mairitellen: ?Ja minulle sin? annat kermaa maistaa, annathan?? Tytt? hypp?si iloisesti sis?lle maitohuoneeseen.
?Eih?n se omaani ole, talon tavaraa kaikki.?
?Annat sin? kuitenkin.?
?No, jos nyt v?h?sen maistaa.?
?Ja sitten v?h?n marjahilloa my?skin, eik? niin? Tied?tk? Maija?, tytt? soitteli sormellaan ikkunalasia, ?viime talvena kun min? sairastin, kuulin tohtorin sanovan, ettei pit?isi minulle tehd? mielipahaa. Voi sent??n, miten hyv? minun sitten oli olla! Min? pyysin ja pyysin ja kaikkea min? sain. Nyt tahtoisin taas pian tulla kipe?ksi.?
?Hyi, ei saa sanoa niin, se on synti?. Jumala rankaisee.?
?Luuletko? Ei Jumala sitten muuta ehdik??n kuin ihmisi? rangaista.?
?Ehtii h?n, laps'kulta. Miten sin? semmoista puhut??
?No, siit?h?n kaikki aina puhuvat. Kyll? min? ihan uskon, ett? h?n vain enimm?kseen rankaisee.?
?No, kun maailma on niin paha.?
?Hm?, sanoi Eevi tuumailevasti. ?Mutta eiv?t kaikki puhu sill? tavalla. Erkin ?iti, h?n puhuu Jumalasta niin kauniisti, ett? minun aivan tekee mieli tulla hyv?ksi tyt?ksi. H?nell? on niin kauniit silm?t?, lis?si h?n miettiv?sti. ?Ja Erkill? on kanssa?, jatkoi h?n iloisemmin. ?Tied?tk? Maija, kun me tulemme isoiksi, niin menemme naimisiin.?
?Vai on se jo tuumattu.?
?Jo-o. En min? kuitenkaan ole h?nelle siit? viel? puhunut, mutta kyll? puhun, kunhan joudan. Ja sitten sin? Maija tulet meille ruokaa laittamaan, eik? niin? Sin? saat minun talossani tehd?, mit? vain itse tahdot.?
?Voi tuota lasta mit? puhuu! Kuinka sin? nyt semmoisia ajattelet??
?Onhan hyv? tuumata valmiiksi. Mamma sanoo aina, ett? on niin vaikea saada uskollista palvelusv?ke?.?
Maija puoleksi naurahti, puoleksi huokasi. ?Ent? jos ei ruustinna minua laske.?
?Laskee kyll?, kun min? pyyd?n. Ei mamma minulta mit??n kiell?.?
?Eip? taida kielt??.?
?Kyll? joskus kuitenkin ja silloin h?n onkin oikein vihainen. H?n ei